Talliviikko

Pari viikkoa hurahti koululla yhteen putkeen, enkä ole ehtinyt edes kuulumisia kirjoittaa. Otolle tein talliviikolla lupaamani jäljen. Vedin tonnikalasukkahousujäljen pellolle ja koira vapaaksi nuuhkuttamaan. Hyvin Otto kulki tekemääni jälkeä ja löysi maaliin taas naurettavan helposti ja imuroi tonnikalat suuhunsa. Olin muka tehnyt pitkän jäljen ja mutkitellut ja tehnyt kulmankin.

Ehdittiin paljon ulkoilla myös Mian ja Doggityttöjen kanssa. Yhtenä päivänä tokoiltiin pientä puuhastelua pellolla ja toisena päivänä Otto oli mukana purkamassa laitumia pari tuntia. Yhden aamutallin ajaksi viikonloppuna Otto pääsi töihin mukaan. Ensin kahville kerjäämään tallimestarilta makkaraa ja sitten valjastuskatoksen eteen ihmettelemään karsinoiden siivousta. Lopuksi laitettiin vielä rehuhuoneessa hevosten pöperöt valmiiksi ja Otto löysi tietenkin sen säkillisen kuivia leipiä. Myös kauratonta rehua piti maistaa.

Ruulla on täällä kuulemma Petrin kanssa sujunut ihan hyvin. Oli ihanaa nähdä kuviakin missä viipottaa onnellisen näköinen Ruu koirakavereidensa kanssa.

Onnellinen Ruu

Oli täällä vähän jänniäkin tapahtunut. Petri oli heitellyt Ruulle keppiä tuossa lähimetikössä, aika lähellä tietä. Mutta eihän Ruu ikinä mihinkään lähde. Paitsi siinä vaiheessa kun Petri heitti sillä kepillä vahingossa rusakkoa melkein kupoliin. Oli rusakko lähtenyt ku telkkä pöntöstä ja Ruu perässä...
Petri ei ehtinyt nähdä oliko Ruu juossut autotielle asti, mutta pian Ruu tuli kuitenkin takaisin kun sitä huuteli. Petri mulle ihmetteli että miten se niin pian takaisin tulikin, mutta sanoin sille jotta Ruu ei olekaan mikään turha jätkä. Nih!

Ruu ja Dina