tiistai 13. helmikuuta 2018

Huldan parkkipaikkatokot

Normaalisti ennen treenejä käytän koiran aina vähintäänkin pienellä pissatuskävelyllä (ja agilityssä tietty kunnon verkka), ja jos treenipaikka on vieraampi, niin annan koiran tutustua siihen vähintäänkin antamalla sen vähän katsella ympärilleen. Tänään en jostain syystä tehnyt kumpaakaan, vaan otin koiran suoraan autosta ja aloitin seuraamistreenillä. Missä virittely? Missä jotain, joka kertoisi koiralle, että ollaan treeneissä? No ei missään. Niinpä seuraaminen oli aluksi melkoista sunnuntaikävelyä, ja meinasin jo viheltää pelin poikki ja laittaa Huldan takaisin autoon. Se kuitenkin sai juonen päästä kiinni ja paransi tekemistään hienosti. Saatiin ihan kelvollista henkilöryhmätreeniäkin aikaiseksi. Ei ole aina helppoa olla mun koira, mutta onneksi Hulda on. Opinpa taas tästäkin ainakin sen, että vaikka itsensä olis vaikea saada treenimoodiin ja olis huono päivä, niin pitää silti antaa koiralle mahdollisuus onnistua pitämällä kiinni rutiineista. Kyllähän mä sen jo tiesin, mutta tulipahan kokeiltua käytännössä, että niin se ihan oikeastikin on...

Toisella vuorolla tehtiin taukomattoa ja merkin kiertoa. Parkkipaikka oli hyvässä kunnossa, eikä se ollut liian liukas merkin kiertoonkaan. Hulda oli tuttuun tapaansa innoissaan merkkikartiosta, mutta myös taukomatosta.


Kolmannella vuorolla oltiin sitten kaikki kolme koirakkoa samaan aikaan hommissa. Hulda oli aluksi hetken hihnassa, kun treeniporukassa oli mukana Huldalle vieraampi koira. Nopeasti kuitenkin päästin Huldan irti, kun se ei ole kovinkaan kiinnostunut muista koirista treeneissä. Se on hyvin oppinut, ettei treeneissä olla leikkimässä muiden kanssa, ja kun se ei kaikista vieraista koirista pidä (lähinnä muista nartuista), niin se välttää konflikteja olemalla änkemättä tekemään tuttavuutta. Hulda on vähän sellainen virkamiestyyppinen koira, että kun on hommia, niin silloin noudatetaan Sääntöjä. Huldan Omia Sääntöjä. Muut ei saa siinä silloin härveltää häiritsemässä.

Yritin jo eilen miettiä, että mitä ei olla treenattu pitkään aikaan, ja millä saisi treeniin vaihtelevuutta. (Tosin oli tuo henkilöryhmäkin meille vaihtelua). Sitten keksin, että ihan tavallisia sivulla maahanmenoja, istumaannousuja, kahden edellisen kestoa, sekä maassa ja istuen koiran viereen palaamisia ei olla tehty sitten... mitä? Sitten lokakuisen tokokokeen. Hulda oli ihan innoissaan näinkin yksinkertaisista harjoituksista, mutta ainakin tämä oli sille vaihtelua pitkästä aikaa. Näissä harjoituksissa ei ongelmia ilmennyt.


Ei kommentteja: