lauantai 7. lokakuuta 2017

Rally-tokoa ihmettelemässä

Elmon kanssahan tuli vähän Rallya treenailtua omaksi huviksi, ja jonkun möllikisankin se meni ja voitti, mutta itsellä ei ole ikinä ollut mitään suurta tunteen paloa Rally-tokoa kohtaan. Nyt sitten kuitenkin (ilmeisesti vähän yllytyshulluna) menin ja ilmoitin Huldan Lappalaiskoirien rally-tokon mestaruuskisaan.

Huldahan ei ole tässä reiluun viikkoon tehnyt kamalasti mitään treenejä. Kaksi jälkeä on tehty puoleentoistaviikkoon, sekä viime postauksen agiepikset. Elättelen toiveita valeraskauden laantumisesta, sillä Hulda ei ole enää kahteen yöhön änkenyt mun viereen nukkumaan. Keskiviikkona saatiin vielä ihanaakin ihanampi Raipe (Armaksen puoliveli) meille hoitoon, ja sanoinkin että uskon Raipen kanssa sinkoilun jättävän valeraskaustouhut vähemmälle.

Raipe ja Hulda

Eilen siis saatiin rally-tokoa harrastava ystävä meitä vähän opastamaan, sillä vaikka pienesti on tullut harrastettua, niin siitä on jo tovi aikaa, ja tuntuu että rallyssa on sitten sääntöjä sääntöjen perään. Hihna ei saa kiristyä, ja muista suorittaa tehtävät riittävän kaukana kyltistä, ja muista että tässä pysähdytään istumaan ja tässä ei ja sitten vielä muistat mistä spiraalit ja pujottelut menee ja alkaa sen mukaan, että onko kyltti kiinni tötsässä vai eikö se ole.


Raipe pääsi toki mukaan treenaamaan, ja se meni aika kivasti siihen nähden, ettei mulla ole aavistustakaan mitkä käskyt sillä toimii. Huldan kanssa tein ensin pari toistoa hyvin lyhyttä seuraamista, lähinnä seuraamisen liikkellelähtöjä, ja palkkasin kissanruualla. Ne sujui hyvin, joten siirryttiin rallyn pariin. Koska neidillä on nyt ollut motivaatio-ongelmaa valeraskauden kanssa, niin porskutettiin rata läpi lihapulla kourassa jonkinlaisella kontktikävelyllä ennemmin kuin seuraamisella. Resepti tuntui toimivan, sillä Hulda oli koko treenin ajan tosi innokas. :)

Ei kommentteja: