Huldan agitreenit: Liika on liikaa

Tänään oli heti perään uudet treenit. Tuli suht nopeasti huomattua, että kahtena päivänä peräkkäin on mulle ihan liikaa. Hulda lähti liikkeelle ihan hyvässä vireessä, mutta kun itse tein väsyneenä ihan typeriä huolimattomuusvirheitä, niin Huldakin alkoi käydä vähän puoliteholla. Se teki hommia kyllä, mutta se yhteisen tekemisen riemu oli vähän hukassa, ja tekeminen oli tasolla "ihan kivaa". Aina ei toki voi onnistua ja olla se kaikkein paras päivä. Tänään vireongelmat olivat ihan täysin minusta lähtöisin, mutta siinä tilanteessa katsotaan peiliin, opitaan, ja mietitään miten pelastetaan tilanne sellaiseksi, että koiralle saadaan silläkin kerralla onnistumisen tunteita.

Rata näytti siis tällaiselta. Alussa lähdettiin tarkoituksella yhtä matkaa koiran kanssa, tavoittena saada se irtoamaan putkeen ilman, että itse pitää juurikaan edetä ensimmäistä estettä kauemmas. Aluksi otinkin pari kertaa pelkästään kolme ensimmäistä estettä, ja kaveri oli palkkaamassa niin saatiin etupalkka. Irtoaminen onnistui melko hyvin, eikä Huldaa tarvinut "saattaa" putkelle asti, vaan se lukitsi sen aika hyvin jo ensimmäiseltä hypyltä.

Seuraavaksi kokeiltiin pätkää 4-7, ja taas etupalkka. Seiskan jälkeen kun ei ole mitään selkeää jatkoa radalle koiran näkövinkkelistä, niin halusin ensin innostaa sen irtoamaan etupalkan avulla. Kun Hulda oli vakuutettu siitä, että esteelle kannattaa irrota (tai no, ainakin iloisesti haluta) vaikka vastassa onkin pelkkä seinä, niin lisäsin pätkään myös esteet 8-9.

Sen jälkeen tahkottiin pätkää 10-12. Tai oikeastaan se jäi pelkän putken tahkoamiseksi, sillä Hulda ei millään osunut putkeen näin vaikeasta kulmasta. Hulda alkoi turhautua, joten helpotettiin siirtämällä putken suuta, jotta sisäänmenokulma oli helpompi. Täydellisenä päivänä, koko koirakon täydellisessä vireessä tää olis jopa voinut onnistua. Mutta kuten alussa kirjoitin, tänään ei ollut meidän päivä. Päätin siis helpottaa tehtävää ennenkuin Huldan tympääntyy tuloksettomaan yritykseen. Putki saatiin lopulta onnistumaan. Lopuksi rallatettiin vielä radasta loppupätkä (suoraa ja helppoa) ja Hulda pääsi ansaitulle lepotauolle.

Tauon jälkeen oli suunnitelmissa ottaa rata läpi vielä kahdessa osassa. Aloitettiin pätkästä 1-9. Videolla Hulda ensin ohittaa muurin, ja sen jälkeen hypätessään ottaa siitä tukea. Hulda oli juuri ennen videota edellisellä pätkällä pudottanut muurista yhden palikan, ja taas sai pienen prinsessan itseluottamus kolauksen. Onneksi se pääsee yli näistä, ensikerralla tuskin enää muistaa koko juttua, ja nytkin alkoi muurin hyppääminen sujua pienellä kannustuksella.

Seuraavalle pätkälle olin putken ongelmien jälkeen vaihtanut taktiikkaa, jossa esteen 10 ja putken 11 välille teen valssin, ja siitä persjätöllä esteelle 12. Tapa on hitaampi, eikä muutenkaan yhtä tehokas, mutta mun ratkaisuni sille, miten homma saadaan toimimaan ilman että Hulda heittää hanskoja tiskiin. Samalla saatiin ohjausta muuttamalla homma pysymään Huldalle kiinnostavana, ja se jaksoi vielä yrittää viimeisen rutistuksen. 

Tässä muuri sujuu jo pienen takaiskun jälkeen hyvin. Putkelle 15 olenkin sitten jo iloisesti myöhässä, ja Hulda päättää järjestää itselleen vaihtelua sujahtamalla väärään päähän putkea. Siihen kauimmaisempaan. En raaskinnut enää ottaa uutta toistoa oman virheeni takia, sillä Hulda alkoi väsyä, joten jatkoin radan loppuun ja pääsin palkkaamaan Huldan. Mitä nyt toki heitin palkan pituuden sekaan. "Olemmää ennenki heittäny...". Loppuun vielä leikittiin hyvä tovi hiirellä. Niin väsynyt Hulda ei kuitenkaan ollut, ettäkö se olisi vapaehtoisesti tullut kentältä pois. 

Hulda pääsi ensin huilaamaan, ja sen jälkeen radan purkamisen ajaksi kaverikoiran kanssa leikkimään. Pieni pään nollaus ennen pientä pätkää näyttelytreeniä. Sujui jo paremmin, enää Hulda ei juurikaan vetänyt näyttelynarussa, vaikka toinen koira juoksi edellä. Kyllä tämä(kin) tästä. :)