Armaksen kuulumisia ja Huldan juoksuhousuagitreenit

Armas kävi aiemmin tällä viikolla osteopaatilla, ja saatiin sieltä hyviä uutisia. Syviä lihaksia on saatu aikaiseksi, takapää on vahvistunut, Armas kantaa itseään paremmin ja etu- ja takapää toimii paremmassa tasapainossa toisiinsa nähden. Jatketaan siis samaan malliin liikuntaa lisäillen. Edelleen voi kovemman rasituksen jälkeen olla enemmän ontumaa, mutta turvallisilla vesillä ollaan, jos Armas kuitenkin palautuu nopeasti, kuten tähänkin asti.

Eilen käytiinkin koko konkkaronkka metsässä noin 45 minuutin flexilenkillä. Ihan sillain oli koirilla sekoilun ja poukkoilun meininki, sillä peuran jälkiä vilisi ristiin rastiin. Taisi olla tällä erää pisin kävely Armaksen kuntoutuksen aikana, ja hyvin jalka sen kesti. Loppumatkasta vähän jo toppuuttelin, ettei ihan koko aikaa tarvitsisi hyppiä ojien yli ees taas...

Huldalla sitten taas alkoi juoksut alkuviikosta. Hallilla saa käydä omatoimisesti treenaamassa, kunhan pitää koiralla housuja koko ajan jalassa, eikä käytä hallilla olevia häkkejä odotteluun, vaan ottaa oman häkin mukaan.

Tänään käytiin kokeilemassa miten treenailu onnistuu, ja ennenkaikkea mitä mieltä prinsessa on kalsareista treeneissä. Kotona ne on ihan ok, eikä ne menoa näyttäneet haittaavan treeneissäkään. Sen sijaan hieman herkässä mielentilassa Hulda tuntuu olevan, kuten se on myös kotona (ihan koko ajan pitäisi olla silittämässä ja sylittämässä), mutta yritettiin pitää treenit simppeleinä.

Ihan parhaassa terässä ei oltu kumpikaan, itsellä vähän vauhtia verottaa yhden kipulääkkeen alasajo ja toiseen totuttelu, mutta saatiin jotain kuitenkin aikaiseksi. Ajatuksena oli treenailla mm. putkeen irtoamista, yleistä kivaa rallattelua ja vähän hyppytekniikkaa. Rallattelusta on videopätkäkin, mutta sitten kun alkoi jossain kohti tuntumaan, ettei homma oikein suju, niin päätettiin vaan hetki leikkiä ja heitellä hiirtä. Se sentään onnistui.

Lisäksi mua on vaivannut ihan hirmuinen kontaktiahdinko, ja jokseenkin vastentahtoisesti päätin lähteä opettamaan 2o2o-tekniikkaa. Jaksoin kerran kokeilla kotona laatikon päällä, ja kerran treeneissä A-esteen alastulolla. Sitten jo ahdisti liikaa ja päätin, että olkoon. Me hömpsötellään agilityn parissa se mitä hömpsötellään, eikä me tarvita siihen ihmeellisen hienoja kontakteja.

Tälle ei ole mitään kovin järkiperusteista selitystä, että mikä niissä niin kovin ahdistaa, mutta kun kerran ahdistaa. Tänään otettiin puomi muutaman kerran, eikä kiinnitetty mitään huomiota kontakteihin. Olipa vapauttava tunne. :D Hulda juoksi kiltisti alastulon alas asti vaikka jäin vähän jälkeenkin. Ja tiedän, se ei välttämättä ole kovin pitkäikäinen ilo, ja se voi keksiä hyppäävänsä alastulokontaktista yli. Siinähän sitten keksii. Meillä oli kuitenkin vallan mukavaa ja me halutaan ennenkaikkea vain harrastella yhdessä.