Huldan agitreenit: Helppoa hauskanpitoa

Tänään käytiin taas kaverin kanssa treenailemassa. Rata oli tällä kerralla mun suunnittelema, ja halusin siihen ennenkaikkea ihan helppoja suoria pätkiä vauhdin ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Lisäksi radan lopussa on kuitenkin vähän ohjattavaakin, ettei koko touhu ole puolessa minuutissa ohi. Hyppykorkeudet 40-50 cm.

Taisi lopullisessa versiossa olla tuo okseri
vähän enemmän samassa linjassa tuon sitä
seuraavan hypyn kanssa, mutten jaksa
sen takia piirtää uutta rataa...

Löytyi sieltä yksi ansakohta ihan sinänsä helposta pätkästä sitten kuitenkin. Hulda kun ei ole niin estehakuinen pituudelle, mitä se on esimerkiksi hypyille, niin se pari kertaa sujahti pituudesta ulkokautta ohi kun en ohjannut riittävän huolellisesti. Asiaa edesauttoi vielä se, että edelliseltä putkelta ulostullessa linja oli selvästi pituuden ulkopuolelle. Asia korjaantui kuitenkin sillä, että ohjasin sen vain huolellisemmin, enkä olettanut sen suorittavan pituutta ihan itsekseen pelkällä "pituuuus" -käskyllä. Se kun kuitenkin on paljon harvemmin radalla, kuin mitä siellä tulee vastaan vaikkapa hyppyjä. Tehtiin tätä pätkissä, alkuun 1-13 ja sitten 11-19.

Loppupätkän ongelmiksi sitten muodostui yllättäen se, että Hulda jäi putken nro 16 jälkeen haistelemaan jotakin, ja siitä jatkoi nuuskuttelua pitkin lattiaa. Mitä lie nameja siellä mahtoi olla joltain varissut, kun alkoi ihan lattiaa nuolla. Piti oikein ääntään korottaa, että "HEI, täällä ollaan hommissa!". Siitäkös porokoira mielensä pahoitti, mutta pääsi asiasta onneksi yli noin kahdessa sekunnissa. :D

Kun prinsessa saatiin palautettua taas tähän maailmaan, niin seuraavan esteen (nro 17) takaakierrossa Hulda kirjaimellisesti teki takaakierron ja kiersi koko esteen. Toisinsanoen taas huolimatonta ohjausta multa. Ihan hyvin siitä loppupään kiemurastakin sitten suoriuduttiin, kun vaan jaksoin itse pysyä skarppina ja ohjata. Luulis olevan itsestäänselvää, mutta ei se näköjään aina ole. Pistetään erinäisistä asioista johtuvan väsymyksen piikkiin. 

Otettiin lopuksi sitten vielä pätkä videollekin. Jätin siitä lopun kiemurat suosiolla pois, sillä oltiin jo tehty aika paljon. Rallateltiin vain siis esteet 1-16. Vaikka onhan sitä siinäkin jo. :)

ARMAS

Armaksen kuulumisista piti vielä sen verran naputtaa, kun on tainnut jäädä kokonaan kirjaamatta. Uusi ruoka, eli tuo Royal Canin Hypoallergenic, on auttanut ihan todella hyvin! Itseasiassa lopputulos on sama kuin syömällä Tylosiinia(!), joten mielummin toki jatketaan tällä ruualla, eikä lääkkeillä. Ruuasta alkoi olla apua siis jo ihan parissa päivässä, ja näkyyhän se toki siinäkin, että Armas on käynyt koirakylpylässä ja päässyt virikkeistymään agilityn pariin. Ei sitä suolistoaan oireilevaa (pahimmillaan kipeää) koiraa tulisi roudattua mihinkään näistä. :)

Hulda hellii...