Huldan agitreenit: Helppoa hauskanpitoa

Tänään käytiin taas kaverin kanssa treenailemassa. Rata oli tällä kerralla mun suunnittelema, ja halusin siihen ennenkaikkea ihan helppoja suoria pätkiä vauhdin ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Lisäksi radan lopussa on kuitenkin vähän ohjattavaakin, ettei koko touhu ole puolessa minuutissa ohi. Hyppykorkeudet 40-50 cm.

Taisi lopullisessa versiossa olla tuo okseri
vähän enemmän samassa linjassa tuon sitä
seuraavan hypyn kanssa, mutten jaksa
sen takia piirtää uutta rataa...

Löytyi sieltä yksi ansakohta ihan sinänsä helposta pätkästä sitten kuitenkin. Hulda kun ei ole niin estehakuinen pituudelle, mitä se on esimerkiksi hypyille, niin se pari kertaa sujahti pituudesta ulkokautta ohi kun en ohjannut riittävän huolellisesti. Asiaa edesauttoi vielä se, että edelliseltä putkelta ulostullessa linja oli selvästi pituuden ulkopuolelle. Asia korjaantui kuitenkin sillä, että ohjasin sen vain huolellisemmin, enkä olettanut sen suorittavan pituutta ihan itsekseen pelkällä "pituuuus" -käskyllä. Se kun kuitenkin on paljon harvemmin radalla, kuin mitä siellä tulee vastaan vaikkapa hyppyjä. Tehtiin tätä pätkissä, alkuun 1-13 ja sitten 11-19.

Loppupätkän ongelmiksi sitten muodostui yllättäen se, että Hulda jäi putken nro 16 jälkeen haistelemaan jotakin, ja siitä jatkoi nuuskuttelua pitkin lattiaa. Mitä lie nameja siellä mahtoi olla joltain varissut, kun alkoi ihan lattiaa nuolla. Piti oikein ääntään korottaa, että "HEI, täällä ollaan hommissa!". Siitäkös porokoira mielensä pahoitti, mutta pääsi asiasta onneksi yli noin kahdessa sekunnissa. :D

Kun prinsessa saatiin palautettua taas tähän maailmaan, niin seuraavan esteen (nro 17) takaakierrossa Hulda kirjaimellisesti teki takaakierron ja kiersi koko esteen. Toisinsanoen taas huolimatonta ohjausta multa. Ihan hyvin siitä loppupään kiemurastakin sitten suoriuduttiin, kun vaan jaksoin itse pysyä skarppina ja ohjata. Luulis olevan itsestäänselvää, mutta ei se näköjään aina ole. Pistetään erinäisistä asioista johtuvan väsymyksen piikkiin. 

Otettiin lopuksi sitten vielä pätkä videollekin. Jätin siitä lopun kiemurat suosiolla pois, sillä oltiin jo tehty aika paljon. Rallateltiin vain siis esteet 1-16. Vaikka onhan sitä siinäkin jo. :)

ARMAS

Armaksen kuulumisista piti vielä sen verran naputtaa, kun on tainnut jäädä kokonaan kirjaamatta. Uusi ruoka, eli tuo Royal Canin Hypoallergenic, on auttanut ihan todella hyvin! Itseasiassa lopputulos on sama kuin syömällä Tylosiinia(!), joten mielummin toki jatketaan tällä ruualla, eikä lääkkeillä. Ruuasta alkoi olla apua siis jo ihan parissa päivässä, ja näkyyhän se toki siinäkin, että Armas on käynyt koirakylpylässä ja päässyt virikkeistymään agilityn pariin. Ei sitä suolistoaan oireilevaa (pahimmillaan kipeää) koiraa tulisi roudattua mihinkään näistä. :)

Hulda hellii...

Armas & Hulda: Agitouhuja

Tänään oli ohjelmassa itsenäistä treenailua hallilla ja koska Armaskin on voinut niin hyvin, päätin ottaa senkin mukaan matkaan puuhastelemaan jotain. Huvitti lähinnä rallatella jotakin putki-hyppy kirmailua, ja mikäs sen parempi kun sellainen sopii Armaksellekin. Tällaisen radanpätkän siis sain aikaan.

Radan numerot on vähän sillain suuntaa antavia, kun tätähän pääsi ihan sujuvasti myös takaperin ja lyhyemmissäkin pätkissä ja vaikka miten. Armakselle siis ihan mini"hyppyjä" tietenkin. Uskalsin vähän lisätä vauhtiakin meidän aiempiin agilitypuuhiin verrattuna, sillä Armas on pystynyt jo tosi vapaasti olemaan ulkonakin, eikä sitä ihan kamalasti tarvitse enää himmailla (mitä nyt pahimmat katastrofihepulit keskeytän). Tämä puuhastelu oli siis ihan pala kakkua sen nykyisiin hepulointeihin verrattuna. :D Tuleehan tuossa vähän hutia yhdelle esteellekin, mutta ei meitä semmoinen haittaa. Kunhan on hupia, se on tärkeintä. :)

Huldalla oli edellispäivään verrattuna ihan kivasti vauhtia, eli oli jotenkin enemmän oma itsensä. On tuo ratakin toki helppo, mutta niin sen pitää aina välillä ollakin. Tässä Huldan tyylinäytteitä.

A:n Koirakylpylä & H:n Agility

Armas pääsi lauantaina koirakylpylään. Teki vallan hyvää saada Armakselle muuta ajateltavaa, sillä se on erittäin kohka-vouhotin Huldan juoksujen takia, jotka siinä pe-la olivat vielä kaiken lisäksi herkullisimmillaan. Vouhottaa se edelleen, mutta Huldalta alkaa tulla tyrkyttämisen sijaan jo ajoittain murinaa.

Armas ui kuin viimeistä päivää ja otti kaiken ilon irti siitä, että kukaan ei himmaile tai hillitse, vaan saa polskia ihan just niin täysiä kuin huvittaa. Ja Armasta huvitti! Onneksi olin ottanut sille flexin, sillä ei mulla meinannut olla mitään saumaa pysyä sen vauhdissa altaan reunalla kävellen. Pieni videonpätkäkin saatiin, mutta se on jo ihan viimeisiä uintipätkiä, joissa vauhti jo hiipunut kokolailla normaalille tasolle.

Huldalla sen sijaan alkoi tänään agilitykurssi. Tai tarkemmin harrastavien kausiryhmä, mutta kurssi on lyhyempi kirjoittaa. Ryhmässä siis on tarkoitus lähinnä pitää hauskaa koirien kanssa (tosin niinhän kaikessa agilityssä pitäisi olla!), eikä sääntökirjoja suotta kaivella tai hypitä mitään korkeushyppyä. Tänään mentiin koko sakki 25 cm esteillä. Itse saa toki vaikuttaa hyppykorkeuksiin, jos niin tahtoo. Tai päättää haluaako ottaa jotakin estettä vai kirmata iloisesti ohi. Ohjeistusta toki tarvittaessa saa, ettei sentään ihan juoksennella kuin päättömät kanat. Tänään hypittiin ihan mielellään matalia esteitä, sillä Huldalla tosiaan nuo juoksut, niin ajattelin että helpot treenit olis sille(kin) paikallaan.

Meidän ohjaajan mielestä Hulda oli nopea, mutta normimeininkiin verrattuna se oli kyllä aika sunnuntaikävelyllä. Kyllä se ihan jopa keskittyi hommiin, mutta kyllä se ilman juoksutouhuja on aika paljon lujempaa pinkonut.

Rata oli aika lyhyt, sillä ekalla kerralla meni aikaa myös rokotusten tarkasteluun, kahvin juomiseen ja yleiseen tutustumiseen. Rataa tehtiin kolmessa pätkässä. Ensimmäisellä vuorolla 1-7, toisella 5-11 ja viimeisellä vuorolla sitten koko rata yhtä soittoa. Kotona ollaan harjoiteltu hieman irtoamista, ja Huldan oli vaikea ymmärtää, ettei esteeltä 6 jatkettukaan tyrkyllä olevalle hypylle, vaan piti kääntyä siitä välistä pois ja mennä putkeen. Muuten radassa ei oikeastaan mitään ihmeellistä tai Huldalle hankalaa ollut.

RC Hypoallergenic

Kyllä nyt taas vastustaa. Armas ei ehtinyt kuin viikon olla ilman Tylosiinia, niin johan oireet taas jo palasivat. Ei ehkä kuulosta kovin rajulta, kun oireena on lähinnä piereskely, tosi pahan hajuinen tuotos, jossa monesti limaa päällä (ei siis edes ripaskaa, vähän löysää korkeintaan), ja "peräpääsäikkymistä". Eli jos sohvalla osut vahingossa Armaksen häntään - tai edes häntäkarvoihin - eikä Armas näe mikä se oli, niin se sinkoaa ylös niiltä sijoiltaan. Edellispäivänä se nukkui sohvalla, ja ilman että kukaan edes koski siihen, se yhtäkkiä ponkaisi sivusuunnassa niin kovin, että oli hilkulla tippua sohvalta. Koska anaalirauhasista ei löydy selitystä, niin tulkitsen nuo sätkyt suolistokivuiksi. Sätkyjä seuraa aina hyvin säikähtäneen ja hämmentyneen näköinen ilme.

Tylosiinihan on näihin tosi hyvin auttanut. Sillä loppuu ihan kaikki piereskeleminen, sätkyily ja limakakat. Eli jotain häikkää siellä suolistossa on. Ensimmäinen Tylosiinikuuri saatiin syyskuussa 2016. Silloin Armas söi Brit Care nappulaa, ja Tylosiinin oheen aloitettiin RC Sensitivity Control nappula. Kun tilanne rauhoittui, siirsin Armaksen (ja siis myös Huldan) nykyiselle 1/3 nappulaa + 2/3 raakaa -ruokavaliolle. Sillähän meni pari kuukautta ihan kivasti ja ilman oireita, kunnes ne taas joulukuussa alkoivat.

Ruokavaliota ei siinä kohtaa muutettu, mutta saatiin kahden viikon Tylosiinikuuri ennen vuodenvaihdetta. Nyt ei sitten tosiaan mennyt kuin viikko kuurin loppumisesta, niin oireet palasivat. Neuvoteltiin taas kerran eläinlääkärin kanssa, että mitä olis järkevää tehdä. Suolistotulehduksia on siis saatu aikaan sekä tavis nappularuokinnalla, kuin myös pääosin raakaa syömällä. Välttämättä Armaksen vaivalla ei ole yhtään mitään tekemistä ruokavalion kanssa, mutta päätettiin aloittaa RC Hypoallergenic nappula. Mitään allergiaepäilyä ei ole, mutta tuo ruoka on hydrolysoitujen proteiinien kanssa niin helposti sulavaa sapuskaa kuin ruoka ylipäätään voi olla, joten se on omiaan tukemaan suolistoa tämän tyyppisissä vaivoissa. (Ja tämähän oli pelastava sapuska Oivan IBD:n kanssa, joten hyviä kokemuksia tästä nappulasta on!).

Ruokavalio on nyt ensisijainen hoito, mutta jos tämä ei parissa viikossa helpota tilannetta, niin kokeillaan sitten vielä Tylosiinia. Sen jälkeen sitten toivotaan, että kun Tylosiini on niin tehokas apu ja poistaa kaikki oireet, että Hypoallergenic sitten olisi riittävä pitämään oireet poissa.

Kotihoitoahan näihin vaivoihin olen yrittänyt aina ennen Tylosiinia lähinnä Biopakin ja Inupekt Forten voimin. Ne saattavat pahimpaan oireiluun auttaa jonkin verran, mutta lopulta vaiva vain pitkittyy, eikä sitä missään vaiheessa omin keinoin ole saanut kokonaan pois kuitenkaan.

Eilen haettiin säkki Hypoallergenicia tohtorilta, joten pitäkäähän peukkuja, että tämä toimisi hyvin ja olisi riittävä apu Armakselle!

Armaksen kuulumisia ja Huldan juoksuhousuagitreenit

Armas kävi aiemmin tällä viikolla osteopaatilla, ja saatiin sieltä hyviä uutisia. Syviä lihaksia on saatu aikaiseksi, takapää on vahvistunut, Armas kantaa itseään paremmin ja etu- ja takapää toimii paremmassa tasapainossa toisiinsa nähden. Jatketaan siis samaan malliin liikuntaa lisäillen. Edelleen voi kovemman rasituksen jälkeen olla enemmän ontumaa, mutta turvallisilla vesillä ollaan, jos Armas kuitenkin palautuu nopeasti, kuten tähänkin asti.

Eilen käytiinkin koko konkkaronkka metsässä noin 45 minuutin flexilenkillä. Ihan sillain oli koirilla sekoilun ja poukkoilun meininki, sillä peuran jälkiä vilisi ristiin rastiin. Taisi olla tällä erää pisin kävely Armaksen kuntoutuksen aikana, ja hyvin jalka sen kesti. Loppumatkasta vähän jo toppuuttelin, ettei ihan koko aikaa tarvitsisi hyppiä ojien yli ees taas...

Huldalla sitten taas alkoi juoksut alkuviikosta. Hallilla saa käydä omatoimisesti treenaamassa, kunhan pitää koiralla housuja koko ajan jalassa, eikä käytä hallilla olevia häkkejä odotteluun, vaan ottaa oman häkin mukaan.

Tänään käytiin kokeilemassa miten treenailu onnistuu, ja ennenkaikkea mitä mieltä prinsessa on kalsareista treeneissä. Kotona ne on ihan ok, eikä ne menoa näyttäneet haittaavan treeneissäkään. Sen sijaan hieman herkässä mielentilassa Hulda tuntuu olevan, kuten se on myös kotona (ihan koko ajan pitäisi olla silittämässä ja sylittämässä), mutta yritettiin pitää treenit simppeleinä.

Ihan parhaassa terässä ei oltu kumpikaan, itsellä vähän vauhtia verottaa yhden kipulääkkeen alasajo ja toiseen totuttelu, mutta saatiin jotain kuitenkin aikaiseksi. Ajatuksena oli treenailla mm. putkeen irtoamista, yleistä kivaa rallattelua ja vähän hyppytekniikkaa. Rallattelusta on videopätkäkin, mutta sitten kun alkoi jossain kohti tuntumaan, ettei homma oikein suju, niin päätettiin vaan hetki leikkiä ja heitellä hiirtä. Se sentään onnistui.

Lisäksi mua on vaivannut ihan hirmuinen kontaktiahdinko, ja jokseenkin vastentahtoisesti päätin lähteä opettamaan 2o2o-tekniikkaa. Jaksoin kerran kokeilla kotona laatikon päällä, ja kerran treeneissä A-esteen alastulolla. Sitten jo ahdisti liikaa ja päätin, että olkoon. Me hömpsötellään agilityn parissa se mitä hömpsötellään, eikä me tarvita siihen ihmeellisen hienoja kontakteja.

Tälle ei ole mitään kovin järkiperusteista selitystä, että mikä niissä niin kovin ahdistaa, mutta kun kerran ahdistaa. Tänään otettiin puomi muutaman kerran, eikä kiinnitetty mitään huomiota kontakteihin. Olipa vapauttava tunne. :D Hulda juoksi kiltisti alastulon alas asti vaikka jäin vähän jälkeenkin. Ja tiedän, se ei välttämättä ole kovin pitkäikäinen ilo, ja se voi keksiä hyppäävänsä alastulokontaktista yli. Siinähän sitten keksii. Meillä oli kuitenkin vallan mukavaa ja me halutaan ennenkaikkea vain harrastella yhdessä.

Huldan agitreenit: Liika on liikaa

Tänään oli heti perään uudet treenit. Tuli suht nopeasti huomattua, että kahtena päivänä peräkkäin on mulle ihan liikaa. Hulda lähti liikkeelle ihan hyvässä vireessä, mutta kun itse tein väsyneenä ihan typeriä huolimattomuusvirheitä, niin Huldakin alkoi käydä vähän puoliteholla. Se teki hommia kyllä, mutta se yhteisen tekemisen riemu oli vähän hukassa, ja tekeminen oli tasolla "ihan kivaa". Aina ei toki voi onnistua ja olla se kaikkein paras päivä. Tänään vireongelmat olivat ihan täysin minusta lähtöisin, mutta siinä tilanteessa katsotaan peiliin, opitaan, ja mietitään miten pelastetaan tilanne sellaiseksi, että koiralle saadaan silläkin kerralla onnistumisen tunteita.

Rata näytti siis tällaiselta. Alussa lähdettiin tarkoituksella yhtä matkaa koiran kanssa, tavoittena saada se irtoamaan putkeen ilman, että itse pitää juurikaan edetä ensimmäistä estettä kauemmas. Aluksi otinkin pari kertaa pelkästään kolme ensimmäistä estettä, ja kaveri oli palkkaamassa niin saatiin etupalkka. Irtoaminen onnistui melko hyvin, eikä Huldaa tarvinut "saattaa" putkelle asti, vaan se lukitsi sen aika hyvin jo ensimmäiseltä hypyltä.

Seuraavaksi kokeiltiin pätkää 4-7, ja taas etupalkka. Seiskan jälkeen kun ei ole mitään selkeää jatkoa radalle koiran näkövinkkelistä, niin halusin ensin innostaa sen irtoamaan etupalkan avulla. Kun Hulda oli vakuutettu siitä, että esteelle kannattaa irrota (tai no, ainakin iloisesti haluta) vaikka vastassa onkin pelkkä seinä, niin lisäsin pätkään myös esteet 8-9.

Sen jälkeen tahkottiin pätkää 10-12. Tai oikeastaan se jäi pelkän putken tahkoamiseksi, sillä Hulda ei millään osunut putkeen näin vaikeasta kulmasta. Hulda alkoi turhautua, joten helpotettiin siirtämällä putken suuta, jotta sisäänmenokulma oli helpompi. Täydellisenä päivänä, koko koirakon täydellisessä vireessä tää olis jopa voinut onnistua. Mutta kuten alussa kirjoitin, tänään ei ollut meidän päivä. Päätin siis helpottaa tehtävää ennenkuin Huldan tympääntyy tuloksettomaan yritykseen. Putki saatiin lopulta onnistumaan. Lopuksi rallatettiin vielä radasta loppupätkä (suoraa ja helppoa) ja Hulda pääsi ansaitulle lepotauolle.

Tauon jälkeen oli suunnitelmissa ottaa rata läpi vielä kahdessa osassa. Aloitettiin pätkästä 1-9. Videolla Hulda ensin ohittaa muurin, ja sen jälkeen hypätessään ottaa siitä tukea. Hulda oli juuri ennen videota edellisellä pätkällä pudottanut muurista yhden palikan, ja taas sai pienen prinsessan itseluottamus kolauksen. Onneksi se pääsee yli näistä, ensikerralla tuskin enää muistaa koko juttua, ja nytkin alkoi muurin hyppääminen sujua pienellä kannustuksella.

Seuraavalle pätkälle olin putken ongelmien jälkeen vaihtanut taktiikkaa, jossa esteen 10 ja putken 11 välille teen valssin, ja siitä persjätöllä esteelle 12. Tapa on hitaampi, eikä muutenkaan yhtä tehokas, mutta mun ratkaisuni sille, miten homma saadaan toimimaan ilman että Hulda heittää hanskoja tiskiin. Samalla saatiin ohjausta muuttamalla homma pysymään Huldalle kiinnostavana, ja se jaksoi vielä yrittää viimeisen rutistuksen. 

Tässä muuri sujuu jo pienen takaiskun jälkeen hyvin. Putkelle 15 olenkin sitten jo iloisesti myöhässä, ja Hulda päättää järjestää itselleen vaihtelua sujahtamalla väärään päähän putkea. Siihen kauimmaisempaan. En raaskinnut enää ottaa uutta toistoa oman virheeni takia, sillä Hulda alkoi väsyä, joten jatkoin radan loppuun ja pääsin palkkaamaan Huldan. Mitä nyt toki heitin palkan pituuden sekaan. "Olemmää ennenki heittäny...". Loppuun vielä leikittiin hyvä tovi hiirellä. Niin väsynyt Hulda ei kuitenkaan ollut, ettäkö se olisi vapaehtoisesti tullut kentältä pois. 

Hulda pääsi ensin huilaamaan, ja sen jälkeen radan purkamisen ajaksi kaverikoiran kanssa leikkimään. Pieni pään nollaus ennen pientä pätkää näyttelytreeniä. Sujui jo paremmin, enää Hulda ei juurikaan vetänyt näyttelynarussa, vaikka toinen koira juoksi edellä. Kyllä tämä(kin) tästä. :)

Huldan agitreenit: Äkkilähtö treeneihin

Sain aamulla äkillisen inspiraation lähteä kuitenkin agilitytreeneihin, joihin kaveri oli pyytänyt jo eilen mukaan. Eilen olin vielä siinä uskossa, että haluan nukkua pitkään. Alkuperäinen sunnitelma oli treenata huomenna, ja se on edelleen voimassa. Yritin siis malttaa treenata maltillisen määrän, jotta intoa piisaa vielä huomisellekin (ja mun kroppa kestää...). Ainakin Hulda piti pyydystää hihnaan, jotta sen sai kentän puolelta pois. :D

Kaveri oli suunnitellut radan, jossa riitti käppyrää ja pähkäiltävää miten ne kannattaisi ohjata. Parissa kohdassa päädyttiin erilaisiin ohjauskuvioihin kaverin kanssa, mutta hienoahan siinä on se, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Mikä sopii yhdelle koirakolle, ei olekaan se paras tapa toiselle. Kiinnostavaa on aina silti nähdä millaisiin ratkaisuihin muut päätyvät ja miten ne toimivat.

Tein rataa pätkissä. Aloitettiin pätkällä 1-7. Ensimmäinen yritelmä lähti jotenkin huonosti liikkelle ja mä olin taas törmäilemässä tolppiin välillä 4-5. Pieni itsensä kokoaminen ja keskittyminen, niin sitten lähti homma sujumaan! Esteille 2 ja 4 ohjasin jonkinnäköisen niiston. Olen niihin jokseenkin hurahtanut ja ne tuntuvat luontevilta, sekä Hulda toimii niillä aika kivasti. Sujuvuutta tulee varmasti lisää, kun varmuus kasvaa ja kumpikin opitaan. Ilahduttavaa oli myös huomata, että 5-6 välille takaaleikkaus onnistui hyvin luontevasti. Harjoitus on tuottanut tulosta, sillä viime aikoina ollaan niitä aika paljon treenattu.

Seuraava pätkä oli 8-14. Taas kympille takaakierto-niisto. Muuten tämä pätkä oli aika simppeli, ja pääsin Huldan kivasta rallatuksesta palkkaamaan. Mitä nyt tuli itse huudettua putkelle, että "Hyppää!", ja hypylle taisi jotain soperrusta putkesta... No, ei aina voi onnistua. Onneksi koira kuunteli mun kehon kieltä epämääräistä käskytystä enemmän. Edellisestä lyhyestä pätkästä oli sitten helppo jatkaa koko ralli loppuun asti. Mitä nyt kerran unohdin tyystin ottaa putken nro 14... Mutta ei se haitannut: Mä en ohajnnut sinne, ja koira ei ollut menossa sinne. :)

Paljon asiaa, mutta se sitten kuitenkin lopulta sujui niin kivasti, ettei siinä edes tolkuttoman kauaa mennyt aikaa. Huldalla pysyi hyvin vire päällä ja hihnassa se piti ottaa kentältä pois.

Seuraavaksi harjoiteltiin 2o2o kontaktia A:lle. Koska toistojen suuren määrän takia en halunnut ottaa joka kerta kokonaista A estettä, oli tarkoitus vaan kiepauttaa se A:n alastulolle. Huldan mielestä se oli hyvin hämmentävää, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Sitten laitettiin matala pöytäeste aivan A:n alastulon viereen kiinni, jolloin pystyin pyytämään Huldan ensin pöydälle, ja siitä luontevasti A:n alastulolle. Tämä sujui paljon paremmin, ja pääsin palkkaamaan 2o2o asennosta.

Vaikka harjoitus sujui ihan kivasti toiseksi harjoituskerraksi ikinä (ensimmäinen harjoittelu kotona laatikon päällä), niin on siinä silti työsarkaa. Todennäköisesti autan Huldaa liikaa, mutten tajua miten muuten saan sen tekemään mitä haluan. Se ei tunnu tässä alkavan itse tarjoamaan yhtään mitään, kuten se saattaa muilla esteillä tehdä, joten en pääse itsenäisestä yrittämisestä ja kokeilusta poimimaan niitä oikeita hetkiä. Seuraamisen harjoittelussa on opeteltu peruttaamaan (sivulla) ja kääntymään peruuttaen, mutta joskus musta tuntuu ettei Huldalla ole silti hajuakaan siitä, että sillä on takajalat. :D

Lopuksi, kun esteet oli kerätty pois, treenailtiin vielä vähän näyttelytouhuja.

Irtiolemisen riemuja!

Silläkin uhalla, että se vaatisi Armakselle yhden Tramalin lisää, päätin lähteä koirien kanssa pellolle ulkoilemaan. Pakkasta kipakat -15 astetta ja ihana auringonpaiste! Ulkoilu meni kivasti, Armas ei riekkunut mitenkään päättömästi. Juoksihan se pätkittäin lujaa, mutta kun oli iso alue kirmattavana, niin äkkinäiset käännökset ja muu harmaita hiuksia aiheuttava uupui.

Etsi kuvasta kaksi koiraa :)

I so happy!

Ja niinhän se sitten lenkin jälkeen tarvitsi: "Ylimääräinen" Tramal ja jalan kylmäys, niin nopeasti Armas oli taas ennallaan, eikä ontunut enää. Toisaalta jalka ei vahvistu, jos sitä ei rasita. Ohje on ollut, että pieni ontuman paheneminen ei ole vaarallista, kunhan ei jää ontuvaksi/kipeäksi seuraavaan päivään asti. Tramal on kyllä siitäkin kiitollinen kipulääke Armakselle, että se auttaa nopeasti. Se "perusannos" 2 kapselia päivässä ei ihan riitä kattamaan joka ikistä vuorokauden tuntia, mutta suurin osa päivistä pärjätään sillä. Sitten kun rasitusta tulee reilummin, tai käy joku äksidentti, niin melkein se 3 kapselia on silloin tarvittu.

Tämä riemu on kaiken sen arvoista,
minkä eteen on tehty töitä!

Hiiri!

Tämä oli pitkään aikaan eka kerta,
kun nämä ihanuudet saivat keskenään
olla irti piha-aitojen ulkopuolellakin. :)

Huldan agitreenit: Ohjauskäppyröitä

Tänään oltiin taas hallilla treenaamassa. Armas oli myös mukana saadakseen jotakin aktivointia, ja osallistui verryttely- sekä jäähdyttelykävelyille, ja puuhasi pienen hetken 15cm agilityesteillä ja putkissa.

Rata oli tänään mun itse suunnittelema ja se näyttää tältä:

Aloitin Huldan kanssa tekemällä radan hankalimmat kohdat lyhkäisinä pätkinä. Aloitettiin ihan alusta hyppy - A - putki. Tämä oli ensimmäinen kerta kun A on mukana radalla, ennen on tehty vain yksittäisenä. Se sujui ihan kivasti.

Seuraavaksi tein esteet 5-8 ohjaten hypyille takaaleikkaukset. Olisihan siihen vaihtoehtoina mm. valssia ja persjättöä, mutta haluan tarkoituksella harjoitella näitä takaaohjattavia kuvioita, kun ei edelleenkään tuo juokseminen suju kovin lujaa itseltä.

Seuraava oli lyhyt pätkä 8-9, ja hypylle poispäinkäännös (jep, olen yrittänyt opetella viime päivinä ohjauskäppyröille niiden oikeita nimiä, en silti vanno että joka kerta menee oikein...). Olin ihan yllättynyt miten hyvin se sujui. Nämä on kuitenkin Huldalle ihan uusia asioita, ja muutenkin pois mun mukavuusalueelta (kuten kaikki muutkin ohjauskuviot jotka koen yhtään haastaviksi. :D ).

Sitten tehtiin vielä lopusta 12-15, ja esteelle 14 jonkinlainen niisto-pyörähdys. Aika paljon tuli kohtia kerralla, mutta ne sujuivat sen verran hyvin, ettei tarvinnut kauaa hinkata yhtä kohtaa. Näiden jälkeen Hulda pääsi lepäämään.

Seuraavalla kierroksella sitten kirmattiin koko rata. Alku lähti hyvin liikkeelle, mutta tullessaan ulos ensimmäisestä mutkaputkesta Hulda jostain syystä kompastui naamalleen. Siitä pituus meni vielä ok, mutta seuraava este, joka taas olisi ollut heti käännöksen jälkeen ei enää onnistunut. Huldalta ilmeisesti loppui itseluottamus ja se meni esteestä ohi. Ei sillä, saattaisi itsekin tarvita hetken itsensä keräilyyn, jos olisi juuri kaatunut naamalleen. Rauhoitin tilanteen, kannustin vähän koiraa, ja lähdettiin uudelleen putkelta liikkeelle (seuraava video alkaa tästä kohdasta).

Muuten radalla sujui kaikki kokolailla suunnitelmien mukaan, mutta poispäinkäännös levisi kuin jokisen eväät (ei ollut lelu kääntävässä kädessä). Se tehtiin sitten vielä pari kertaa radan jälkeen onnistuneesti, ensin lelulla, ja sitten ilman lelua.

Tällä kerralla jäi treeneistä tosi hyvä fiilis, ja viimekerrasta poiketen en tympäännyttänyt koiraani liiallisilla toistoilla. :)

Anti-tavoitteita ja epäsuunnitelmallisuutta vuodelle 2017

Kaikilla on blogit ja facebookit niin täynnä suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle vuodelle, että ajattelin tehdä omani. Joskin oma terveystilanne on sitäverta eläväinen, että on hankala asettaa mitään tavoitteita. Tärkeintä siis tietenkin on pysyä mahdollisimman hyvissä voimissa, ja että Hulda pysyisi terveenä ja Armas pärjäisi jalkansa kanssa hyvin eikä tulisi enempää terveyshuolia. Nämä on kuitenkin niitä asioita, joihin ei määräänsä enempää voi vaikuttaa.

Mutta ne mihin voi, eli treenaaminen. Ensin oli kovasti tokosuunnitelmia, mutta nyt kun olen jotenkuten pysynyt käymään agilityssä, niin on tokoilut jääneet oikeastaan kokonaan. Eikä se väärin ole. Ompahan tullut kuitenkin opetettua perushallintaa, vaikkei täydellistä seuraamista ehdittykään saada aikaiseksi. Eikä sillä että tokon osalta olisi kirves heitetty kokonaan kaivoon. Agility tuntuu kuitenkin olevan Huldalle se ykkösjuttu, niinkuin se on mullekin. Haluan siis pitää pääpainon sillä lajilla joka on kaikilla se suosikki - ainakin taas niin kauan kun siihen pystyn. Jos tulee omassa terveydessä jotain takapakkia, niin tokoillaan sitten taas enemmän.

Mitään tavoitteita en halua tälle vuodelle asettaa. Tai toki yksi tavoite on aina hyvä pitää mielessä: Pidetään hauskaa! Oli laji sitten mikä hyvänsä mitä pystytään tekemään, niin tehdään treeneistä hauskoja, ei viilata pilkkua tarpeettoman paljoa ja ennenkaikkea nautitaan tekemisestä. :)

Agilityä kuitenkin tehdään sillä ajatuksella, että jos joskus startataan kisoissa (vaikken sitten ikinä pystyisi juoksemaan niin kovin, että päästäisiin ihanneaikoihin, mutta että Hulda osaa hyvin kaikki esteet ja kokoelman erilaisia ohjauskäppyröitä). Yksi mölliputkiralli on jo plakkarissa ja tuommoisia helppoja kisatilanteen harjoituksia tullaan mahdollisuuksien mukaan tekemään lisääkin.

Vähän sama homma tokon kanssa. En aseta mitään aikaa sille, koska (mölli)kisoissa pitäisi startata. Startataan jos startataan. Mutta silloin kun treenataan, niin asioita opetetaan ja tehdään sillä ajatuksella, että valmis liike kelpaisi vähintäänkin tokon alokasluokkaan. Ja jos nyt just ei huvita tokoilla vaan touhuta agilityn parissa, niin en koe siitä huonoa omatuntoa.

Ja Armas... Voi Armas! Tänään se taas oli lenkin jälkeen ontuva, vaikka aamupäivä oli mennyt hyvin. Kipulääke ja jalan kylmäys onneksi auttoivat todella hyvin. Suolistovaivat onneksi on jo kokonaan helpottaneet, ja Tylosiinikuuria on vielä jäljelläkin. Kipulääkkeet onneksi auttaa hyvin, mutta tottakai sitä toivoisi että pärjättäisi kivuttomana sillä suht minimiannoksella. Aika paljon se on viimeaikoina ollut pihassa irti jopa Huldan kanssa (vahdittuna), siis aiempaan verrattuna paljon, ja jalka on melko hyvin kestänyt. Ainakin Armas on ollut hirmu hyväntuulinen ja kovin innoissaan esim. lenkille pääsystä, ja siitä kun saa ulkona painia Huldan kanssa. :)