Elmo meni lauantai-iltana vesiripulille ja seuraavan yön aikana oksentelu alkoi ja paheni nopeasti aivan mahdottomaksi. Vesikään ei pysynyt sisällä, joten lähdimme klo 6 sunnuntaiaamuna Hattulan Univettiin. Elmo nesteytettiin, vatsa kuvattiin ja otettiin verikokeet. Vatsa ja suolisto näyttivät kuvassa ärtyneiltä, mutta muuten mitään epätavallista ei näkynyt. Lähdimme kotiin toipumaan.
Kotona tilanne meni huonommaksi. Elmo ei edes yrittänyt käydä kakalla, vaan se vaan makasi ja vesiripulia vuoti sen peräpäästä jatkuvasti. Sitä oksetti, mutta mitään ei tullut ulos. Olimme saaneet ohjeen palata heti takaisin jos oksentaa estolääkkeistä huolimatta. Elmo oli niin vetämätön muutenkin, että illalla soitin ja kysyin neuvoa. Meidät pyydettiin takaisin eläinsairaalaan ja sairaalan pihaan tulikin pieni oksennus.
Elmo jäi yöksi tippaan ja tarkkailuun. Vatsasta otettiin uusi röntgenkuva, mutta se oli samankaltainen kuin aamulla otettu, eli mitään suolitukokseen viittaavaa siitä ei löytynyt.
Aamulla sain hakea Elmon kotiin ja keskusteltiin Elmoa perjantaina hoitaneen lääkärin kanssa. Yksi epäily oli ollut, että uusi kipulääke olisi aiheuttanut oireet, mutta todennäköisin aiheuttaja on viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka olemme mahdollisesti perjantain käynnillä saaneet. Kipulääkettä kokeillaan uudelleen, kunhan vatsa on kunnossa.
Olin jo täysin päättänyt, että ei enää ikinä Previcoxia, mutta siksi arvostan tuota lääkäriä, että perustelee asiat aina erittäin tarkasti ja jaksaa vastailla ihan jokaiseen kysymykseen. Ja kyllä nyt on niin hyvin perusteltu juuri tämän (ja vähän muidenkin) kipulääkkeiden vaikutusmekanismeja ja haittavaikutuksia, että kokeillaan uudelleen kun tilanne on rauhoittunut vatsan osalta.
Elmo on jo paljon parempi kuin eilen, ruokakin taas maistuu pienissä määrissä, vaikka väsynythän se tietenkin vielä on ja ripuli vaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti