Tulipa tuossa mieleen eräs mahdollinen selkäjumin aiheuttaja. Mehän oltiin viimeviikolla vierailemassa Tuhkavuorelassa ihan yökylässä, ja Elmohan oli kovasti hurmaantunut Kerttu-neitoseen. Kerttu ei turhia anna itseään nuorten kloppien nylkytellä, mutta sen verran puumanaisen vikaa Kertusta, 6 v., löytyy, että tykkää vetää nuoria poikia höplästä ja vähän olla pilke silmäkulmassa mukana liehittelyssä.
Siellähän ne viipotti monen monta tuntia pihalla, Elmo ja likkalauma. Voisiko siis ehkä olla mahdollista, että selkä on jumiutunut lanneliikkeen harjoittelusta... Koska onhan se nähty, että nuoret koirapojat harjoittelevat sitä sitten vaikka ihastuksensa vieressä, jos selkään ei pääse. Tai sitten siellä on riehuttu muuten vaan porokoiramaiseen tapaan järkeä vailla, mukkelis makkelis, ja jumi on aiheutunut siitä.
Kysyin Elmon luustokuvista toisenkin mielipiteen. En siksi, että meidän oma eläinlääkäri olisi mitenkään väärässä, mutta näissä asioissa ei taida olla haitaksi, vaikka useampi eläinlääkäri kuvat silmäilisi. Ja kuten tavallista, niin suurin osa kysymyksistä tulee mieleen vasta parin päivän viiveellä lääkärikäynnin jälkeen. Sama arvio sieltäkin saatiin. Selkä on kunnossa luuston osalta ja lonkista toinen on löysempi, mutta ei nivelrikkoa. Nivel on itseasiassa ihan siisti, vaikkakin löysä.
Ensiviikolla on aika varattuna fyssarille, joten sinne asti otetaan iisisti. Jos vaiva ei hoidu tavallisen selkäjumin tapaan, niin murehditaan ja tutkitaan lisää vasta sitten. Kipulääke on kuitenkin jo hyvin alkanut toimia. Aamulla tunnustelemalla selästä löytyi vielä kipukohta, mutta noin muuten Elmo alkaa olla sitä mieltä, että huilaaminen on tyhmää ja tylsää. Eikö voitaisi vähän sekoilla? Tai paimentaa ruohonleikkuria edes?
Aivojumpan virkaa toimitti tänään Elmon elämän ensimmäinen possunkorva. Oli siinä hetki miettimistä, onko se syötävää? :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti