Sairastuvalla III

Eilen en tajunnut kysyä lääkärissä puoliakaan asiosita, kun koko suolistotulehdus tuli melko puun takaa. Onhan Oivalla ollut melkein aina vähän semmoinen stressivatsa, että esimerkiksi koiratapahtumissa saattaa tulla vähän löysät läjät jos on jännää. Ja itseasiassa viimeikoina tuotokset on haisseet aika pahalle. Varsinaista ripulointia ei kuitenkaan ole ollut. Ihan satunnaista ja kertaluonteista joka menee itsellään ohi. Paitsi muutama kk takaperin kun se laihtuikin niin, että sitä sitten tutkittiin ja tutkittiin. Silloin sitä epäiltiin IBD:ksi -eräänsortin krooninen suoliston tulehdus- mutta koska vaiva tuntui parantuvan niin en ole osannut sitäkään epäillä.

Eilen myöhään illalla Oiva oli tosi huonovointisen oloinen. Lopulta se sitten oksensikin pari kertaa. Toiottavasti iltalääkkeet jotka oli saanut pari-kolme tuntia aiemmin oli ehtineet imeytyä, sillä samaan aikaan saatu ruoka tuli ulos.

Muistelin että mulle oli jäänyt oksennuksenestolääkettä (Cerenia), ja soitin sitten tänään aamulla Vethaussiin että uskaltaiskohan sitä antaa ja millä annostuksella. Lisäksi kyselin, että eikö Tylosin olisi paikallaan (sitä olis kans vielä viimekierrokselta jäljellä) tai että eikö mitään kipulääkettä olis mitä voisi pissatulehdukseen antaa. Muistelin että Litalgin olisi vain jonkunlainen mahalääke, eikä auttaisi muunlaiseen kipuun.

Jouduin kuitenkin neuvottelemaan asiat hoitajan kanssa, joka sitten aina kävi kysymässä lääkäriltä. Tuntui että koko hommasta tuli vähän rikkinäinen puhelin -efekti, sillä Tylosinia ei tarvitse koska pissatulehdukseenhan on jo Xeden-antibiootti. Noh, tämä kai tarkoittanee että Xeden auttaa suolistonkin tulehdukseen, tai että niitä ei saa/voi antaa yhtäaikaa. Tramalia voisi kipuun antaa jos on todella kipeä. (Sitäkin löytyy kotoa, jäi Ruun sairastelusta vajaa paketti). Se on kuitenkin semmoinen tainnutusnappi, millä koiran saa ihan sekaisin, että se olisi kyllä aika viimeinen vaihtoehto. Litalginia suositteli jättämään pois, koska siinäkin on tulehduskipulääkettä joka ei ole hyväksi mahalle. Mutta jos on kovin kipeä, niin voi antaa sitten kuitenkin. Öh, vai niin.

Tutkin sitten Litalginin pakkausselostetta tarkemmin, ja senhän itseasiassa pitäisi auttaa pissatulehduskipuihinkin. En uskalla sitä nyt poiskaan jättää, sillä edellinen eläinlääkäri kyllä juuri mahan takia jätti Loxicomin pois ja määräsi Litalginia. Luotan että kun hän myös Oivaa on jo kahtena kertana tutkinut, niin on osannut ajatella Litalginin hyöty-haitta suhteet niin, että Oiva sitä kuitenkin tarvitsee. Eikä sitä muutenkaan ole tarkoitus antaa kuin 5-7 päivää. Cereniaa annettiin kerta-annos, ettei Oiva oksentaisi lääkkeitä ulos ja olo muutenkin paranisi.



Pieni potilas

Cerenian ja aamulääkkeiden myötä Oivan olo tuntui taas parantuvan siinä määrin, että se rauhoittui nukkumaan. Mutta on se apea. Se on kohta viikon maannut vaan laakereillaan, eikä sitä yhtään edes riehuta. Äsken se ulkona käveli (!) ison osan kusetusrinksasta. Okei, siellä on kuuma, mutta valitettavasti tulee mieleen Ruu vuosi sitten... Toivottavasti tuo napero tuosta lähtee toipumaan, ja pian!