Erilainen eläinlääkäripäivä

Maanantaina jatkui taas reilun viikon kestänyt on-off ripulointi. Inupektistä ei näyttänyt olevan mainittavaa hyötyä. Ja minä tyhmä vein sen vielä sunnuntaina agiltyynkin, kun luulin sen silloin olevan kunnossa. Onneksi oli lyhyet ja Oivalle helpot reenit. Kävin maanantaina meidän kylän eläinsairaalassa hakemassa RC intestinal -ruokaa ensiavuksi, ja siellä oltiin sitä mieltä että Oiva olis hyvä tutkia. Aloin olla asiasta samaa mieltä, sillä napero oli myös laihtunut, vaikka tuon ikäisen pitäisi ennemminkin pikkuhiljaa vielä kerätä painoa.

Saatiin aika seuraavalle päivälle, eli tiistaille. Oireina siis:

-on-off ripulia joka oli muuttunut limaiseksi ja haisi hirveälle
-ruokahaluttomuutta, (välillä söi huonosti, välillä ei ollenkaan)
-laihtumista
-väsymystä

Näillä oireilla pyysin giardiatestiä, mutta toki myös tutkittaisi muuta mitä eläinlääkäri näkee tarpeeliseksi. Otettiin verikoe ja röntgenkuvat. Verikokeen johdosta verta oli pitkin lattiaa ja mun käsiä, vaikka Oiva pysyi paikallaan. Joskin se pelkäsi kuollakseen ja yritti verikokeen jälkeen piiloutua kaapin taakse. Sitten vatsaröntgeniin. Väkisin tapeltiin paniikissa oleva napero kuviin, ja se puuskutti, tärisi ja läähätti niin paljon että kuvat olivat vähän suttuisia. Lääkäri ei myöskään osannut säätää kuvia tutkiessaan kuvan "valoisuutta" vaan tarvitsi hoitajan apua. Kuvat olivat suttuiset, mutta ei siellä kuulemma mitään näkynyt.

Sitten odotushuoneeseen odottamaan. Saapumisesta oli kulunut 1,5h kun pääsimme takaisin ell huoneeseen. Verikokeet olivat kuulemma muuten normaalit, mutta albumiini (liittyy käsittääkseni ruuan imeytymiseen) oli alhainen. Oivasta ei siis löytynyt mitään ihmeellistä, mutta antepsinia ja närästyslääkettä pitäisi syöttää. Pyysin saada verikoetulokset itselleni paperilla, mutta se ei käynyt. Poikkeava arvo kuulemma kirjataan papereihin. Aha.

Kysyin uudelleen giardiasta, mutta sitä ei nyt kuulemma jotenkin ehdi/pysty/kykene. Lääkärillä oli 2 tunnin aikana 2 potilasta, joista se toinenkin suurimman osan aikaa istui kissansa kanssa odotushuoneessa. Peräpäähän ei kuulemma viitsinyt katsoa, kun koira oli jo varmasti väsynyt...

Maksaessa piti erikseen pyytää vielä Tapiolan suorakorvaus, vaikka olin tullessa antanut sen numeronkin valmiiksi. Odottelimme siis lisää. Kahdessa tunnissa en siis ollut tullut sen viisaammaksi mitä olin eläinlääkäriin mennessäkään. Siitä poikkeavasta albumiinistakaan ei ollut kuin maininta, ei ollenkaan sitä paljonko se sitten oli ollut.  Hinta kyllä oli suolainen.

Vitutti.

Ei.

VITUTTI! Lievästi sanoen.

Soitin Vethaussiin, selitin tilanteen ja saatiin aika tutulle lääkärille vielä samalle illalle. Minä tyhmä kun olin kuvitellut että missä tahansa eläinsairaalassa (HAH! Varsinainen sairaala!) oltais osattu tehdä jotakin ripulille joka pitkittyy ja muuttuu limaiseksi. Mutta ei. Lähdin siis suoraan Vethaussiin ja kerroin lääkärille että ollaan jo 2 tuntia yhdessä paikassa vietetty, enkä edes verikoetuloksia saanut pyytämisestä huolimatta itselleni.

Lääkäri oli äimistynyt ettei ketään ollut huolestuttanut sen enempää tuon ikäisen tuommoiset oireet. Lääkärin huoneessakin Oiva vetäytyi kiepiksi lattialle nukkumaan. Raukka-parka. Pöydällä tutkittaessa se tärisi kuin horkassa. Muuten niin reipas ja rohkea napeo pelkäsi hirveästi. Lääkärin oli tutkittava Oivasta veret uudelleen ja otettava röntgenit. Muuten hoito olisi jatkunut yhtä arvailulinjalla. Oivalle laitettiin kevyt rauhoitus että saadaan kuvat onnistumaan, ja muutenkin hoitamisesta ei tarvinnut enää tehdä taistelua.

Verikokeita otettiin todella laajasti varsinkin laihtumisen takia. Koska edellinen ell oli lötänyt alhaisen albumiinin, tutkittiin imeytymiseen liittyviä asioita huolellisesti. Yksi haimatesti lähti ulkopuoliseen labraan ja tulos siitä saadaan varmaan vielä tällä viikolla. Myös toivomani giardia tutkittiin, koska se voisi olla yksi todennäköinen oireiden aiheuttaja.

Verikokeissa ei löytynyt mitään poikkeavaa. Ei edes siinä albumiinissa. (!) Ei mitään vikaa verisoluissa, maksassa, elektrolyyteissä, ei missään. Ja mulla sentään löytyy nyt kaksin kappalein A nelosia täynnä tuloksia. (Eikä kuulemma mikään viittaa millään tavalla siihen mikä Ruulla oli).

Röntgenissä ei mitään erityisen huolestuttavaa, mutta normaalia enemmän kaasua paksusuolessa sekä kauttaaltaan ärtynyt suolisto. Eli suolistotulehdushan se sieltä sitten paljastui. Saatiin hoidoksi Tylosin-antibiootti, maitohappobakteeria ja jo ostamaani Intestinal-ruokaa. Näillä seuraavat 2 viikkoa, jonka jälkeen Oivan pitäisi olla kuin uusi. :)

Nyt on Tylosiinia syöty eilen illalla ja tänään aamulla. Aamulla tuli vielä limaripulit, mutta nyt päivällä Oivalla oli jo vähän ruokahalua! Se jäi keittiöön odottamaan ruokaa, kun viimeiset melkein kaksi viikkoa se on korvat luimussa hiippaillut pöydän alle tai muualle piiloon jos on ruokaa tarjolla.

Kyllä siitä vielä ehjä tulee. On kuulemma ihan mahdollista että se tuolta treenihallilta on jonkun liikkeellä olevan mahataudin saanut itselleen. Oivan mahakuvia katsellessa kysyin sitten lääkäriltä miltä Oivan selkäranka näyttää, kun se siinä niin hienosti näkyi kahdestakin suunnasta. Kerroin että ollaan jo tovi agilityä harrastettu ja lääkäri tuumasi että nykyään on ortopediapuolella suositus liikuttaa koiraa pienestä asti hyvinkin aktiivisesti, jos siitä meinaa kestävän käyttökoiran saada. Siinä ne rustopinnat (nyt saattaa olla oikea sana vähän hakusessa) vahvistuvat ja luusto kestää myöhemminkin käyttöä.