Mimmi

Se o taas mortonki! Ja koirapojalla eli mulla kevättä rinnasa! Mun kaksjalkanen mamma kävi täälä kyläsä ja si mei ton mun autonkuljettajan kans vietiinn se yökyläilyn jälkee takasi Hämeenlinnaan. Se o kiva paikka ko siinä naapurisa asuu Mimmi. Se o tiätteks ihan hulluna muhun, ja pakko myäntää et olemmääki vähä palio rakastunu. Mimmi o musta ja sillä valkone rinnus ja maailman kaunein naama josa o si kans pystykorvat. Mimmi ei o mun rotunen, mutta melkone rotunainen se kyä o ja juur mun makuuni!

Siinä kuulkaa syrämmet vaa leijailee ilmasa ku mei kattellaa toisiamme sen piha-aitapusikon läpitte. No, ny si tapahtu taas sillain, et vaikka se Mimmi o hyväkäytöksinen peipe eikä ikinä karkaa siältä pihaltansa, ni ny se kyä salaa vähän karkas! Se o joskus ennenki karannu mun takiani. Mää vaa coolisti nostin hännän pystyyn ja yritin näyttää vähän isommalta viälä ja heilutin häntääni sille lempeesti. Se oli kyä taas niin myyty ja tais meillä molemmilla olla silmät syrämmen muatosina. Mää vähä kuiskutin Mimmin korvaan rakkauttani ja si Mimmin tarttiki jo lähtee takasi omalle pihalle.

Kyä mää sen verta kuitenki innostuin siittä kohtaamisesta taas että siinä ohimennen ajoin yhren rääkyvän fasaaninki menemään ku Mimmi katteli pihaltansa mun urotöitä. Sisällä mää si huokailin syvään ja katelin ikkunasta pihalle ja vartosin ovella et joku tajuis päästää mut ulos ku mun elämäni rakkaus oli siälä! No ei kukaan tiätenkä tajunnu ja si ku mei lährettii kotio ni Mimmiki oli jo menny varmaa sisälle. Mää si jatkoin huakailua kotona ja kattelin mutsia syyttävästi ku se ei ottanu Mimmiä mulle mukkaa.