Päivällä ulkoiltiin puomitiellä. Otin piiitkästä aikaa yliäänipillin mukaan. Päätin kokeilla toisiko pilli luoksetuloihin yhtään potkua. Ottoa ei pillit pätkääkään kiinnostaneet ja se haahuili pitkin metsiä eikä sitä juurikaan näkynyt. Ruulle pillitin aina kun se oli tulossa jo minua kohti ja palkkasin namilla. Yksinollessaan Ruu tulee hyvin luokse, mutta Oton perässä Ruukin jää välillä haaveilemaan metsän hajujen perään.
Ruulle pilli toimi yllättävän hyvin. Se selkeästi sai jo idean päästä kiinni, että tiettyyn ääneen liittyy nami. Tätä tullaan harjoittelemaan lähipäivinä tiiviisti, ja mahdollisesti otan pillin mukaan poropaimennukseen. Nyt vaan tehdään pillistä kiva namiautomaatti. Ruu osaa jo yhden äänen, joka tietää aina namia, ja se onkmin tehokas. Se on kuitenkin vain naksautus kielellä, ja metsässä saati paimennuksessa se ei tietenkään kauemmas kuulu. Oppi se pillin miten hyvin tahansa, saattaa olla että porot ovan niin jänniä ettei pillit siellä kiinnosta.
Otto taasen on alkanut ihan mahdottomaksi, ja minun jokakeväinen kastroisiko_Oton_vai_ei -pohdinta on alkanut. Otto karkailee metsässä. Se ei pysy enää ollenkaan mukana vaan juoksee ihan oman mielensä mukaan pitkin metsää ja mun huutelut on sille ihan yhdentekeviä. Samalla siitä oikein näkee miten sitä stressaa kaikki ihanat tyttöjen tuoksut. Suu väpättää ja kuola valuu ja olo on varmaan vähintäänkin tukala. Minkäs se hormooneilleen voi. Voisi kuitenkin vielä kerran kokeilla Tardak pistosta, ja siirtää kastroinnin Lapinreissun yli. Ettei sitten vaan reissu mene mönkään, jos sattuukin tulemaan jotakin komplikaatioita leikkauksesta.
Ruu on oppinut nyt oikein urakalla noutamaan asioita. Se tuo kintaita, lapasia, sukkia, kalsareita, korvaläppiä... Eilen illalla kävi hakemassa oikein pyykkinarulta pyykkipojalla kiinni olleen sormikkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti