Lähdettiin Tammelaan reissuun. Kokeiltiin uutta reittiä navigaattorin avulla ja löydettiin itsemme ajelemasta jotakin pikkutietä joka oli loskaa ja sohjoa täynnä. Otto huolestui heti, kun reitti poikkesi normaalista. Se vilkuili pihalle ja muisti vinkua. Sanoin sille että olen ihan samaa mieltä, "iskän" reitti ei nyt ollut oikein hyvä...
Alkajaisiksi mentiin Petrin vanhempien mökille, ja koirat saivat kirmailla pitkin pihaa. Aikamoista hippaa niillä olikin, ja Otto nautiskeli elämästä ja kieriskeli hangessa. Sitten suunnattiin Petrin vanhemmille. Voisin repiä hiukset päästäni joka ikinen vierailukerta kun koirat ei vaan osaa käyttäytyä. Nyt Oton piti ensimmäiseksi omia kaikki Lulun luut ja vahtiä niitä. No, ne kerättiin pois, taas kerran. Sitten piti vahdata kissan tekemisiä. Tai Oton piti, Ruu osasi katsoa kissaa nätisti ja jättää sitten rauhaan. Kun kissa ei suostunut tuoliltaan liikkumaan tuijotuksen voimalla, piti Oton sille tietenkin haukkua. Ruu löysi tennispallonpallon. Pallo, pallo, pallo. Pallopallopallopallo. Pallo meni rikki.
Seuraavana päivänä kissan jahtaamista, ruuan kerjäämistä ja yleistä hulabaloota piti jatkaa. Aamupissillä Ruu ajoi fasaanipariskunnan pois pihalta, ja oli aikaansaannoksestaan oikein ylpeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti