Haimatulehdus

Blogin kirjoittamisen yksi paras puoli on asioiden jääminen muistiin ja talteen. Vaikka nyt kuvittelee muistavansa kaiken kyllä sitten vielä kolmen tai kuuden vuoden jälkeen, mutta ei niitä sitten enää muista. Mitenköhän monta kertaa olen omista höpinöistäni täällä blogissa löytänyt vastauksia kysymyksiin, kuten "Koskas se taas olikaan?", "Mitäs lääkityksiä se silloin saikaan?", "Mikäs lääke se oli kun ei oikein sopinut?", "Millaiset ne veriarvot silloin taas olikaan?" jne. No tässäpä nyt sitten höpinää Huldan haimatulehduksesta, lähinnä omaan muistiin.

Hulda siis sairastui helmikuun alussa. Aamupäivällä oltiin oltu vielä hyvällä menestyksellä terveen koiran kanssa agikisoissa tekemässä nollatulosta, ja myöhään illalla se oli todella kivulias vatsastaan. Seuraavana päivänä lääkäriin, vaikka pahin kipukohtaus olikin jo sillä erää selätetty.

Verikokeissa häikkää löytyi sekä cPL ja TLI arvoissa. cPL oli 396 (viite 0-200). TLI oli "yli asteikon". Asteikko loppuu 50 kohdalle, joten tulos on ilmoitettu muodossa >50 (viite 5-34). Ultrassa poissuljettiin mm. sappirakon sairauksia, ja verikokeilla sappi-, maksa-, yms. sisuskalusairauksia. Haima-arvot kun voivat reagoida myös muihin sairauksiin, kuin vain haimasairauksiin. Muuta vikaa ei kuitenkaan löytynyt, joten diagnoosina akuutti haimatulehdus. 

Huldalle aloitettiin Tramal, Litalgin ja Losec, ja koska huomasin sen hyötyvän myös ruuansulatusentsyymeistä, niin niitä se tietenkin sitten myös sai. Cereniaa se sai yhtenä päivänä, kun pahoinvointi yltyi yökkäilyksi asti. Haimaa itseään kun ei voi mitenkään lääkitä, lääkehoito perustuu oireenmukaiseen hoitoon, kuten kipulääkkeisiin, närästys- ja pahoinvointilääkkeisiin. Ruokavalio keveni sen verran, ettei suolisto oireillut ja rasva imeytyi hyvin. Ruokaa tuli 2 kertaa päivässä. Ei mitään väliaikanameja tai muita eväitä, ettei ruuansulatus käynnisty montaa kertaa päivässä ja käynnistä proteiinien pilkkomista jo haimassa haiman samalla nakertaessa itseään. 

Noin kolmen viikon kuluttua ensimmäisistä verikokeista otettiin kontrollikokeet, jolloin molemmat haima-arvot olivat kauniisti viitteissä. Oireilua kuitenkin vielä oli, vaikka suunta olikin jatkuvasti (joskin hitaasti) parempaan päin. Tilanne alkoi kuitenkin helpottaa edelleen, joten lääkityksiä päästiin pikkuhiljaa purkamaan pois. Nyt viisi viikkoa sairastumisen alusta Hulda saa enää ruuansulatysentsyymejä (enkä ole niitä vielä hetkeen aikomassakaan jättää pois) ja on ollut pari kertaa jo lenkilläkin. On se raju tauti, kun lievänäkin vetää aktiivisen kisakuntoisen koiran viideksi viikoksi makaamaan kertakaikkiaan laakereillaan tekemättä mitään.

Agilityvuosi 2021

Tähän aikaan vuodesta tulee katsottua harrastusvuotta taaksepäin ja ihmeteltyä, että mitä sitä oikeastaan tulikaan tehtyä. Mä olen kyllä maailman huonoin asettamaan mitään aikataulullisia tavoitteita, kun mun tuurilla on joko koira rikki, tai on itse rikki. Mun tavoitteet on enemmän sellaisia "Olis kiva sitten joskus saavuttaa asia X, jos ehditään ennen kuin koira (tai itse) eläköityy".

HULDA 2021

Vuosi alkoi parin kuukauden saikulla (kuinkas muutenkaan!), kun pitkään jatkuneen niuelutulehduskierteen päätteeksi Huldan nielurisat päädyttiin leikkaamaan tammikuussa. Treenejä pääsiin jatkamaan maaliskuussa. Vuonna 2021 oli tavoitteena Huldan kanssa nousta kolmosluokkaan. Oikeastaan tää on ollut mun sellainen päätavoite koko Huldan agilityuralle, ja kun kolmosiin noustiin jo kesällä, on loppuvuoden kisailut menneet vain sellaisessa päämäärättömässä "Joy the ride" moodissa, mikä on ollut ihanaa! Ei sillä, etteikö tavoitteidenkin kanssa voisi ensisijaisesti nauttia matkasta, ja on sitä hauskuutta ja tekemisen riemua me aina arvostettukin enemmän, kuin mitään muuta.

Rotumestiksistä Huldalle saatiin SL3 luokan kolmas sija.

Tänävuonna ehdittiin kisata seitsemät kolmosluokan kisat (2 starttia per kisa), joista kotiintuomisina 3 nollatulosta, ja viimeisimmistä kisoista vielä agiserti voittonollan myötä! Se kyllä ylitti heittämällä meidän tavoitteet, vaikka Hulda huikea muija onkin.

Agiserti

REGINA 2021

Reginan kanssa tavoitteiden asettaminen on vielä hankalampaa, kuin Huldan kanssa, ja meidän harrastusfilosofia Reginan kanssa nojaa hyvin vahvasti siihen yhdessä tekemiseen ja hauskuuteen. Ja sitten vain katsotaan mihin sillä päästään. Jonkinlainen ajatus oli startata kisoissa loppuvuodesta, ja se me tehtiinkin rotumestiksissä.

Reginahan on keskeneräinen keppien suhteen, mutta tavoitte kisojen suhteen täyttyi, ja Regina pystyi tasonsa mukaisesti parhaaseensa kisatilanteessa, ja siitä olen kovin iloinen. Rotumestiksistä tuli kotiintuomisiksi L1 rotumestaruus.

Rotumestari
Kuva (C) Outi Puhakka & Marko Tetri

Kesästä asti ollaan painittu enemmän ja vähemmän trauman aiheuttamisen terveyshuolien kanssa, joiden ajattelin jo olevan ohi, kun päästiin välissä treenaamaan ja kisoihinkin osallistumaan. Nyt muutaman kuukauden jälkeen oireet ovat kuitenkin uusineet, ja niitä parannellaan nyt varmasti pitkälle kevääseen, ennenkuin uskalletaan agitreeneistä edes haaveilla. Ensivuoden tavoitteet siis ovat täysin auki.

Huldan ensimmäiset agikisat!

VIH-DOIN-KIN me päästiin starttaamaan Huldan kanssa agikisat! Startattiin 2.6. RimA:lla, ja meni kyllä koko kisat ihan yli odotusten! Agiradalta pari virhettä ja vähän yliaikaa kun sählättiin, mutta silti päästiin palkintopallille sijalle 3. Kepeiltä sisäänmenovitonen, ja keinulle kielto, kun oli jännä. Toisella yrittämällä teki keinun tasonsa mukaisesti. Keinun jälkeen tuli pian puomi, jonka ylösmenolla oli vähän hidas, mutta teki virheittä. Loppusuora oli huikea, ja muuten ohjautui hyvin. Ei voi muuta, kuin olla tyytyväinen!

Hypäriltä Hulda sitten tykitti luokan ainoan nollan, ja sitä myöden nappasi voiton! Loppusuora oli pidempi ja taas tosi hieno ja nopea! Etenemä radalta oli 4,4m/s. Huikea Hulda!

Seuraavat kisat sitten juhannuksena TSAU:lla.

Nyt meitä on täällä viihdyttämässä Lakka Reginantytär, joten tässä pupsispämmiä (ja muutenkin pitkästä aikaa kuvia)!

Valmennukset helmi-maaliskuu

3.2.

Tällä radalla kaikki meni kohtalaisen hyvin, kunnes meinasin auttamattomasti olla myöhässä tuuppaamassa Huldaa takaakiertoon esteelle nro 7, jonka jälkeen meni pakka sekaisin ja sähläsin esteellä nro 8 ja käänsin Huldan huonosti. (Tai siis kun en juurikaan ehtinyt kääntää). Joskin se haki kepit tosi hienosti, vaikka sen olisi paljon helpomminkin niille voinut tuoda. Kyllä se harjoittelemalla tämäkin alkoi sujua.

Saksalainen nro:lle 14 sujui, kunhan maltoin taas ohjata huolellisesti. Esteelle 21 vaati melkeinpä valssin kääntyäkseen A:lle putkeen sujahtamisen sijaan.

Hieno Hulda! 

29.2.

Sitten tulikin helmi-maaliskuun vaihteeseen kaksi valmennusta vain yhdellä välipäivän huililla. Tässä ensin ison kentän treeni.

Ihan ensin sain huolehtia siitä, että Hulda tietää jo kolmoshypyn ponnistuksessa kääntyvänsä takaakiertoon neloselle. Olis ollut niin paljon helpompaa yrittää vaan murehtia ehtimisestä pelipaikoille, muttakun piti keskittyä vielä ohjaamaankin. Kumma juttu... :D Keppien jälkeen valssi ja jaakotus seiskalle. 

Keinua otettiin erillisenä, kun se on ihan vaiheessa. Siihen saatiinkin vähän patistelua, että pankaas ny treenaten se samalle tasolle, kuin muukin tekeminen on. Hirveä hinku Huldalla siihen keinuun sitten kuitenkin on, vaikka jännittääkin.

A olisi syöttänyt aika suoraan seuraavan esteen takaakiertoon, joten siinä omalla liikesuunnalla sai paljon aikaan. Päällejuoksut esteelle 20 oli tosi hyviä siihen nähden, miten vähän niitä on tehty. (Ja oikeasti noihin keppeihin ei törmännyt mennessä 20-21 väliä, vaikka piirros siltä pahasti näyttääkin). Esteelle 22 kokeiltiin pariakin eri vaihtoehtoa. Viskileikkaus osoittautui hieman haastavaksi, vaikka onnistui lopulta. Ajoissa tehty sokkari toi kuitenkin ehkä sujuvimman etenemän. Ei han helppo puserrus ollut tämä meille, mutta kaksi asiaa jäi päällimmäisenä mieleen:
1) Hulda oli taas ihan hurjan hieno!
2) Mä pystyin alun takkuamisen jälkeen ohjaaman tämän jokseenkin jouhevansujuvasti läpi! 

Ja tietty se, että oli i-ha-naa!

2.3.

Tässä sitten viimeisin kirmailukartta maanantailta. "Mä jo katselin, että eikö ne meinaa siihen yhtäkään virhettä tehdä", tuumasi kouluttaja kun posotettiin puhdasta rataa Huldan kanssa, kunnes... viimeisellä esteellä lentokeinu! Ja sit oli taas porokoiralla jännää sen asian kanssa. Nyt on käynyt ilmi, että Hulda ei erota vieraita keinuja puomista. Tai mistäs sen olisin tiennytkään, kun kotihallin keinun kyllä jo osaa erottaa. Mutta jos jotakin positiivista, tällaisen säikähdyksen jälkeen päästiin muutamilla toistoilla siihen pisteeseen, että Hulda oma-aloitteisesti tarjosi keinua ja halusi mennä sinne. No, treeniä, treeniä!

Ja vaikkei siihen mennessä olis kisaradalta tullutkaan virheitä, ni jäi sinne toki pari kohtaa mitä hiottiin sujuvammiksi. Putken leijeröinti keppien toiselta puolelta (nro 12 ja 22) sujui yllättävän hyvin. Esteelle 16 kokeiltiin takaakierto-persjättö ja vaihtoehtoisesti pakkovalssi. Esteelle 24 tehtiin ensin poispäinkäännös esteen oikealta puolelta, mutta kokeiltiin myös takaakierto esteen vasemmalta puolelta. Jälkimmäinen varsinkin vaati sen leijeröinnin aiemmin putkella, että oli mitään mahdollisuutta ehtiä ohjaamaan.

Hulda oli taas ihan kone, ja tämä treenikerta tuntui kaikkinensa harvinaisen sujuvalta.

Huldan agivalmennus

Eilen oli Huldalla agivalmennuspäivä, ja voi apua...! Hulda oli valtavan erinomaisen taitava, mutta jos kartturi sössii kerta toisensa jälkeen, niin ei siitä ole koiraa syyttäminen - tietenkään. Eipä ole hirveästi tullut vippauksia tehtyä, ja ne oli päivän aihe. Mutta tässä taas nähdään miksi valmennukset ovat niin hyviä: On pakko poistua omalta mukavuusalueeltaan, koska olisin itsenäisesti treenatessa kyllä keksinyt jotakin tuttuja ja itselle helpompia ohjauskuvioita. Mitä eilen opimme?

A) Älä häiritse koiraa, vaan anna sen suorittaa. Se osaa kyllä!
B) Hulda on ihan tositosi herkkä ohjautumaan ja hakeutumaan esteille, joten kartturin on parasta pysyä omalla tontillaan.
C) Vippaus menee treenilistalle.

Muutenhan tässä radassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta ne meille uudet vippaukset. Väli 6-8 takkusi ihan huolella, kun en malttanut ohjata nro 7 takaakiertoa kunnolla, kun olin jo muka kiirehtimässä nro:lle 8, jonne ei edes oikeasti ollut kiire. Sitten kun sain itseni ohjaamaan takaakierron huolellisesti, suuntasin linjani ihan liikaa estettä nro 8 kohti, jolloin Hulda hyppäsi sen väärään suuntaan. Kyllä siinä hyvä tovi meni, että saatiin onnistumaan sekä takaakierto nro 7, että vippaus nro 8.

Seuraava ohjaajan tuskan aihe olikin sitten keppien jälkeinen elämä ja vippaus nro:lle 15. Huolehdi, että koira pujottelee kunnialla loppuun asti. Katso koiraa. Minne se on lukinnut reittinsä. Älä etene liian pitkälle. Ja älä nyt ainakaan liiku itse sinne kohti estettä 15. Tämä viimeinen kohta olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Liikaa liikkuva osia. Tiedä minne juokset, vaikket katso sinne.

Ja sen jälkeen kun olet omalla liikkeelläsi työntänyt Huldan hyppäämään esteen suoraan, saatkin onnistua ihan pirun hyvin, jotta Hulda muuttaa reitin takaakiertoon. Sillä kun on taipumus jumiutua tekemään asiat niin, kuin ne on ekalla toistolla ohjattu. Mutta onpahan opettavaista, kun sen ekan oman mokan jälkeen ei pärjääkään enää millään puolivillaisella säheltämisellä.

Agilityn vuosi - eli tavoitteet vuodelle 2020

Kaikenlaiset treenien merkitsemiset ovat tällä hetkellä melko levällään, ja blogia on tullut päivitettyä todella harvakseltaan. Olen innostunut nyt vuoden alusta kokeilemaan bujoa (tai jotakin sen tyyppistä), mutta blogin ehdoton plussa on se, että kaikenlaiset ratapiirokset on niin paljon helpompi tehdä koneella ja säilöä ikuisiksi ajoiksi blogin avustuksella internettiin. Tuollainen vihko kun vuosien aikana helposti hukkuu ja häviää. Saisihan ne piirokset toki tulostettua - jos olisi tulostin. Yritän siis jatkossakin kirjailla tänne jotakin, vallankin niitä ratapiirroksia ja tietty videoita.

Mutta itse asiaan: TAVOITTEET VUODELLE 2020!

Tavoitteiden kulmakivet tänä vuonna Huldan kohdalla ovat kontaktien ja keppien kisavalmiudessa, sekä sitten keväällä kisauran korkkaus hypärillä, ja kesällä juostaisiin sitten jo myös agiradoilla.

Joulukuulle merkitty nousu kakkosiin riippuu sitten paljon taitojen ja tuurinkin lisäksi ihan siitä, että montako kisaa on vuoden aikana varaa startata ihan rahallisesti. Taitojen puolesta uskon nousun onnistuvan tämän vuoden aikana, mutta katsotaan mitä elämän realiteetit saavat sen osalta aikaan.

Tauko on merkitty nyt heinäkuulle, mutta käytäntö ja kisakalenterin tutkailu sitten kertoo lopullisen ajankohdan. Jonnekin tuohon heinä-elokuulle se on kuitenkin suunnitelmissa.

Regina sen sijaan keskittyy nyt pentupuuhiin, ja jos kaikki menee sen osalta alkuvuodesta nappiin, olisi loppuvuonna edessä sterkkaus (ja sitä ennen mahdollisesti myös valeraskaus). Reginan osalta siis harrastusrintamalla hyvin rikkonainen vuosi, vallankin kun ottaa huomioon varovaisen treeneihin palaamisen sekä pentujen, että sterkan jälkeen, niin ei siihen paljoa treeniaikaa jää.

Reginallekin on kuitenkin, jos ei nyt ihan tavoitteita, niin ainakin suunnitelma olemassa. Enimmäkseen kylläkin mun päässä. Tarkoitus on tänä vuonna keksittyä agilitypainotteisesti vireeseen, pieniin täsmäharjoituksiin ja meidän oman kuplan vahvistamiseen. 

Ja kaiken tämän päälle toivotaan, että kaikki osapuolet pysyvät terveinä ja hengissä!

Astutuksia ja agiepiksiä

Siinäpä se lyhykäisyydessään otsikossa seisoo, että mitä on loppuvuodesta puuhasteltu.
Regina siis astutettiin juuri ennen joulua, ja koska Regina on sijoituskoira, pennut syntyvät Tuhkavuorten kenneliin. Jos siis kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Regina on tiine. Ihastuttava Nemo vieraili meillä 4 päivän joululomalla, ja astui Reginan onnistuneesti joka kerta, kun siihen annettiin mahdollisuus: yhteensä 5 kertaa. Yhdistelmän sukutaulu koiranetissä.

Regina & Nemo

Hulda sen sijaan on palannut agilityn pariin. Ja on kestänyt treenejä ilman minkäänlaisia ongelmia selän kanssa! Toki kaikilla koirilla, mutta vallankin Huldalla pitää treenit miettiä rasittavuuden kannalta huolellisesti, ja paljonko toistoja milläkin esteellä on järkevää tässä vaikeessa tehdä. Tätä päivää en todellakaan uskonut enää ikinä näkeväni, että suunnitelmissa on kisalisenssin osto, ja jossain kohti alkuvuotta starttaaminen hyppyradalla! Keinu on vielä siinä määrin kesken, että katsotaan missä vaiheessa se tulee osaksi ratoja, ja päästään myös agiradoille. Viimeistään kesällä, mutta hyvällä tuurilla jo keväällä. 

Joulukuun alussa episteltiin Hyvinkäällä palkintopallille (sijalle 3.), ja nyt Tapaninpäivänä sijoituttiin toisiksi putkirallissa. Tehtiin myös hyvä kisaavien rata, mutta siitä hyl, kun jätin keinun suorittamatta. Mutta siinä oli ekaa kertaa ikinä kepit kisatilanteessa!

Tokoa en nyt täysin ole heittänyt kankkulan kaivoon, mutta kyllähän tämä agility vaan on se THE laji sekä mun, että Huldankin mielestä. Nyt on lähinnä tokoiltu agitreenien yhteydessä muutama toisto jotakin liikettä, mutta tällä tahdilla ei avoin luokka kyllä ihan heti valmistu. Vaan kiirekös tässä. Eikä missään sanota että joka koiran on oltava tokokoira ylipäätään.

Lisäksi Hulda oli joulukuun puolivälissä tuuraamassa Reginaa agivalmennuksessa. Regina pitää nyt toivon mukaan pitkää äitiyslomaa, joten Hulda piipahtaa valmennuksessa jatkossakin kerran kuussa.

Näissä odottavissa (pun intended) tunnelmissa päätetään tämä harrastusvuosi ja innolla odotan tulevaa vuotta! Pitäkäähän karvakorvanne tallessa vuodenvaihteen räiskeissä!