Huldan agivalmennus

Eilen oli Huldalla agivalmennuspäivä, ja voi apua...! Hulda oli valtavan erinomaisen taitava, mutta jos kartturi sössii kerta toisensa jälkeen, niin ei siitä ole koiraa syyttäminen - tietenkään. Eipä ole hirveästi tullut vippauksia tehtyä, ja ne oli päivän aihe. Mutta tässä taas nähdään miksi valmennukset ovat niin hyviä: On pakko poistua omalta mukavuusalueeltaan, koska olisin itsenäisesti treenatessa kyllä keksinyt jotakin tuttuja ja itselle helpompia ohjauskuvioita. Mitä eilen opimme?

A) Älä häiritse koiraa, vaan anna sen suorittaa. Se osaa kyllä!
B) Hulda on ihan tositosi herkkä ohjautumaan ja hakeutumaan esteille, joten kartturin on parasta pysyä omalla tontillaan.
C) Vippaus menee treenilistalle.

Muutenhan tässä radassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta ne meille uudet vippaukset. Väli 6-8 takkusi ihan huolella, kun en malttanut ohjata nro 7 takaakiertoa kunnolla, kun olin jo muka kiirehtimässä nro:lle 8, jonne ei edes oikeasti ollut kiire. Sitten kun sain itseni ohjaamaan takaakierron huolellisesti, suuntasin linjani ihan liikaa estettä nro 8 kohti, jolloin Hulda hyppäsi sen väärään suuntaan. Kyllä siinä hyvä tovi meni, että saatiin onnistumaan sekä takaakierto nro 7, että vippaus nro 8.

Seuraava ohjaajan tuskan aihe olikin sitten keppien jälkeinen elämä ja vippaus nro:lle 15. Huolehdi, että koira pujottelee kunnialla loppuun asti. Katso koiraa. Minne se on lukinnut reittinsä. Älä etene liian pitkälle. Ja älä nyt ainakaan liiku itse sinne kohti estettä 15. Tämä viimeinen kohta olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Liikaa liikkuva osia. Tiedä minne juokset, vaikket katso sinne.

Ja sen jälkeen kun olet omalla liikkeelläsi työntänyt Huldan hyppäämään esteen suoraan, saatkin onnistua ihan pirun hyvin, jotta Hulda muuttaa reitin takaakiertoon. Sillä kun on taipumus jumiutua tekemään asiat niin, kuin ne on ekalla toistolla ohjattu. Mutta onpahan opettavaista, kun sen ekan oman mokan jälkeen ei pärjääkään enää millään puolivillaisella säheltämisellä.