Tällä radalla kaikki meni kohtalaisen hyvin, kunnes meinasin auttamattomasti olla myöhässä tuuppaamassa Huldaa takaakiertoon esteelle nro 7, jonka jälkeen meni pakka sekaisin ja sähläsin esteellä nro 8 ja käänsin Huldan huonosti. (Tai siis kun en juurikaan ehtinyt kääntää). Joskin se haki kepit tosi hienosti, vaikka sen olisi paljon helpomminkin niille voinut tuoda. Kyllä se harjoittelemalla tämäkin alkoi sujua.
Saksalainen nro:lle 14 sujui, kunhan maltoin taas ohjata huolellisesti. Esteelle 21 vaati melkeinpä valssin kääntyäkseen A:lle putkeen sujahtamisen sijaan.
Hieno Hulda!
29.2.
Sitten tulikin helmi-maaliskuun vaihteeseen kaksi valmennusta vain yhdellä välipäivän huililla. Tässä ensin ison kentän treeni.
Ihan ensin sain huolehtia siitä, että Hulda tietää jo kolmoshypyn ponnistuksessa kääntyvänsä takaakiertoon neloselle. Olis ollut niin paljon helpompaa yrittää vaan murehtia ehtimisestä pelipaikoille, muttakun piti keskittyä vielä ohjaamaankin. Kumma juttu... :D Keppien jälkeen valssi ja jaakotus seiskalle.
Keinua otettiin erillisenä, kun se on ihan vaiheessa. Siihen saatiinkin vähän patistelua, että pankaas ny treenaten se samalle tasolle, kuin muukin tekeminen on. Hirveä hinku Huldalla siihen keinuun sitten kuitenkin on, vaikka jännittääkin.
A olisi syöttänyt aika suoraan seuraavan esteen takaakiertoon, joten siinä omalla liikesuunnalla sai paljon aikaan. Päällejuoksut esteelle 20 oli tosi hyviä siihen nähden, miten vähän niitä on tehty. (Ja oikeasti noihin keppeihin ei törmännyt mennessä 20-21 väliä, vaikka piirros siltä pahasti näyttääkin). Esteelle 22 kokeiltiin pariakin eri vaihtoehtoa. Viskileikkaus osoittautui hieman haastavaksi, vaikka onnistui lopulta. Ajoissa tehty sokkari toi kuitenkin ehkä sujuvimman etenemän. Ei han helppo puserrus ollut tämä meille, mutta kaksi asiaa jäi päällimmäisenä mieleen:
1) Hulda oli taas ihan hurjan hieno!
2) Mä pystyin alun takkuamisen jälkeen ohjaaman tämän jokseenkin jouhevansujuvasti läpi!
Ja tietty se, että oli i-ha-naa!
2.3.
Tässä sitten viimeisin kirmailukartta maanantailta. "Mä jo katselin, että eikö ne meinaa siihen yhtäkään virhettä tehdä", tuumasi kouluttaja kun posotettiin puhdasta rataa Huldan kanssa, kunnes... viimeisellä esteellä lentokeinu! Ja sit oli taas porokoiralla jännää sen asian kanssa. Nyt on käynyt ilmi, että Hulda ei erota vieraita keinuja puomista. Tai mistäs sen olisin tiennytkään, kun kotihallin keinun kyllä jo osaa erottaa. Mutta jos jotakin positiivista, tällaisen säikähdyksen jälkeen päästiin muutamilla toistoilla siihen pisteeseen, että Hulda oma-aloitteisesti tarjosi keinua ja halusi mennä sinne. No, treeniä, treeniä!
Ja vaikkei siihen mennessä olis kisaradalta tullutkaan virheitä, ni jäi sinne toki pari kohtaa mitä hiottiin sujuvammiksi. Putken leijeröinti keppien toiselta puolelta (nro 12 ja 22) sujui yllättävän hyvin. Esteelle 16 kokeiltiin takaakierto-persjättö ja vaihtoehtoisesti pakkovalssi. Esteelle 24 tehtiin ensin poispäinkäännös esteen oikealta puolelta, mutta kokeiltiin myös takaakierto esteen vasemmalta puolelta. Jälkimmäinen varsinkin vaati sen leijeröinnin aiemmin putkella, että oli mitään mahdollisuutta ehtiä ohjaamaan.
Hulda oli taas ihan kone, ja tämä treenikerta tuntui kaikkinensa harvinaisen sujuvalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti