Koirakylpylässä vol I

Kun ehdittiin eturauhas-pissavaivan takia missata 2 vesimattokertaa ja 1 koirauimalakerta, niin nyt vihdoinkin päästiin eilen polskimaan koirakylpylään! Kasaan saatiin sekalainen sakki uimareita, mutta kaikki tulivat kivasti juttuun. Armaksen lisäksi polskimassa oli yksi toinen porokoira, lapinkoira, kääpiövillakoira ja kultainennoutaja.

Helka Hirmuinen - innokas uimamaisteri!

Hifi - urhea pieni uimari

Vähän oli hakuammuntaa, että mikä määrä uimista Armakselle on sopivasti, mutta noudatin fyssarin ohjetta, että pätkä uimista ja aina väliin kävelyä altaan ympäri. Yhtään ei kinttuaan säästellyt, vaan sama meininki jatkui kuin pikkupentuna kun ekaa kertaa käytiin polskimassa: Altaaseen kun laitetaan, niin sitten uidaan täysiä! Loppua kohden Armas meni altaaseen jo itse, että ei kai se sitten niin kamalaakaan voi olla.

Armas kuivattelee uimisen jälkeen

Naapurit :)

Kotona se sitten vaan nukkui, nukkui ja nukkui. On tietty vielä niin jännää tuo autoilukin, kun ei siitä kauaa ole kun eturauhaseen teki autoilu kipeää, niin ei se kovin innoissaan autoon ole menossa. Matkustaa kyllä jo sillain ihan rauhassa, mutta makuulle ei oikein malta vaan istuajäkittää vaan, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa taas ala sujua rennommin.

Vaikka oli ollut noin vartin verran kävelyä ennen uimista, ja sitten 30 min sitä polskimisen ja kävelyn yhdistelmää, niin kuitenkaan se ei illalla ontunut juurikaan enempää. Eli aika sopivasti taisi olla! Se kun on noiden nyt pidempien lenkkien kanssa ollut semmoinen, että lenkki itsessään menee hyvin, mutta sitten illalla levon jälkeen saattaa ontua kovastikin. Tämä vissiin on aikalailla normaalia tässä vaiheessa, kun se kuitenkin aina aamuksi palautuu hyvin ja seuraavan päivän lenkkikin menee ongelmitta.

Silti mua tökkii että ontuu enemmän, joten ajattelin että nyt kyllä himmataan urheilua esim. siihen noin puoleen tuntiin (enimmillään meni jo 40 min) ja pysytään siinä sen aikaa, että ei illalla onnu enempää. Musta kun tuntuu että maltti on nyt valttia, ja maailma ei kaadu siihen jos se kuntoutuminen kestääkin vaikka kuukauden kauemmin. Mielummin niin, kuin että se menee liiasta rasituksesta nyt rikki.

Uusinta muotia suoraan parii... Öh, siis Punkalaitumelta!
Kuivattelua kotona.

Ja vihdoinkin meillekin satoi ensilumi!!!

Lunta!

Pissakontrolli ja pieniä prinsessoja

Armas kävi tiistaina viimeisessä pissakontrollissa, ja antibioottikuuri loppui sitten keskiviikkona. Pissassa oli vielä aavistuksen verran struviittikiteitä, mutta ei muita tulehdusmuutoksia. Liekö sitten vielä tulehduksesta jääneitä, kun niitä kuitenkin oli moninverroin vähemmän kuin alkujaan. Niitä hoidetaan nyt ainakin 2-3 kuukautta RC Urinary ruualla, koska mitään viitteitä ei ole siitä että antibiootille enää olisi tarvetta. Mielummin kuitenkin ruokavaliohoito, kuin antibiootteja yhtään enempää kuin on pakko. Pissa kontrolloidaan sitten vielä siinä parin kuukauden hujakoilla.

Armakselle laitettiin kontrollikäynnillä myös Tardak-pistoksen "tehoste". Pitäisi sitten eturauhasasiankin olla hoidossa. Olen suunnitellut Armakselle kastraatiota keväälle tai kesälle. Ja itseasiassa nyt se tulee erittäin osuvasti tarpeeseen muutenkin kuin eturauhasen osalta.

Tuhkavuorelaan nimittäin syntyi keskiviikkona kuusi reipasta prinsessaa, joista yksi muuttaa meille sitten tammikuun alkupuoliskolla! Urostahan mä olin ottamassa, mutta maailmankaikkeus päätti toisin... :)

Meri ja pirpanat, joita oli kunnia päästä kätilöimään.
(c) Kaisa Hurme

Pissaviljelyn tuloksia ja muita kuulumisia

Keskiviikkona saatiin viljelyn tulokset, ja ihan oikealla antibiootilla ollaan liikkeellä. Nythän on siis jo perjantai, ja viides päivä menossa antibioottia isommalla annoksella, kokonaisuudessaan antibiootin seitsemästoista (!) päivä menossa. Noh, vointi näyttäisi nyt pikkuhiljaa kyllä parantuneen.

Keskiviikkona siis juttelin eläinlääkärin kanssa puhelimessa, ja kyselin sitten jotta miten nyt ihan käytännössä toimin tuon Tramalin kanssa. Sitä kun pitäisi laskea, mutta koira on ollut kipeä. Sanoi sitten, että kun maanantaina oli vielä pissassa niin selkeät tulehdusmuutokset, niin varmasti onkin kipeä. Että ei tässä nyt Tramalin syöminen enää viikosta ole kiinni. Sovittiin sitten, että annan vielä viikon verran 25mg kahdesti päivässä ja siitä sitten aloitan alasajon puolittamalla annosta noin viikon välein.

Tänään aamulenkillä,
jo iloisemmalla ilmeellä!

Nythän tosiaan tilanne näyttää jo paremmalta, ja saatan hyvinkin päästä laskemaan kipulääkettä jo hieman aiemmin. Ensiviikon tiistaina meillä on pissakontrolli, antibiootti kun loppuu keskiviikkona. Sovittiin myös, että seuraavan Tardak-pistoksen voi antaa jo kontrollissa, kun tulehdus ollut niin sitkeässä. Yleensä pistosten väli on 3-4 viikkoa, mutta sanoi ettei se kahden viikon väli mitenkään haitallinen ole.

Nyt on päästy jo vähän palailemaan normaaliin liikuntaan, eli 25-30 min flexilenkkeihin, joihin ennen pissatulehdusta päästiin. Huomenna olisi ollut koirauimala, mutta sen peruin jo alkuviikosta. Kyllä Armas nyt sellainen on että sen ehkä voisi sinne viedä, mutta parempi nyt ottaa varman päälle ja toipua kunnolla. Ensiviikolla sitten toivottavasti päästään uimapuuhiin. :)

Pissatulehdus vaan jatkuu ja jatkuu

Eilen suunnattiin taas Hattulan eläinsairaalaan. Armas oli saanut jo 12 päivää antibioottia, ja kuitenkin oireilu alkoi uudelleen voimistua. Viikonlopun aikana Armas oli jokseenkin levottomampi ja ajoittain jopa vähän haluton liikkumaan kun sitä käytettiin pissalla. Kuitenkin vielä leikkikin jonkin verran lauantaina. Sunnuntaina se vaikutti sitten jo senverran kipeältä, että jouduin uudelleen nostamaan Tramalin annosta.

Jalan kipuun en kuitenkaan osannut oireilua yhdistää, kun kinttuaan ei aristanut, eikä askellus muuttunut miksikään kipulääkkeen olemassaolosta, olemattomuudesta tai annoksesta huolimatta. Mielessä kävi myös Tramalin vieroitusoireet, mutta koska Armas oli Tramalia saanut annoksella 25mg 1 tai 2 kertaa päivässä vähän vasteen ja rasituksen mukaan, ja kun edes 25mg aamuin illoin ei enää sunnuntaina auttanut, vaan illalla tarvittiin jo 50mg Tramalia jotta oireilu/kipuilu helpottui, olin varma ettei se voi olla vieroitusoireilua vaan kipua. Vieroitusoireita kun vaan ei pitäisi mitenkään voida tulla samalla (isoimmalla) annoksella, jolla ollaan oltu jo ties miten kauan.

No, ei muuta kuin sunnuntai-iltana varaamaan aikaa seuraavaksi aamuksi.

Tohtorissa Armas aristi lanneselkää, mutta se sopii rakkokivun oireiluksi (muistaisin samaa olleen silloin kun nuorempana sai ärhäkän pissatulehduksen). Ultrassa ei löytynyt mitään ihmeempää, eturauhanen oli suhteellisen pieni ja rakenteeltaan normaali. Rakosta ei löytynyt virtsakiviä.

Rakosta otettiin punktaattinäyte ja se olikin sitten aivan punaista. Lääkäri kyllä epäili että olisi osunut neulalla hieman johonkin verisuoneen, kun se ei paljoakaan tarvitse verta kun koko rakon sisältö on aivan punaista. Ja eipä sitä ultrassakaan näe missä ne pienet verisuonet kulkee, kun vatsan läpi neula tökätään. Pissan verisyyttä pitää kuitenkin kotona seurata kerran päivässä ottamalla pissaa esim. johonkin purkkiin. Itsekseen pissatessa se ei näytä niin punaiselta, mutta taustavärinä toki on tuo marraskuinen kurakeli... Pitää tänään tarkistaa asia kun tuo päivä tuosta valkenee.

Muuten pissassa näkyi kohtalaisesti leukkareita ja siittiöitä ja mahdollisesti joitakin bakteereita. Pissa laitettiin viljelyyn, ja tulokset saadaan keskiviikkona. pH oli laskenut 8 -> 7 ja struviittikiteet olivat jo hävinneet. Jotakin se antibiootti siis on auttanut. Vaikka pissan verisyys nyt olisikin tullut rakon ulkopuolelta, niin muut muutokset silti puolsivat antibiootin annoksen nostoa 75mg:sta -> 125mg:aan (Xeden). Keskiviikkona saadaan sitten varmistus sille, että antibiootti on varmasti oikea.

Tramalia pitäisi päästä laskemaan pois, mutta tällähetkellä sille on niin selkeä tarve (ja tasan itse tiedän miten kivulias pissatulehdus voi olla!), että odotellaan Tramalin turvin kyllä pari päivää jotta antibiootit lähtevät paremmin toimimaan (tai saadaan viljelyn perusteella toimivammat) ja lasketaan kipulääkitystä vasta sitten.

Synttärisankari kontrollikuvissa

Kontrollikuvat

Armaksen leikkauksesta on kulunut kohta 4 kuukautta, ja käytiin keskiviikkona kontrollikuvissa. Erinomaisen hienoja uutisia!

"Rötgenkuvassa paranemisen todettiin edenneen odotetusti. Luutuminen on edennyt hyvin ja nyt voidaan rasitusta lisätä asteittain siten, että 8 viikon kuluttua ei ole enää liikuntarajoituksia."
Myös terve jalka on edelleen terve jalka! (Sitä ei ole tässä leikkauksen jälkeen kontrolloitu). Ei mitään viitteitä että siellä olis yhtään ollenkaan samaansuuntaista ongelmaa tai mitään muutakaan, vaan ihan on priima kinttu! Sen sijaan ilmeisesti eturauhasessa on vielä tuntemuksia, sillä tiistaina Armas oli yksinollessaan nuollut kivesten ihon rikki. Antibiootti jatkuu edelleen aiemman ohjeen mukaan, mutta Tardak-pistos Armakselle laitettiin ja se pitäisi antaa udestaan kuukauden kuluttua. Lisäksi saatiin antibiootti-kortisonivoidetta (Isaderm vet) paikallisesti laitettavaksi 7-10 vrk ajan kahdesti päivässä. Ja kauluri päässä tottakai...

Mummolassa toipumassa rtg-kuvauksesta

Mummolan valttikortti: Nat Geo Wild -telkkarikanava!

Fysioterapia

Seuraavana päivänä suunnattiin sitten taas fyssarille saamaan liikuntaohjeita.

"Liikunta suoristunut huomattavasti ja lähes ontumaton. Lihasmassa alkanut kehittymään operoidussa oej:ssa, mikä vaikuttaa positiivisesti myös raajan kokonaisasentoon, mikä suoristunut. Keho vaikuttaa tasapainottuneen kokonaisvaltaisesti."

Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, saadaan noin 4 viikon kuluttua aloittaa vapaanaoloharjoitukset omalla pihalla 5 minuutin pätkistä aikaa pidentäen. Sitä ennen pidennetään hihna/flexilenkkejä portaittain. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa saadaan mennä jo puoli tuntia. :)

Seuraavat kontrollikuvat ja fysioterapia olis sitten parin kuukauden päästä. Fysioterapiaan toki aiemmin, jos mitään vinoutta tai muuta takapakkia tulee. Nyt olis sitten tarkoitus käydä kerran viikossa uimassa koirauimalassa. Eka uimalakerta tuossa reilun viikon kuluttua, että tuo ihotulehdus ehtii parantua. Uusia jumppaohjeita saatiin taas, joten ei muuta kuin niitä harjoittelemaan!

Armas 1 vuotta!

Tässä on nyt vietetty vähän rauhallisissa merkeissä 1-vuotissynttäreitä torvipäänä ihotulehduksen kanssa, mutta tokihan me nakkeja syötiin, leikittiin uudella synttärilelulla joka kätki sisäänsä herkkuja ja illalla vielä juhlaillallinen, jossa nappuloiden lisäksi jauhelihaa, uunilohta ja piimää. Omnomnom!

Pissatulehdusta ja fysioterapiaa

Pissatulehdus

Edellispäivänä keskiviikkona käytiin tohtorissa ja Armaksella on toispuoleisesti (vasemmalta) lievästi suurentunut eturauhanen, ja on todennäköistä että se on syy päällä olevaan pissatulehdukseen. Tulehdus taas on syypää siihen , että pissassa oli paaaaljon struviittikiteitä. Saatiin 3 viikon kuuri antibioottia (Xeden 150mg, ½ tbl 1 x vrk), ja sen pitäisi poistaa sekä tulehdus, että siitä aiheutuneet kiteet. Lisäksi oltiin jalan osalta hyvässä vauhdissa kipulääkkeen laskussa, niin nyt muutamasta päivästä viikkoon nostettiin Tramal 50mg 2 x vrk. Sen jälkeen lasketaan suunnitellusti jalan vasteen mukaan.

Tuo jalkaleikkauksen takia syöty kipulääkitys on varmaankin peitellyt tehokkaasti pissatulehduksen oireita (mutta samalla se toivottavasti on ollut edes jonkunverran kivuton?), sillä tuo määrä kiteitä ei mun tietääkseni sinne ihan parissa päivässä tule. Armashan on viikon verran ollut jotenkin säikympi, mutta sitä helposti laittaa murkku-mörkö-minkälie iän piikkiin semmoista, kun on muutenkin tuota oleellista kehityksen aikaa joutunut viettämään neljän seinän sisällä ja muutenkin aika pakkolevossa.

Kuitenkin huolestuin kun maanantaista alkaen se ei halunnut autoon ja pelkäsi kyydissä kovin. Tiistai-iltana se sitten oli kovin levoton, mutta rahoittui jonkin verran kun sai illan kipulääkeannoksensa, ja voiko sen selkeämpää merkkiä olla kivusta kun kipulääke auttaa? Siispä keskiviikkona menimme lääkäriin. Osasin eturahas-pissaosastoa epäillä, joten syy sitten löytyikin helposti.

Fysioterapia

Eilen torstaina oli sitten fysioterapia. Mietin kannattaako sinne pissatulehduksesta kärsivää koiraa roudata, mutta ajattelin että jalan tilanne olisi kuitenkin hyvä katsoa kun liikuntaa oli alettu lisäämään. Vesimatolle ei voitu tulehduksen takia Armasta laittaa, mutta niin olin epäillytkin ja ajattelin että tsekataan tilanne ja tehdään se mitä pystytään.

"Viime käynnin jälkeen pystyneet nousujohteisesti lisäämään liikuntaa ja laskemaan kipulääkitystä ilman negatiivista vastetta. Ravissa niiaa vielä selvästi. Suoralla selkeä vinous niin, että vasen puoli johtaa. Lantion vasen puoli erittäin tiukka ja L4-5 kierto vasemmalle tiukka. Staattinen varaaminen operoituun oej:aan hyvä. Operoidun oej:n kyynärpää edelleen rauhallinen ja aristamaton, liikkuvuus täysi."

Eläinlääkärikin kävi paikanpäällä Armasta katsomassa ja tultiin siihen tulokseen, että otetaan kontrollikuvat jo ensi viikolla, jotta varmistetaan mikä jalassa on tilanne ja miten paljon rasitusta uskalletaan lisätä.

Kaikki on sikäli hyvin, että on normaalia jotta ontumista voi olla puolikin vuotta. On kuitenkin hieman outoa että Armas ontuu vielä kohtuullisen paljon, kun se kuitenkin samanaikaisesti jumpissa varaa leikatulle jalalle painoa siinä missä terveellekin eikä varo sitä lainkaan. Nyt halutaan varmistua ettei nivelessä tai luun katkaisukohdassa ole mitään hämminkiä, vaan ontuma olis vain toiminnallinen liikemuistiin jäänyt tapa, tai että lihaksisto on vain niin surkeassa kunnossa, ettei se "jaksa" ravissa kannatella koiraa. Jos kyse on jälkimmäisistä vaihtoehdoista, niin uskalletaan hyvillä mielin lisätä rasitusta, ja sehän se ainoa tapa on saada lihaksistoa rakennettua. Toiminnalliseen, tavaksi jääneeseen ontumaan taas voidaan yrittää vaikuttaa jumppaliikkeillä.

Lantion kireys on sekundaarinen ongelma etujalan tilanteesta, mutta on mahdollista että pissatulehdus ja eturahasen suurentuma on edesauttaneen asiaa. Uinti ja/tai vesikävely on suositeltavaa, kunhan pissatulehdus saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Liikuntaa voi edelleen lisätä vasteen mukaan 5 minuutin lisäyksillä muutaman päivän välein. Kunhan tässäkin asiassa saa ensin tulehdusta hoidettua. Ei todellakaan tulisi itse mieleen lähteä lenkille kamalassa kusitulehduksessa - on se sen verran kivulias vaiva.

Uusia jumppaohjeitakin saatiin ja niitä vastaanotolla jo harjoiteltiin. Etujalat tasapainotyynyn päälle ja takajalat jonkin tukevan, paksun tyyny tms. päälle (toi ortopedinen peti on varmaan hyvä tähän). Siitä sitten pyydetään antamaan vuorotellen tassua, koska tassun antaminen on Armaksen mielestä kamalan hauskaa. Toisessa harjoituksessa seistään samalla tavalla ja etupäässä avustaja syöttää nameja ja minä sitten vuorotellen nostelen takajalkoja.

Armaksen uusi sänky. On hyvä köllötellä!

Vino, mutta parempi

Armas on edelleen vino, mutta olis kai se ihme jos se oikenis tällaisesta viikossa-kahdessa, eikä se varmasti ole ollutkaan kenenkään tavoite. Mutta se on parempi. Otettiin siitä fyssarin ohjeen mukaan videota edestakaisista liikkeistä (ja tullaan ottamaan jatkossakin). Vaikka välissä oli viikko, ja liikunta oli lisääntynyt, niin noissa aamusella otetuissa videoissa ei ollut mun silmään kummoistakaan eroa liikkumisessa. Toisinsanoen, vaikka rasitus on lisääntynyt, ei noissa videoissa ole ontuminen kuitenkaan pahentunut! Tämä oli hyvä huomata, sillä tuntuu kuin se ontuisi pidempien lenkkien loppupuolella enemmän, mutta nähtävästi se palautuu kuitenkin hyvin.

Viimeviikon muistiinpanot

Mitä tulee oikean takajalan käyttöön, ollaan menty mun mielestä hyvin eteenpäin! Se ei enää niin usein jätä oikeaa takajalakaa kropan alle ja säästele sitä, vaan seisahtuu useammin tasajaloin. Jumppaaminen ja venyttely on ilmeisesti auttanut. :) Kuvat on siitä vähän huonoja, että se on se yks pieni hetki, eikä kerro mitään siitä miten Armas useimmiten on ja tekee. Yksinään ehkä hyödytön, mutta työkalu muiden rinnalla.

Otj paremmin käytössä. :)

Siitä kirjoitinkin jo aiemmin, miksi tässä kytätään tällä hetkellä takakinttua, vaikka etujalka on se leikattu. Mutta muistinvirkistykseksi, että siksi, kun etujalka on nyt niin hyvä kuin tässä vaiheessa voi olla, mutta autetaan vähän sieltä mistä tässä vaiheessa paremmin pystytään. Eli korjaillaan vinoutta takaa, vaikkakin sen on aiheuttanut se etujalan kevennys. Muttakun sille etujalalle ei nyt just muuta pysty, kuin pikkuhiljaa lisätä rasitusta ja vahvistaa sitä.