Ruu edistyy!

Ruu on aika pätevä ukkeli. Nyt on parina päivänä tullut muutama tosi hyvä tilanne missä on päästy harjoittelemaan. Eilen odotettiin kyytiä tuossa meidän pihalla ja pyörätiellä n. 30m päässä meni toinen koira, keskikokoinen villakoira josta tiedän ettei se ainakaan tuommoisissa tilanteissa rähjää. Mulla oli siis molemmat koirat siinä. Ja mitä ne tekee? Ruu vain istuu ja katselee tyynen rauhallisesti! Samoin Otto. Siitä tienasi tietty paljon nakkeja. Hetken päästä sama koira tulee takaisnpäin ja sama homma.

Olen yrittänyt valikoida palkkaamista niihin tilanteisiin joissa Ruu on vielä hyvin rauhallinen tai muuten käyttäytyy oikein, etten palkkaisi sitä huolestunutta ja kiihtynyttä mielentilaa.

Aamulla olin kaksin Ruun kanssa ja nähtiin se sama villakoira toisellapuolella tietä vähänmatkan päässä. Ruu käveli muutaman askeleen kohti ja oli hyvin tarkkaavaisena, mutta hihna ei kiristynyt eikä taaskaan ylitetty huolestumiskynnystä. Lopulta Ruu kääntyi mun puoleeni iloinen ilme naamalla: "Olin hyvä! Anna namia!".

Tänään koitettiin änkeä ulos pahimpaan sunnuntaikävelyruuhka-aikaan ja päädyttiin hyvin nopeasti siihen tulokseen että jospa pidempi lenkki tehtäisiin myöhemmin. Kaikki Hervannan koirat ja koirankusettajat olivat tietty päätyneet ulos aurinkoon. Ruun kanssa pongattii taas hyvä tilanne kulkea n. 40m kahden collien perässä. Toinen nahka ja toinen pörrö. Maleksittiin siinä ihan rauhalliseen tahtiin ja taas vain katseltiin niitä koiria. Ruu katsoi koiria - katsoi mua - sai namin - katsoi koiria - katsoi mua - nami... Ei mitään vetämistä eikä hihnan kiristymistä, ei karvojen nousua, ei mitään. Lopulta Ruu päätti kokonaan jottei niistä kannata olla edes kiinnostunut!

Sitten niille edellä meneville koirille oli tulossa ohitus (koira meni ristiin, ei ollut ohittamassa meitä) ja näin miten niiden collieiden hihna kiristyi. Siinä vaiheessa ylitin tien jottei Ruun tarvitse jännittyä jos niille tulee keskenään tilanne. Pari haukahdusta sieltä kuului muttei Ruu juurikaan kiinnittänyt niihin huomiota.

Makkarajärvellä

Piipahdettiin pikaisella vierailulla Tammelassa mutta palattiin jo kotiin.

Rekku oli palannut takaisin cityyn metsästysreissulta, joten lähdettiin Rekun ja Paulan kanssa lenkille Makkarajärven maastoihin. Tunnin verran lenkkeiltiin ja koirilla oli hupia juosta kun kura lentää ja lutakossa loiskuu. Sen olivat näköisiäkin ja tassupyykki odotti kotona. Kuivatellessa oli kiva natustaa uusia luita ja tehdä niistä tietty keskenään välillä vaihtareita.

Sekalaisia tunteita

Aamulla kaikki sujui hyvin. Olin Ruun kanssa ulkona ja nähtiin collie. Pidin sen verran välimatkaa että Ruu tunsi olonsa varmaksi ja vaan tarkkailtiin tilannetta ja välillä syötiin nakkia. Lopulta Ruu totesi että ei sitä tarvitse edes katsoa vaan sen voi jättää ihan omaan arvoonsa. Taitava Ruu! Kyllä tästä pikkuhiljaa edistytään.

Päivällä tunnin lenkki metsässä sujui myös ongelmitta, Ottokin oli täällä mitä ilmeisimmin ollut yksin ihan hienosti ja rauhallisesti. Ruun lenkin jälkeen lähdin viemään Ottoa pissalle. Tuolla ulkona meni taas yks ukko koira irrallaan eikä sillä ollu aikomustakaan estää sitä menemästä muiden koirien luokse. Onneks olin ulkona Oton kanssa ja onneksi tiedän sen olevan kiltti narttu, mutta kuitenkin. Tyypillä ei ollut hihnaa edes olemassa mukana ja sen mielestä Ottokin olis pitäny päästää irti leikkimään.

Yritin siitä sitten tuohtuneena sanoa jotta tiedätkö montako kertaa mun koirien päälle on käynyt toinen koira, että ne ei hihnassa tykkää kun irtokoirat tulee päin. Eikä mitään, hullu ukko, se vaan selittää ku tää on kiltii. AAAARRGGHHH!

Noh, vahinkohan ei ole tämän näköinen, mutta olis siinä Ruun kanssa menty siedätyksessäkin sata askelta taaksepäin. Kaiken huipuksi tyyppi on lasten leikkikentällä keskellä kerrostaloviidakkoa.

Otosta mallia

Tänään ulkoiltiin puomitien suunnalla ja koirat äkkäsivät heti alkumatkasta jotakin. Tai Otto sen keksi. Nuo lähtivät yhtäkkiä pinkomaan metsään sillä meiningillä että nyt tulee saalista. Hetkenpäästä Ruu juoksee tien yli, kiertää rinksan väärällä puolella tietä ja painelee takaisin Oton perään. Sitten alkaa Ruun haukku kuulua että saalista jahdataan. Ruu tulee muutamasta kutsusta pois aika pian, Otto jahtailee hetken pidempään (mutta Otto ei hauku).

Hauska ollut alusta asti seurata miten Ruu mallioppii Otolta asioita. Ruu ei nuorempana ollut järin kiinnostunut elukoiden jäljistä, toki sekin pyrähti ajamaan jos jänis tai hirvi nenän eteen tulevat, mutta jättää homman siksees kun elukka pötkii pois näköpiiristä. Vieläkään Ruu ei oma-aloitteisesti lähde etsimään elukoiden jälkiä, mutta kun Otto sitä tekee niin Ruu menee tietty perässä. Enimmäkseen se juoksentelee vaan sinnetänne hengessä mukana, mutta osaa se nenäänsäkin käyttää silloin kun sitä huvittaa.

Ruun mielestä on hauska harrastus jahdata linnut lentoon. Varsinkin hieman isommat linnut kuten pyyt ovat todella kivoja. Ne siinä räpiköi lentoon samalla kun juoksentelee muutenkin vaan juoksemisen ilosta. Pieni spurtti lintua kohden saa tietty vähän vauhtia tirppoihin.

Yhdessä sittenkin

Koirille on tehnyt todella hyvää harrastaa hihnaulkoilua erikseen. Toki ollaan paljon käyty metsissä juoksentelemassa yhdessä irrallaankin. Otto ohittaa muut koirat nätimmin kuin kai ikinä. Jopa suuri berni ohitettiin ilman napinoita vaikka Otto vähän kammoksuu suuria tummia koiria.

Tänään lähdettiin sitten ulkoilemaan taas eri suuntiin. Petri lähti Ruun kanssa metsään juoksemaan ja minä lähdin Oton kanssa tietä pitkin hihnalenkille. Ohitettiin hienosti muita koiria ja päätinkin sitten rannasta jatkaa lenkkiä metsää pitkin. Törmättiin sattumalta sitten Petriin ja Ruuhun (joiden luulin olevan eri metsässä) ja päätettiin jatkaa lenkkiä yhdessä. Varmuuden vuoksi väisteltiin vastaantulevia koiria, kun Ruuta edelleen siedätetään doggimix-tapauksen jäljiltä.

Kaikki sujuikin hyvin. Sitten takaa tuli kaksi juoksijaa joista molemmilla oli gööttipötkylät lenkkikaverina. Kuljin Oton kanssa edellä ja Ruu ja Petri tuli takana. Väkisinkin jännityin tilanteesta jotta miten käy, mutta sainkin pakahtua ylpeydestä! Ruu ei välittänyt toisista koirista yhtään (eikä Ottokaan) vaan Ruu nyhti namia Petrin kädestä! Siinä ne mun ukkelit kulki täydessä yhteisymmärryksessä siitä miten homma toimii! Vasta kun koirat olivat ohittaneet mut ja Otonkin jo 10 metrillä Ruu vähän kiihtyi. Se alkoi haukahtelemaan kuten se kiihdyksissä tekee, sillä seurauksella että Otto säikähti ja alkoi kakoa namia ulos henkitorvestaan.

Kotiin päästiin siis hyvin sujuneen lenkin jälkeen, mutta pisti tuo tapaus miettimäänkin. Luottaako ruu Petriin enemmän kun kaikki irtokoirajutut on sattuneet mun kanssa? Vaistoaako Ruu mun jännittymisen joka väkisinkin ohitustilanteissa tulee, ja koiraahan ei paljon huijata omien tuntemusten kanssa vaikka miten koittaa olla cool itse? No, näitä voi pohtia, mutta pääasia että taas edistytään. Hetken jo näytti siltä että otettiin pientä takapakkia, mutta se kuulunee asiaan.

Aluevaltauksia

Käytiin Oton kanssa lenkkeilemässä meidän tulevan asunnon lähimaastoissa. Lähellä on onneksi uusi pikkumetsä, mutta tietenkin Otto ehti sieltäkin jo syödä jotakin. Jotakin joka näytti perunoilta ja porkkanoilta. Takaisin tullessa se söi myös ihan Hervannan keskustassa nurmikosta jotain, mistä mulla ei ole hajuakaan mitä se oli. Toivottavasti vain jotakin mitä joku oli heittänyt huvikseen menemään.

Muuten maastot näytti ihan ok:lta. Tässä kun voi koirat kusettaa ja paskottaa jo ihan nurkalle, niin tuolla joutuu pienen matkan kävelemään päästäkseen hyviin pusikoihin. Onneksi siis vain hyvin pienen matkan. Muuten näytti siltä ettei ehkä ihan niin paljoa tule koiria vastaan kuin täällä nykyisessä paikassa. Matkalla uusille alueille ohiteltiin muutama koira, ja ohitukset menivät Oton kanssa oikein hyvin. Yhdelle räyhäävälle koiralle Otto vähän nosti karvoja.

Sitten muutama kuva viikonlopun puomitienreissulta

Turha reissu

No niin! On nyt sekin tapahtunut että vein koiran turhaan eläinlääkäriin. Ruu aiemmin viikolla raapi korviaan ja keskiviikkoiltana huusi kuin syötävä kun puhdistin korvaa. Siis ihan sillätavalla tosissaan että ajattelin korvien olevan todella kipeät. Korvassa ei kuitenkaan ollut nyt mitään vikaa joten turha lääkärireissu tuli tehtyä. Ehkä siellä oli ollut jokin heinänroska kun tuo höröttimet avoinna kirmaa tuolla pusikoissa. Jospa se oli tullut putsaamisen mukana pois. (Itsellä kerran oli koirankarva korvassa ja jumantsuikka se muuten särki).

Ruu oli viikon mukana koululla ja kolmesti päästiin ulkoilemaan doggien kanssa. Ruu ei pelännyt niitä ollenkaan vaan touhotti menemään normaaliin tapaansa."Ne on suuria, mutta ne on tyttöjä! Sitäpaitsi mä oon nähny ne ennenkin."