Kerran vuodessahan sitä sanotaan, että jatkuvalla lääkityksellä olevilta pitäisi veriarvot tarkistaa. Meillä veriarvokontrolli sai lisävauhtia siitäkin, että sunnuntaina Armas sai sellaisen ihmeellisen kohtauksen, jossa se kuolasi hurjan paljon ja jälkeenpäin oli kovin väsynyt. Armas oli kokoajan ihan tajuissaan ja tunnisti oman nimensä. Vaikkei se erityisen kivuliaalta tai pahoinvoivalta vaikuttanutkaan, niin mm. sisäelinkipu voisi saada tuollaista pahoinvointia ja kuolaamista aikaan - muista ikävistä vaihtoehdoista puhumattakaan.
Armas siis lääkärissä päällisin puolin tutkittiin neurologisten testien kera (mm asentotunto) ja otettiin verikokeet. Sisuskaluissa ei vikaa, crp normaali, mutta... Miksi aina pitää olla mutta? Verihiutaleet ensimmäisessä ajossa reilusti alle viitteen (100), eikä lukema parantunut uudella tarkistusajolla tippaakaan (95). On mahdollista että verihutaleet ovat klimppiintyneet kasoihin, jolloinka kone ei osaa erotella niitä kaikkia toisistaan ja lukema on siksi virheellisesti liian alhainen. Koska tarkistusajokaan ei tuonut helpotusta, lähetettiin Armaksen veret ulkopuoliseen labraan, jossa sitten ihan käsipelillä lasketaan paljonko niitä verihiutaleita oikeasti on.
Eilen saatiin tarkistetut tulokset. Armaksella on trombosytopenia, mutta vähän parempi verihiutalearvo tarkistuksessa saatiin: 144 (viite 186-545). Tuolla arvolla Armaksella ei mitään hätää ole, eikä ole vielä riskiä mihinkään verenvuotoihinkaan. Uudet verikokeet otetaan 3-4 viikon kuluttua verihiutaleiden määrän kontrolloimiseksi. Toivotaan siis, että trombosytopenia olisi jokin hetkellinen häiriö, eikä ainakaan pahentuisi ajan kuluessa.
Armaksen pissanäyte tutkittiin myös, mutta siinä ei sentään onneksi ollut mitään vialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti