Pimeetä touhua

"Ihana" marraskuu. Pimeetä, pimeetä ja pimeetä. Ja kylmää. Yksinäänhän voi valoisaan aikaan treenailla omassa pihassa ja missä vaan. Mutta jos haluaa treeniseuraa, niin suurin osa treenikavereista on töissä kaiket valoisat ajat. Viriteltiin siis meidän pihaan vielä yksi ulkovalo lisää, ja kolmen ulkovalon turvin sitten treenailtiin illan pimetessä meidän pihassa vaikka hyyyytävän kylmä tuuli puhalteli.

Huldan kanssa tehtiin pitkästä aikaa ruutua, ja lelupalkkauksen myötä on saatu siihenkin uutta vauhtia. Pari kertaa alustalle nami ja sinne lähetys. Sen jälkeen se ahneena koirana lähti toiveikkaana ruutuun ilman namialustaakin, ja kun koira oli ruudussa, niin joko kaveri heitti sille namin tai minä heitin sille palkaksi lelun. Yhden kerran ei oikein oltu kaverin kanssa samalla aaltopituudella, jolloin Huldaa heiteltiin saman aikaisesti niin namilla kuin lelullakin. Eipä ainakaan voi Hulda palkan puutteesta protestoida.

Kuvat edellisistä treeneistä

Sivulletuloa hinkattiin tuossa yhtenä iltana ihan keittiötreeninä, ja se alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Hulda hakee kovasti paikkaansa mun vasemman käden mukaan - tottakai kun sitä namilla olen ohjannut oikeaan paikkaan - ja siitä pitää alkaa seuraavaksi vierottautumaan pois.

Sivulla maahanmenossa on selvästi vähän joko epävarmutta tai yli-innokkuutta, sillä Hulda menee maahan tosi hyvin, mutta heiluu helposti kuin vieteri istumaahanistumaahanistumaahan... Itse paikkamakuussa pysyy hyvin maassa. Pitää siis kiinnittää huomiota sivulla ollessa maassa pysymiseen. 

Tehtiin vähän seuraamista. Tikapuiden vierellä ollaan päästy jo menemään askel-pari ilman käsiapua ja Hulda on pysynyt tosi hyvin oikeassa paikassa. Lisäksi on ihmetelty hyppyä, merkin kiertoa ja noutokapulahommia, mutta niistä ei mitään kovin uutta kerrottavaa ole kertynyt.

Linkin takaa löytyy videota Huldan merkin kierrosta:

https://www.facebook.com/sanna.huittinen/videos/vb.1237900126/10208385370212004/?type=3&theater