Armas meni kuten kuvitella saattaa. Sitä ihmetytti ihan kaikki. Niinkuin olisi pennun kanssa mennyt ensikertaa pentukurssille. On Armas ihan pienenä pentukurssin toki käynyt, mutta se oli kauan aikaa ennen jalkaleikkauksia. "Kyllä se kotona osaa!" sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Ei voinut keskittyä seuraamiseen, eikä osannut alkuunkaan edes alkeelliisintakaan katsekontaktiharjoitusta. Kotona osataan tarjota katsekontaktia joka asiaan, niin nyt vimmalla kaivettiin namia kädestä kuin ei olisi ikinä mitään harjoiteltu.
"Seuraa! Eiku..." |
"Katso! Eiku..." |
"Sivu!" |
"Seuraa!" Sujuu se sittenkin vähän! |
P.s. Tänään mentiin jo 1,5 km lenkki flexissä. Jalka voi edelleen hyvin!
Laitoin Armasta takaisin autoon, niin taas Hulda karkasi. "Eikö tää nyt perkele ole mun harrastus?", kiroili pikkuprinsessa. Prinsessa palautettiin autoon ja treenivuoro oli viimeisenä.
Mutta OMG kun se vihdoin pääsi hommiin! Se ei ole ikinämilloinkaan ollut niin täpinöissään.
-Se seurasi innokkaasti
-Se jopa haki heitettyä noutokapulaa (vapautin kun oli kapula suussa matkalla mun luokse)
-Se karkasi hypylle noin viidesti ennenkuin malttoi odottaa ensimmäistäkään sivulletulokäskyä (joku sanois että tää on huono, mutta mun mielestä Huldan mielentila oli niin oikea!)
-Teki merkin kiertoa niin että sora lensi ja
-Vielä kerran seurasi tosi innokkaasti! Sain jopa nostettua namia muutaman sentin irti kuonosta.
Lisäksi Hulda varsinkin merkin kierrossa oikein odotti lelua palkaksi tehdystä työstä. Ja hyvä minä! Maltoin lopettaa ajoissa, kun Hulda oli vielä intoa piukassa!
"Seuraa!" |
Hyppy |
"Kierrä!" |
Se kantaa kapulaaaa! |
Hupsista... |
1 kommentti:
Huldalla tosi innokkaan näköinen nouto, ihana <3
Lähetä kommentti