Armas aloitti treenaamalla ensin ja päihitti kaikki ainakin pyllynvispauksessa. Ajoittain se malttoi keskittyä sivulletuloon, katsekontaktiin tai jopa pieneen pätkään seuraamista. Kaikki tuntuu olevan sille uutta ja jännää, mutta edetään pikkuhiljaa. Armaksen "treenien" ensisijainen tarkoitus on näyttää sille vähän muutakin maailmaa, ja että muussa maailmassa on kivaa, eikä aina autolla matkusteta eläinlääkäriin. Samalla saa muutaman aivosolun nyrjäytettyä ja porokoiralle hyvän mielen
.
 |
| Armas tänään ekaa kertaa omassa pihassa irti. Keskittyi tosin lähinnä namien kerjäämiseen ja temppujen tekemiseen. |
Hulda aloitti vuoronsa aina niin ihanalla merkin kierrolla ja vauhtia ainakin piisasi. Lähetin sen kiertoon, ja palkkasin heittämällä lelun taakseni. Saatiin sopivasti tekemismoodi päälle ja kokeiltiin noutoa, jonka kanssa takellellaan. Olen nyt päätynyt ohjatun noudon kevyeen kapulaan, kun se tuntuu olevan mieluisin. Samalla sitä on vaikea kantaa väärästä kohdasta, kuten tavallista kapulaa voi roikottaa vaikka toisesta päästä.
Pidin Huldaa pannasta ja heitin kapulaa. Heti kun kapula pysähtyi irrotin Huldasta ja hihkaisin "Hae!". Se haki kapulan tosi reippaasti, ja vapautin sen kun se oli tulossa hyvää kyytiä mua kohti kapula suussa, ja heitin palkan taakseni. Muutama kerta tehtiin ja yritin vapauttaa sen aina vähän eri kohdassa, jotta Hulda ei ennakoisi milloin kapulan saa sylkäistä. Sitten tehtiin muutama nopea nosto. Heitin kapulan ihan viereeni ja vapautin "Vapaa!" -käskyllä heti kun se oli innokkaasti napannut kapulan maasta.
Tähän asti kaikki ok. Sitten yritettiin pelkkää pitoa. Hulda epämääräisesti mälväisee kapulaa suussaan, mutta ei pidä siitä missään vaiheessa kunnolla kiinni. Tätä on yritetty tehdä, eikä edetä yhtään. Tämä on siis toistaiseksi laitettava jäihin ja keksittävä jotain muuta. Hulda jopa pari kertaa lähti tarjoamaan merkin kiertoa kesken kaiken, koska se olis paljon kivempaa. Ajattelin ottaa vielä loppuun pari heittoa, jotta kapulaan saadaan lopuksi hyvä fiilis. Ensimmäisellä heitolla haki, mutta sylki ennen aikojaan kapulan suustaan. Oli pahoittanut mielensä pitoharjoituksesta. Toinen meni kelvollisesti ja kolmas yritys sitten jo taas tosi hyvin, joten kapula jätettiin sillä kertaa siihen.
Sitten saatiin toinen koirakko samaan aikaan kentälle treenaamaan. (Kenttä muuten oli sellainen, jolla ei ole ennen käyty. Ei tuntunut olevan vaikutusta keskittymiseen!). Tehtiin pätkiä seuraamista, sekä askeleen-kahden seuraamista, josta pysähtyessä perusasentoon istumaan. Tätä ei ole juurikaan tehty, joten ihan namilla ohjaamalla lähdettiin liikkeelle. Loppuun otettiin vielä maahanmenoja niin edessä kuin sivullakin. Sivulla kellahti taas helposti lonkalleen. Vasta nyt muistin tätä kirjoittaessa, että teki sitä aiemminkin jos perusasento oli liian edessä... Tähän siis kiinnitettävä huomiota!
Kaikkinensa treeneissä oli tosi hyvä fiilis ja Huldalla (kapulan pitämistä lukuunottamatta) super hyvä asenne. Mm. merkin kierrossa ja kapulan noutamisessa oli tosi hyvä vauhti! Lelupalkkaus, kun se vihdoin aidosti kelpaa Huldalle palkaksi, on tuonut kyllä hurjasti draivia noihin vauhtiliikkeisiin. Mitä noutoon tulee, niin treenikaveri tuumasi hyvin: "Pitää muistaa, että se on ihan kakara vielä.". Niinhän se on. Ja kun oikein ajattelee, niin me ollaan treenattu tokoa vasta... Mitä? Kaikki hurjat ja huimat kolme kuukautta! Malttia ja harjoittelua, niin hyvä siitä tulee! :)
 |
| Wroooom! |
 |
| Porokoira ja puudeli synkassa :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti