4 päivää leikkauksesta

Armaksella on hyvä meno. Vähän liiankin kanssa välillä! Aluksi meinasi olla vaikeaa erottaa mikä pihinä ja läähätys on kipua (vaan mahtoiko olla mikään) ja mikä Huldan juoksujen perään vouhottamista. Nyt kun tärppipäivät lähestyy, niin Armas on aivan hullaantunut Huldasta. Ei ole enää epäselväksi jäänyt mitä se vouhkaa. Liikkuminen paranee päivä päivältä, ja ihan kunnon pätkiä ottaa jo raviakin. Käynti on ihan moitteetonta, mutta ravissa edelleen ontuu - olkoonkin että tänään jo vähemmän kuin eilen.

Tänään ollaan menty semmoisia 200m pätkiä rauhallista etenemistä per ulkoilukerta. Ei vaikuta kipeytyvän tästä matkasta, joten pikkuhiljaa sitten lisäillään kävelyihin pituutta. Kipulääkitystäkin on päästy vähentämään. Tänään on mennyt Tramalia enää 3 x 50 mg, eikä Armas ole vaikuttanut kipeältä.

Huldalla kun tosiaan on juoksut, niin sitä on lenkitettävä hihnassa. Onhan sillä tuo piha missä juosta, mutta muuten Wellu on sitä pääasiassa lenkittänyt. Tänään aamusta oma vointi oli suhteelisen ok ja halusin vähän päästä ulkoilemaan myös. Mun terveydentila ei kuitenkaan salli semmoisia hihnalenkityksiä, joista olisi Huldalle kamalasti iloa, joten ei muuta kuin pirpanalle valjaat päälle ja pyöräilemään.

Hyvin lyhyitä pätkiä on kokeiltu aiemminkin pyörän kanssa, mutta pääosin lenkeilty Hulda vapaana ja itse sitten fillarilla koiran tahtiin. Oikeastaan Hulda menee paljon rauhallisemmin hihnassa. Vapaana ollessaan se juokse tukka putkella ja sata lasissa ja mahanalus täynnä jalkoja sinnesuntänne ja eestaas, vaikka miten itse pyöräilisi hitaasti ettei käy nuorelle koiralle liian raskaaksi. Tänään Hulda oli siis pakotettu vähän himmaamaan vauhtia, mutta hyvä niin: Oli aika lämmin keli.