sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Lammaspaimennus - Oivalluksia ja lapsineroja

Minähän olen väittänyt, miten Elmo on vähän laiska paimen. Tai ettei se viitsi vaivautua, jos sille ei ole riittävästi tekemistä. Jälkimmäinen toteamus varmasti pitääkin ainakin osittain paikkaansa, mutta laiska se ei ole! Ensiyritelmällä Elmo pinkaisi kaikki lampaat joka ilmansuuntaan, kun minä huusin sille että "Tule!". No tulihan se, työtä käskettyä, suorinta eittiä luokse niinkuin on opetettu.

Sitten saatiin vähän opetusta. 1. Mitä sinä haluat ylipäätään tehdä? (en tiedä) 2. Mitä sinä haluat, että koira tekee? (öömmm...) 3. Aloitatko kierrosta, vai kuljetuksesta? (kuljetuksesta? Kai? Vai?) 4. Älä ainakaan huuda "Tule!", kun sehän tulee. :D

Tästä se lähtee. Elmo odottaa.
(C) Satu Viljakainen
Noniin, uusilla ohjeilla matkaan, ja voi hyvänen aikanen kyllä Elmo sitten paimensikin! Tyylilleen vannoutuneesti hyvin rauhallisesti (joka oikeastaan on tosi hyvä juttu!), mutta se paimensi koko pitkän pätkän, eikä sillä ollut mitään tarvetta haahuilla muuta, näyttää mielensäpahoittaneelta tai jäädä haistelemaan turhanpäiväisiä.

Elmo sai ihan uudenlaisen arvion, kun minut koulutettiin ensin niin, että Elmo ymmärsi mitä siltä haluttiin. Elmo on kiltti lampaille (no sitä se on aina ollut), se on miellyttämisenhaluinen ja haluaa tehdä töitä mulle! Se myös lukee lampaita oikein hyvin. :)

Mennään!
(C) Satu Viljakainen

Odota!
(C) Satu Viljakainen

Kierrä!
(C) Satu Viljakainen

Noin vaan me sitten kuljetettiin lampaita pellolla ja kuljettiin portistakin. Mun ei oikeastaan tarvinnut muta kuin rytmittää Elmoa käskyillä "Odota" ja "mennään". Kiertokin alkoi päivän päätteeksi sujua. :)

Kuljetusta
(C) Satu Viljakainen

Kuljetusta
(C) Satu Viljakainen

Ja sitten Armas. Armas on lapsinero. Kuulemma. Mut vannotettiin kautta kiven ja kannon tulemaan sen kanssa uudestaankin paimentamaan, kun menee kuulemma muuten hyvä koira hukkaan.

Armas. Kiinnostunut, mutta maltillinen.
(C) Satu Viljakainen

Armas
(C) Satu Viljakainen
Pentuhan se vasta on, ja tietty liinassa kuljettiin, mutta Armaksella on idea heti hallussa. Päivän aluksi käytiin läpi se, mitä paimennuksessa loppuviimein koiralta haetaan: pitää olla innostunut lampaista, mutta pitää olla maltillinen. Sitä kaikkea Armas oli.

Armas
(C) Satu Viljakainen

Armas rauhallisena, vaikka lampaat liikkuivat reippaasti
(C) Satu Viljakainen

Tarkkana ja rauhallisesti
(C) Satu Viljakainen
Armas ei myöskään riehaantunut, vaikka lampaat lähtivät juoksemaan, niistä ei tullut saalista. Armas malttoi tilanteen niin vaatiessa omatoimisesti pysähtyä, arvioida tilannetta ja sen jälkeen luontaisesti toimia juuri oikein tilanten vaatimalla tavalla. Harmi kun kuvista ei välity Armaksen "ongelmanratkaisutaidot" tai se, miten se valitsi toimintansa lampaiden mukaan.

Armas käänsi lampaiden suunnan
(C) Satu Viljakainen

Ei kommentteja: