Tuomari: Tuula Savolainen
"Kaunislinjainen uros, jolla hyvä vahvuus. Oikealinjainen pää, hyvät korvat. Hyvä eturinta, tilava rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hieman luisu lantio. Hyvä turkki. Hyvä raajaluusto ja käpälät. Etuliikkeet saavat vielä vakiintua, kyynärpäistä löysät. Tehokas sivuaskel. Hieman korkealla kannettu häntä. Miellyttävä käytös."
Elikkä tuommoiset terveiset eilisestä näyttelystä. Näyttelyssä itsessään ei sen kummempaa kerrottavaa ole. Elmo seisoi huonosti (= tässon just kaikkia hajuja!) ja juoksi komeasti. :D Mutta löytyipä sieltä jotakin kamalaakin, nimittäin myyntikojuosastolta. Muuten niin rauhassa ja sulavasti väkijoukossa luoviva Elmo oli yhtäkkiä aivan kauhuissaan. Kesti hetken tajuta, että mikä sitä riivaa.
"V*TTU NE ON RILLANNU MUN ESI-ISIEN JA SUKULAISTEN TYÖKAVERIT"
Tuumasi Elmo kun järkytyksekseen näki kokonaisen kojullisen pusseihin pakattuja kuivattuja PORON osia! Vielä kotonakin se nuuhkaisee ja pakenee poroherkkupussia...
Jooooooopa... :D
~~~ * ~~~ * ~~~ * ~~~
Mutta sitten aksahommia! Perjantaina käytiin omatoimiagiliitelemässä, ja Armaskin pääsi mukaan. Armas rallatteli putkea, kokeili pari kertaa keinua (joka oli matallimmassa mahdollisessa asennossa - kätevä tuommoi säädettävä), ja hyppi hyppyä ilman rimaa.
Putki oli superhauska. Keinulla sintti ei edes huomannut mitään kippausvaihetta lihapullansyönniltään. Hypyssä taas ei ollut edes rimaa, mutta Artsi hyppäsi silti, kuten asiaan kuuluu. :D
Elmo puolestaan rohkaistiin A-esteelle Rosa-neitokaisen vanavedessä, ja sen jälkeen koirakin tuntui ihmettelevän, että mikä tässä muka oli vaikeaa. Puomilla en pysy enää Elmon vauhdissa. ohjauskäppyröissä toistettiin vähän viimekertaista persjättöä, sekä kokeiltiin uutta kiemuraa. Hidashan se on noissa meille vielä hankalissa mutkissa, mutta mitä siitä.
Ehdottoman parasta kaikessa on se, että ollaan löydetty molemmille hyvin mieluisa harrastus. Elmo oli vapaana kentällä, kun kuljeskelin Armas sylissäni ympäriinsä ihmetteemässä, että mitä seuraavaksi tehtäisi. Elmo kulki mukana ja tuijotti mua herkeämättä. "Mitä seuraavaksi?!?!", se kysyi, ja sen silmät loistivat. Aina kun lähestyinkin jotakin estettä, Elmo kävi tekemässä sen oma-aloitteisesti ja palasi taas kysymään, että "Mitä sitten voidaan tehdä?!?!". Elmo sai käppyröiden vastapainoksi rallitella myös hyppy-putki kirmailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti