sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Elmon kanssa agilityssä!

Eilen käytiin harrastelevien kausiagilityn ekalla treenikerralla. Ne jotka tietää Elmon rauhallisuutta huokuvan harrastusluonteen, voisivat yllättyä saamistamme kommenteista:
"Se on niin nopea koira, että sun pitää kyllä ruveta miettimään miten teet nuo alasmenokontaktit."
"Kylläpä se kääntyy tiukasti ollakseen noinkin suuri koira"
Aluksi Elmo toki ei uskaltanut hypätä edes estettä, kun se kaula pitkällä katseli hyppyjen toiselle puolelle ja oli aivan vakuuttunut joutuvansa mustaan aukkoon, jos erehtyy hyppäämään.  Kun olin saanut vakuutettua Elmon siitä, ettei se joudu toiseen ulottuvuuteen jos menee ja hyppää, niin Elmo itsekin totesi sen olevan vaan sitä samaa mustaa lattiaa, millä hän kokoajan turvallisesti seisoo. 

Ja sitten homma lähti rullaamaan! Me tehtiin iloista ja vauhdikasta ykkösluokan rataa noin vain! Joo, eihän se mitään jäätävän kaunista menoa ollut, mutta meillä oli hauskaa. Eikä ole tarkoitus verrata itseämme muihin, tai toisinpäin, mutta tulimpa siinä kuitenkin ajatelleeksi parinkin koirakon menoa katsellessa, että on se vaan mahtava tunne, kun koira haluaa tehdä juttuja mun kanssa! Toisarvoista on se, miten hienosti osataan n*ssia pilkkua.

Mitä tulee tiukkoihin käännöksiin, niin tekniikkahan Elmon hypyissä on vielä ihan hukassa. Se hyppää kilometriloikan suoraan eteenpäin, jonka jälkeen se tekee sen tiukan käännöksen. Ei siis mitään esteiden siivekkeitä nuolevia tiukkoja käännöksiä. :D Vauhtikin on hyvin riippuvainen vireestä, ja pitää kiinnittää huomiota toistojen määrään ja treeniaikaan. Eilen tehtiin mielestäni tosi paljon, ja se näkyi jo viimeisellä radanpätkällä hidasteluna/väsymisenä. Toki eilinen oli pääkoppaa hurjasti kuormittavaa, kun alkuun piti jännitellä vähän kaikkea. Mutta niin innoissaan pieni ruskuainen oli, että yhdessä tiukassa mutkassa ansaitsin jopa pari riehaantunutta haukahdusta! (Tai närkästynyttä, kun ohjasin huonosti!) :D

A-esteelle Elmo ei eilen rohkaistunut olenkaan, mutta kokeillaan sitä sitten toisella kerralla. Meidän kouluttaja onneksi uskoi, kun sanoin että Elmoa ei voi liikaa patistaa eikä pakottaa mihinkään, tai se ei tahdo sen jälkeen tehdä enää mitään. Totesi vain, että se on hyvä kun tunnet itse koirasi. Ja totesi vielä treenin lopuksi, että se todella vaikuttaa herkältä koiralta. Puomi sen sijaan saatiin parilla harjoituksella niin hienoksi, että se pystyttiin yhdistämään rataan.

Kaikenkaikkiaan ryhmä on meille tosi hyvä: Rento, eikä mitään paineita. Saadaan myös hyppiä medikorkuisia esteitä, niin ei ainakaan tarvitse pelätä Elmon lonkkienkaan puolesta. Vaan eipä meiltä mitään harrastuksia ole kielletty, päinvastoin, paljon liikuntaa lihaskunnon hankintaan ja ylläpitoon. Tuntuu vain itsestä mukavammalta olla "turhaan" hypyttämättä kovin korkeita. Ja jos sitä ehkä kaikista raskainta A-estettä ottaa joskus ja jouluna pari kertaa, niin en millään jaksa uskoa koiran siihen(kään) hajoavan. :)

Ei kommentteja: