tiistai 9. lokakuuta 2012

Tiistaitokot

Oltiin Oivan kanssa etuajassa paikalla ja liityttiin pentukarkeloihin. Hetken pentujen hulinaa katsellessa selvisi, että Oiva ei mielestään ole tullut ollenkaan pentutokoon, vaan partistenpaimennuskurssille! :D Viisikö niitä partacollieita mein penturyhmässä on, ja Oiva niitä sitten paimensi haukkumalla ja näykkimällä takajaloista. Välillä ryhmän vinttikoira jouksutti koko laumaa pari ympyrää ja taas nujuaminen jatkui. :)

Sitten alettiin oikein tokoilla. Mentiin jonoon jossa jokainen oli vuorollaan luoksepäästävyydessä, jonka jälkeen mentiin hypylle. Eka hyppy otettiin yhdessä esteen yli kulkien, ja kaksi seuraavaa niin että menin itse esteen vierestä. Hyvin pomppii. :)

Seuraavaksi otettiin luoksetuloa kujassa. Kuja oli paljon kapeampi kuin aiemmalla kerralla, mutta kaikki pennut pinkoivat siitä sujuvasti ohjaajansa luokse. Harjoiteltiin myös paikallaan istumista ja maahanmenoa/paikallamakuuta. Pääsin taas parin askeleen päähän, josta kävin hyvin tiheästi palkkaamassa Oivaa. :)

Loppuun vielä hetki pentupaineja ja Oiva vaikutti melko tyytyväiseltä päivän ohjelmaan.

Vaikka vannoin etten treenaa Ruuta Oivan jälkeen, niin päätin silti taas kokeilla. Ruu päivällä lenkillä tarjosi niin tohkeissaan seuraamista ja kontaktia, että ajattelin yrittää. Käytiin ensin pienellä kävelyllä ja liityttiin sitten ryhmään. Meinattiin heti alkuun tulla mastiffin syömiksi (tai no ei kai oikeasti meinattu, mutta molemmilla säikähdyksestä hyppäsi sydän kurkkuun), joten Ruu aloitti taas kimakalla kailotuksella tunnin... Tokeni kuitenkin ja paikallamakuussa pysyi kiltisti ja hiljaa. Pari viime kertaa kun on vinkunut, niin nyt taas sujui vanhaan malliin.

Hyppy olikin sitten näemmä tämän viikon "enookoskaankuullutkaan" -liike. Ruu haukkui, eikä keskittynyt. Välillä ei lähtenytkään hyppyyn (normaalisti saa varoa ettei ota varaslähtöä kun hyppää innokkaasti). Kerran hyppäsi niin että hyppy jäi puolitiehen ja Ruu nivuset kolisten esteen päälle... Että joo-o. Mitä tähänkin nyt sanoisi. Dementiako Ruuta vaivaa, vai mikä aivopieru sille joka kerta tulee aina jonkun liikkeen kohdalla? Olen melkein jo todennut että mikä liike se milloinkin sitten onkaan, niin ei kannata kiinnittää siihen liikaa huomiota: Se osaa sen todennäköisesti taas seuraavalla kerralla. Sen verran pitää aina helpottaa että saadaan jonkilainen kelvollinen suoritus tehtyä.

Itsekseni siinä odotellessa kokeilin vähän seuraamista, ja havaitsin yhden kumman jutun, joka jollekkin muulle olis varmaan tullut jo aika päivää sitten mieleen kokeilla. Ruu seuraa ihan hiljaa, jos mulla on nami kädessä. Ja käsiä siis voi heiluttaa ihan normaalisti kävelyn tahdissa, Ruu pitää katsekontaktin mun naamaan. En tiedä mitä siinä niiden namien kanssa askartelin, kun yhtäkkiä vaan huomasin ihan hiljaa ja intensiivisesti seuraavan koiran... Josko tästä saatais joku ajatus millä lähdetään seuraamista rakentamaan äänettömämmäksi.

Luoksetulot oli jees. Ekassa haukkui tullessaan, toisen teki ihan kympin arvoisesti ja ihan hipihiljaa! JES! Tungin Ruulle siitä hyvästä kourallisen namia nassuun. Siihen oli hyvä päättää tämän päivän treeni ja lähteä kotio!

Ei kommentteja: