Töiden jälkeen nappasin taas koirat autoon ja ajelin hakapirtin mettään. Katselin jo eilen että Ruu oli vähän outo, selästä ehkä vähän jumissa, muuten en oikein osaa määritellä että miten outo. Ajattelin sen olevan väsynyt sunnuntain möllitokoilu-mätsärireissusta. Tänään se ei aamulla mennyt edes keittiöön kerjäämään Wellulta aamupalaleipää, vaan viitsi nousta vasta kun minäkin heräsin. Se on jo outoa, koska se aina kerjää aamupalaleipää. Iltapäivällä se ei metsässä oikein innostunut hillumaan. Oivalla oli virtaa kuin pienessä pitäjässä, mutta Ruu ärähti vain Oivan kauemmas (no, ei Oiva uskonut) eikä innostunut leikkimään. Jolkotteli vaan omiaan. Laukalla tuli lähinnä vain luoksetulokutsut makeisten toivossa.
Toivottavasti mä nyt vaan kuvittelen, tai että Ruu vaan oikeasti on vähän väsynyt. Onhan viimeaikoina ulkoiltu ihan reilusti ja käyty tokoreeneissä yms. Pelottaa kuitenkin jos punkkitauti taas jyllää päälle. 2,5 viikkoa on nyt Doximycinin lopettamisesta ja viimeksikin oireet palasivat pikkuhiljaa puolihuomaamatta aluksi pienenä haluttomuutena ja lihasjumeina, kunnes 1kk kuurin loppumisen jälkeen oltiin taas Vethaussissa ihmettelemässä Ruun huonovointisuutta.
Noh, naperolla nyt kuitenkin tänään oli tokotreenit. Muutenkin päätin etten nyt treenaa Ruuta Oivan jälkeen, joten Ruu olisi muutenkin jäänyt tänään kotiin, mutta sitä suuremmalla syyllä kun on ollut vähän väsyneen oloinen. Oivan kanssa aloitettiin luoksepäästävyydellä. Paikallaan se ei pysy, mutta tervehtii märillä pusuilla ja tänään hampaiden katsominen onnistui hienosti. Maahanmeno onnistui jo hienosti sivulla. Namilla ohjaten tottakai, mutta siitä jotenkin huomasin ohjaavani Oivaa tokossa tiettyihin asentoihin (sivu, maahan, seuraamispaikka) mutta mä en ikinä sano sille mitään! :D Pitäis varmaan niitä käskyjäkin alkaa yhdistää noihin liikkeisiin. Tänään maassa paikallaanpysyminen oli asteen haastavampaa kuin viikko sitten, mutta ihan hienosti se sitten lopulta meni.
Seuraaminen nami-imutuksella sujui loistavasti, kun olin varautunut reeneihin sopivilla hanskoilla, joissa ei heti ole käsistä nahkat rullalla Oivan ahneessa käsittelyssä. ;) Taisi tulla tokoreenien ensimmäiset haukahdukset luoksetulossa. Oivaa pidettiin kiinni kun minä kirmasin kauemmas. Kutsuin Oivaa ja se suorastaan syöksyi matkaan korvat lintassa ja lähtökiihdytyksissä pääsi kimakka "HAU!". Ohjasin namilla loppuperusasentoon, josta sitten hillittömät pippalot raato-lelun kanssa. :)
Lopuksi otettiin seisomista. Hyödynsin Oivan mätsäreissä jostakin kummasta oppiman käsimerkin jolla se stoppaa kuin seinään. :D Melko hyvin opittu kolmessa kerrassa. Käsimerkki toimi, ja lisäsin siihen vain "seiso" käskyn. Käsimerkin avulla pääsin myös siirtymään Oivan eteen tai sivulle sen hievahtamatta mihinkään. Oiva kun merkillä pysähtyy tällä hetkellä poikittain mun eteen. Mutta eiköhän siitä ihan hyvä tule, kun harjoitellaan. Sinänsä ihan sama, kun en Oivasta tokokoiraa ajatellut, mutta kun ei sitä ikinä tiedä, niin paree opettaa kuitenkin oikein. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti