Anaplasmoosia ja koirakylpylähommia

Kokonaista puolitoista viikkoa ehti kulua silmänaarmusta, kun taas matkasimme Vethaussiin. Tällä kertaa Ruu oli astunut todennäköisesti lasiin, ja takajalan anturassa mollotti haava. Haava oli todella siisti, ja kotona sitä puhdistin, desinfioin ja kuivasin. Yritin haavaa teipata kiinni, mutta seuraavaan aamuun mennessä haava oli kuitenkin vuotanut. Yritin sitten arpoa jäänkö katselemaan haavaa viikonlopun yli, vai parantuiskohan se itsellään. Mielessä kumminkin kummitteli, että JOS se tulehtuu ja taas Ruu joutuu syömään jotakin lääkekuuria turhaan... Päätin siis käydä näyttämässä haavaa, kun veriarvokontrolli voitaisiin ottaa samalla kertaa.

Haavasta kyllä jää henkiin puhdistamisella ja ulkona suojaamisella, mutta yllätys olikin että veriarvot ovat edelleen vinksallaan. Ruu on ollut niin reipas, etten ikinä olisi sen uskonut olevan vielä jotenkin sairas. Leukopeniaa on edelleen sitkeästi, ja nyt on myös trombosytopenia uusinut! :( Tiedossa siis todennäköisesti Doksisykliiniä lisää aina 12 viikkoon asti.

Jätin tänään kuitenkin vielä soittopyynnön Ruuta yleensä hoitaneelle lääkärille. Ei sillä ettäkö viimekertaisessa olis mitään vikaa ollut, mutta haluan silti kuulla Ruuta huhtikuusta asti hoitaneen ell mielipiteen. Asiaa taas sulateltuani ja tutkittuani on tietty taas miljoona uutta kysymystäkin mielessä. Olisko sillä sittenkin anaplasmoosin kaverina borrelioosi? Jos pitkittyneeseen borrelioosiin saatetaan käyttää tiettyä suonensisäistä ab-lääkitystä, ni onko semmoisesta mahdollisesti hyötyä meille? Auttaako se myös sitkeään anaplasmoosiin jos meillä ei kuitenkaan ole sitä borrelioosia? Tartteeko mun nyt ylipäätään ressata, kun Ruukkeli on kuitenkin ihan reipas? Voiko toi jumalaton päällikarvaa myöden oleva karvanlähtö olla sittenkin joku uusi oire? Pitäsikö liikuntaa nyt kumminkin jotenkin säännöstellä vai antaa palaa vaan täysiä jos koirasta menohaluja kerta löytyy?

Ruu jäi siis kotiin parantelemaan tassuhaavaansa, ja lauantaina lähdettiin Oivan kanssa Taikarumpulatreffeille Hyvinkään Koirakylpylään. Tutummista koirista paikalla oli Oivan sisarukset Runo ja Toi, äitikoira Oona, sekä Oivan mummu Tuike. Lisäksi näin ekaa kertaa sitten pentulaatikkoaikojen Ruun pojan Urbanin! Ihan oli isin poika. :) Kaikkinensa taisi olla 14 koirulia uimasilla. Mutta mitäs siitä sen enempää, kuvat kertoo taas enemmän. Hauskaa oli, ja pitää järkätä uusi retki, että Ruukin pääsee kylpylään! :)

Oiva ja uimaliivit

Uudestaan!

Oiva ja Toi

Uimakilpailu: Oiva, Oona, Runo ja Toi

EDIT: No nysse mein oma lääkäri soitti. Doksisykliiniä ei enää jatketa, koska Ruu on ensinnäkin hyvinkin reipas ja pirteä, eikä veriarvot ole mitenkään vaaralliset joskin vähän epätavallisen alhaiset. 8 viikon kuurista vielä 5 päivää jäljellä, sitten jätetään lääkkeet pois ja toivotaan parasta. Jos oireet palaavat, on seuraava askel ottaa luuydinnäyte, että tuottaako luuydin edes niitä soluja tarpeeksi. Edelleen mennään siis voinnin mukaan. Jos kerta liikunta maistuu, niin ei muutaku lenkille ja harrastuksiin niinkuin tähänkin asti! :)

Nyt peukut ja varpaat pystyyn että Ruun vointi jatkuu yhtä hyvänä!