Tokoilua ja Oton kuulumisia

Kävin eilen koirien kanssa vähän puuhastelemassa TTY:n nurmikolla. Tokoiltiin semmoista muuten_vaan_kunhan_on_kivaa -tokoilua ja kuvista tuli aika sekopäisiä. Hauskaa oli ja sehän on kuitenkin tärkeintä! Ruulla oli hirmuisen hyvin muistissa liikkeestä maahanmeno, ruutu ja ohjattu nouto (siis niiltä osin mihin ollaan joskus edetty). Lenkeillä kun ollaan harjoiteltu takana kävelemistä, niin seuraamisessa Ruu koitti tarjota samaa. Ei sitten jääty sitä hinkkaamaan, kun niinä kertoina kun se tarjosi oikeaa seuraamista oli kontakti tosi hyvä. Loppuun kuului tietty asiaankuuluva leikkihetki.

Kaikki Ruun kuvat täällä.

Otto riemastui aivan valtavasti noutokapulasta, ja vaikka tarjosi kapula suussa orava-temppua ja kaatu siitä melkein päälleen, niin kapula pysyi suussa! Muutenkin Otto veti hepulirinkiä ylpeänä pää pystyssä kapulansa kanssa. Ruutu oli vanha tuttu juttu ja sinne singottiin ihan täpinöissään, mutta kaukaa maahan käskytys ei oikein onnistunut (kai nyt kun ei ole harjoiteltu).

Kaikki Oton kuvat täällä.

Tässä vielä muutama kuva, joista harvasta tunnistaa lajia kyllä tokoksi...










Muuta asiaa: Otto menee maanantaina eläinlääkäriin tarkastukseen. Sen äänipelko alkaa ylesityä nyt sitäverta hankalaksi, että on pakko tehdä asialle jotakin. Fiksuinta olisi ollut tehdä asialle jotakin jo aikapäiviä sitten, mutta tuossa pari-kolme vuotta sitten kysyin yhdeltä eläinlääkäriltä että olisiko esim. Hui kauhistus! -CD hyvä, niin silloin sanoi että se pelkää niin montaa ääntä että sitä on aika mahdoton siedättää. Just... Nyt tilanne on noin 10 kertaa pahempi, silloin pelättiin vain ilotulitus, ukkonen ja kovat pamaukset. Nyt pelätään monenlaisia ääniä, joitakin jopa ihan vaimeina ja viimeaikojen uutuus on pelätä tiettyjä paikkoja äänien pelossa.

Nyt siis tarkistetaan ensin että Otto on terve, sillä vaikka sen äänipelko on pahentunut tasaista tahtia 2-vuotiaasta lähtien, niin nyt kesän aikana koko homma on räjähtänyt käsiin. Huhtikuun lopulla kun Otto oli karannut ja se oli pitkään hyvin kipeä lihaksistaan, niin samoihin aikoihin se oli toden teolla pelästynyt ulkona kovia pamauksia Petrin kanssa ulkoillessaan (sitä paikkaa se pelkää nykyään ihan tosissaan). Nyt harmittaa kun en muista tuon säikähtämisen ajankohtaa, että oliko Otto yhtä aikaa selästään kipeä, vai tapahtuiko säikähdys ennen karkureissua. Selän kanssa Otollahan on aina välillä jumitusta, ja se voisi olla yksi selitys lisääntyneeseen äänipelkoon.

Toinen mieleen tuleva vahtoehto on kasvain... Helmikuussa Otolta poistettiin peräsuolesta kasvain, joka oli siis pieni ja vaaraton, mutta mistä sitä tietää onko sillä sitten taipumus saada sellaisia enemmänkin? Ja mihin? Aivoihin...?

Todennäköistä tietenkin on, että se vaan on ääniarka. Mutta kaikki sairaudet tulee kuitenkin ensin poissulkea, ennenkuin siedätyksiin tai muihin hoitoihin voi lähteä.