Otto kävi eilen eläinlääkärintarkastuksessa. Yleistutkimuksessa ei löytynyt muuta kuin täyttyneet anaalirauhaset jotka tyhjennettiin. Toisessa korvassa oli jonkinverran vaikkua joten molemmista korvista otettiin näytteet tutkittaviksi. Lisäksi otettiin verikokeita ihan perusveriarvoista sekä verikoe josta katsotaan kilpirauhasarvot.
Ottohan on kesän aikana ollut hieman nuutuneempi ja aluksi ajattelin sen johtuvan kovista helteistä. Otto viihtyy lämpimissä paikoissa (auringonpaahteessa parvekkeella niin että sitä pitää käskeä pois sieltä paahtumasta tai laittaa ovi kiinni ettei se näännytä itseään siellä) ja lenkeillä alkaa läähättää jo alkumatkasta melko paljon, vaikka olisi viileää. Ruokahalu on myös huonontunut, joskin se kyllä syö vielä ihan riittävästi eli siitä en ole huolissani sinänsä, mutta on se kuitenkin muutosta entiseen. Otto siis välillä jättää ruuan syömättä mitä ei ole Ruun tulon jälkeen tehnyt, eli kolmeen ja puoleen vuoteen.
Kilpirauhasen vajaatoiminnasta tiedän vielä itse kovin vähän, mutta on kuulemma mahdollista että se pahentaa äänipelkoa. Kilpparilääkityksellä koiran pitäisi piristyä ja äänipelon helpottaa. Olipa se nyt sitten kilpparia tai ei, niin siedätystä tarvitaan kuvioihin kuitenkin. Voin vaikka vannoa että ilotulitusraketteja Otto pelkää kilppariavoista huolimatta, sekä ukkosta. Otto on myös voinut jo oppia pelkäämään tiettyjä ääniä, joten vaikka jollakin sitä äänipelkoa saisi helpotettua, pitää Ottoa siedättää ja opettaa pois pelkäämisestä siedätyksen avulla.
Siedätykseen aion pyytää apua esim. joltakin ongelmakoirakouluttajalta, sillä pelko on ollut viimeaikoina sen verran voimakas etten halua omin päin ryhtyä moiseen operaatioon. Haluan olla mahdollisimman varma etten sitten tee väärin ja entisestään pahenna Oton pelkoja. Katsotaan nyt kuitenkin nämä eläinlääkärin osiot ensin huolella läpi, ja päätetään vasta sitten miten toimitaan jatkosta.
Ell suositteli otolle myös D.A.P. pantaa joka käytiin eilen apteekista hakemassa. Panta katkasitaan sopivan kokoiseksi, ja Oton pannasta jäi reilu 15cm ylimääräistä pätkää joka kuitenkin vanhenee kun se otettiin pois pakkauksesta. Askartelin sitten Ruulle kotitekoisen D.A.P. pannan. Oli niin pirun kallis panta etten aio siitä pätkääkään heittää hukkaan ja kestoaika on kuitenkin vain 4 viikkoa. Ruulla on nyt vähemmän kaunis pentupannasta, jeesusteipistä ja DAP pätkästä askarreltu panta...
Aamulenkillä Otto harkisti että pelkäisikö tien toiselta puolelta tulevaa epämääräistä kolinaa (palolaitoksella heiteltiin jotakin metalliosia roskalavalle) mutta päätti kuitenkin olla pelkäämättä. Liekö pannan ansiota vai sattumaa, katsotaan nyt. Ääni ei kuitenkaan ollut semmoinen _aina pelottava_ vaan sellainen että sitä pitää harkita. Samoin musta suurehko koira juoksi irrallaan meitä kohti haukkuen (omistaja onneksi sai huudettua sen muutamaa metriä ennen meitä pois) ja Ruu vain nosti karvat pystyyn ja jatkoi matkaa. Liekö sattumaa, vai...? Tässäkin saattoi sattumalla olla osuutta asiaan, sillä koira näytti aika vanhalta ja itsekin epävarmalta, voi olla että myös Ruu huomasi sen.
Tänään soittelen eläinlääkäriin ensimmäisitä tuloksista ja viikon päästä saadaan tietää kilppariarvot. Siihen asti nyt vain odotellaan ja nuuhkitaan feromoneja DAP pannoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti