Armas ja noutokapula

Koska nyt on Armaksen kinttuleikkauksen takia niin, ettei siitä tule agilitykoiraa (tai ainakaan mä en ota sitä riskiä että sen agihypyillä rikkoisin ennenmaikaisesti), niin on tässä alkanut purra pieni tokokärpänen.

Muttakun mitään ei voi treenata! Muka. Olis kiva päästä palkkaamaan niistä rauhallisistakin asioista niin, että ne on parasta ikinä ja voidaan vähän yhdessä hillua siihen päälle. Ja jotakin aivojumppaakin tarvis keksiä.

Hei! ALO-luokan noutokapulan pito! Joo! Innoissaan sitten eilen kaivamaan kapulaa kaapin perukoilta.

Armaksen mielestä kapula oli KA-MA-LA. Ihan Hirveä! Jopa kerrassaan Pelottava! Siinä sitten pohtimaan, miten tämä alkuopetus pitäisi toteuttaa, kun koira ei tule kahta metriä lähemmäs kapulaa vaan luikkii pitkin seiniä. Kapula lattialle ja odottamaan. Ensin Armas yritti sieltä kahden metrin päästä ilmaista maahanmenolla kapulaa kuten hajupurkkejakin. Ei palkkaa. Sitten se huvitti itseään kaivamalla mattoa jonka päällä kapula oli. Hurjan jännittävää kun kapula liikahti! Ei palkkaa.

Homma seis ja miettimään. Pelkoreaktio oli niin yliampuva, että päädyin antamaan pienen määrän kipulääkettä. On tässä tullut huomattua, että kaikkiin ihan selittämättömiin säikkykohtauksiin monesti löytyy syyksi kipu.

Tunnin päästä uusi kapulan esittely ulkona, ja Armas suhtautui siihen aivan eri tavalla. Kapula käväisi pikaisesti muutaman kerran suussakin. Ja siitä vielä parin tunnin päästä Armas kantoi kapulaa pihalla!

Tänään otettiin sitten uusintakierros:

Ja sitten aina ei mene ihan niinku oppikirjoissa...

WTF?!?!

Ei oo aina niin helppoo!

Huomaa epäuskoinen ilme, jolla koira katsoo ohjaajaa.
Ja leijuva taikakapula.

Armaksen aikaistettu kontrolli

No en sitten ehtinyt eilen juuri muuta kuin tuon postauksen kirjoittaa, niin Armas alkoi oksentaa. Ensin pari harmittoman oloista puklua, sitten koko napero oli itse surkeuden ilmentymä ja lopuksi lensi vielä kunnon yrjöt ja Armas oli koko päivän ihan vaisu. Eniten huolestutti Armaksen nuutunut olemus, mutta yötä kohden se siitä sitten kuitenkin hieman piristyi ja ruokakin pysyi sisällä.

Päätin soittaa eläinlääkäriin ja aikaistaa kontrollin huomiselle. Kuka sitä varmaksi tietää johtuuko oksentelu kipulääkkeestä, mutta eipä sitä ainakaan saisi oksentelevalle antaa.

Pienet päivätokkurat
Univetin lattialla

Armaksen kintusta otettiin kontrollikuvat, ja samoilla rauhoituksilla kuvattiin vatsaontelo oksentelun takia. Kynärluu on luutunut viimekertaan nähden, mutta vielä ainakin 4 viikkoa pitää vaan edelleen huilata. Ei siis vieläkään lupaa vesimatolle, saati muuhun liikuntaan. Neljän viikon kuluttua saa mennä vesiterapiaan, jos tilanne on niin hyvä ettei jatkuvaa kipulääkitystä enää tarvita.

Mutta siis hirveä rakohan tuolla luussa on edelleen. Seuraavat kontrollikuvat 8 viikon kuluttua.

Oksentelun oletetaan johtuvan kipulääkityksestä, joten nyt kokeillaan Tramalia pienellä annoksella tarvittaessa. Annos siis kuitenkin vain 25 mg 2-3 kertaa päivässä tarvittaessa, ja ainakaan aiemmin Armas ei ole mennyt mitenkään erityisen sekaisin isommastakaan annoksesta. Jos tuntuu, ettei Tramal jostain syystä ole hyvä, voi tavallista tulehduskipulääkettä kokeilla puolikkaalla annoksella yhdessä (tai siis tietty sopivalla välillä) Pepcidin kanssa.

Armakselle kipulääkettä

Ei tuo Armas nyt näytä pärjäävän ilman kipulääkettä, joten aloitin sille eilen taas Previcoxin. Pitää huomenna soitella Elmolle ja Armakselle kontrollikäyntiaikaa. Olen nyt antanut Armakselle myös antepsinia, josko se suojaisi hieman vatsaa kipulääkkeeltä ja pärjättäisi sinne kontrolliin saakka.

Elmon kanssa on päästy nyt aika hyvin ulkoilemaankin. Pitää vaan yrittää malttaa ettei tulisi liikaa sitä nyt vielä rasitettua. Tänään onkin sekä Elmon että emännän hyvin ansaittu lepopäivä...

Tämä oli pitkästä aikaa erittäin tervetullut näky!

Kortisonin säätöä

Elmo on nyt viikon syönyt Prednisonia annoksella 10mg joka toinen päivä. Maanantaina oli välipäivä kortisonista ja Elmo pystyi pidättämään koulupäivän ajan (8h). Tiistaina sitten oli kortisonipäivä ja samaisen ajan kuluessa oli tullut pissat sisälle.

Soitin sitten Hattulan Univettiin taas kerran ja kysyin onko sillä kuinka suuri merkitys, onko kortisonia 10mg joka toinen päivä, vai 5mg joka päivä. Sovittiin, että annan Elmolle nyt tuon 5mg joka päivä. Kaapissa olikin sopivasti Oivalta jääneitä 5mg tabletteja Prednisonia. Elmon 40mg tableteista olis jo liian hankalaa murtaa sopivia 1/8 tabletteja. Mun maailma ei todellakaan kaadu pissoihin sisällä, mutta mahtaa se olla Elmolle kurjaa pidatellä rakko ratkeamispisteessä ja sitten joutua lorottamaan lattialle. Elmo kun ei todellakaan pissaile sisälle muuta kuin äärimmäisen pakon edessä.

Eläinlääkärin kanssa pohdittiin, että jos tuo edellinen annos on vielä pissattanutkin, niin se voi myös vielä väsyttääkin. Muutenhan Elmo on ollut kokolailla hyvä, mutta vähän alavireinen. Jos Elmo nyt on hyvävointinen 5mg annoksella ja oireet pysyy kurissa, niin voi viikon-kahden kuluttua laskea kortisonia jopa annokseen 5mg joka toinen päivä. Muuten olis sitten kontrolli suunnitellusti 3 viikon kuluttua.

Tähän vielä omaan muistiin lista Elmon kortisoneista:

Prednison 26.8. alkaen

1. viikko: 40mg / vrk
2. viikko: 20mg / vrk
3. viikko: 10mg / vrk
4. viikko: 10mg joka toinen päivä
5. viikko: 5mg / vrk

Elmo 2 vuotta!

Ei siitä ole kuin pari viikkoa, kun vielä pelkäsin että tätä päivää ei ehkä nähdä, mutta katinkontit!

Onnea maailman paras Elmo, jo 2 vuotta!

Tästä hupsusta karvapallosta kasvoi ihan oikea hupsu aikuinen koira :)

 Ja sitten vähän tuoreempia, eli eiliseltä. :)

Anna karkki! :D

Vertailukuvia

Taisin mainita siitä, miten tuntuu että Elmon vointi jumittaa. Onneksi on tullut otettua jotakin kuvamateriaaliakin, sillä huima parannus on tapahtunut suun haavaumien kanssa ihan vaan parissa viikossa!

Armaksella sen sijaan on ilmennyt viimeaikoina satunnaista oksentelua. Mitään ei kuitenkaan tule ulos ja koiruus on pirteä kuin mikä, joten tuskin se mitään kovin vakavaa on. Päätin että jätän nyt kuitenkin huomisesta alkaen kipulääkkeen taas kokeeksi tauolle, josko se puklailu siitä rauhoittuisi. Jos sitten tuntuu, ettei se pärjää ilman kipulääkettä vielä, niin pitää siinä kohtaa ottaa luuri käteen ja kilauttaa eläinlääkärille.

Harmi kun en edelleenkään saa niitä videoita mun luurista intternetin ihmeelliseen maailmaan, jotta voisin laittaa videota miten hyvin se porskuttaa. Onnistuiskohan linkitys facebookkiin? Käykää kokeilemassa täältä: https://www.facebook.com/sanna.huittinen/videos/10205624149183204/?pnref=story

Toimiko? Jos ei, niin laitetaan edes pari kuvaa. :D Armas ei vaan voi ymmärtää miksi tuossa tiellä pääsee vaan vähän pyörähtämään, eikä pääse oikeasti lenkille... Hajuja riitti tuossakin kohdassa. Siitä kipitti aamulla 7 peuraa...

Wazzup?

Kortisonin laskua

Torstaina laskettiin taas kortisoniannosta ja tällä hetkellä menee Prednisonia 10mg joka toinen vrk. Vointi kohenee todella todella hitaasti, mutta kohenee kuitenkin. Jaksaminen on hiukan lisääntynyt, mutta nyt tuntuu vaivaavan taas pahanhajuinen hengitys, pippelin nuoleskelu ja ientulehdus. Sopivat sinänsä perussairauden aiheuttamiksi, mutta pitää nyt tarkkailla jos ei kotikonstit auta, niin sitten varailla aikaa lääkäriin ensiviikolla. En tiedä voiko tässä sitten olla tarvetta antibiootille, vai pitääkö miettiä onko autoimmuunisairauden lääkehoito riittävää sitten kuitenkaan.

Kuvia aamulenkiltä.
Joka muuten oli pidempi kuin pitkään aikaan!