Pissaralli vaan jatkuu

Elmon kortisoniannoksen puolittuminen ei ole kyllä vielä tuonut helpotusta sen enempää juomiseen, pissaamiseen kun väsymykseenkään. Joka yö herätään 2 - 2,5 tunnin välein pissalle. Tuota väsynyttä olemusta on raastavaa katsella, mutta toisaalta se kyllä sopii "vain" kortisonin sivuvaikutukseksi kun muutkaan sen tuomat oireet eivät ole vielä hellittäneet. Nälkä tuntuu koko ajan vain lisääntyvän.

Onneksi tässä tuli jo viikolla omien lääkärimenoen takia sumplittua Elmon kontrolliaikaa, ja se onkin nyt sitten jo ensiviikon keskiviikkona. Tai olisin sen ilman omia menojakin kyllä aikaistanut siinä toivossa, että kortisonia päästäisi taas laskemaan.

Lihakset on surkastuneet ihan olemattomiin. Ensin tietty monta viikkoa levossa, ja nyt vielä kortisoni syö viimeisetkin. Tästä jos, ja ennenkaikkea KUN, selvitään, niin on aikamoisen pitkä kuntoutuminen edessä ihan vaan jo lihaksiston osalta. Vähän omaankin muistiin vastaisuuden varalle Elmon tämän hetken vointeja:

- Todella väsynyt, nukkuu paljon eikä jaksa kovin liikkua (eilen  max. 10 min hihnassa)
- Juo ja pissaa paljon
- Lihaskato

+ Ei järsi jalkojaan
+ Ei hinkkaa kuonoaan
+ Nukkuu/makaa taas kyynärien päällä, eikä yritä vääntää niitä alta pois
+ Ei arista enää mitään kohtaa siliteltäessä
+ Vaikka on väsynyt, ei ole kärttyinen Armakselle
+ Henki ei enää haise

Toki tuo armoton väsymys voi peittää osaa kipuoireista alleen, mutta loppuviimein tämän hetken tilanne näyttää siltä, että eniten vaivaa kortisoni, mutta kipuoireet olisivat hellittäneet. Toivotaan siis, että kun kortisonin avulla nyt jaksetaan nujertaa autoimmuunireaktiota, niin tuosta vielä Prednisonia laskettaessa kuoriutuu se iloinen ja hömpsöttävä Elmo...

Melko tylsiä kuvia (hämäriä kännyräpsyjä) viimeaikoina, tyypit vaan lepäilee.
Elmo näki jotakin unta, että piti oikein nokkaa rypistää
ja kulmahammasta vilauttaa.

Armakselle päädyin aloittamaan Previcoxin taas eilisestä. Edellispäivänä huomasin sen jo hieman illalla nuoleskelevan leikattua jalkaa ja edellisyönä se parkaisi jotakin. En tiedä mitä se värkkäsi sitä ennen, kun havahduin vasta ääneen. Rauhoittui kuitenkin heti nukkumaan, mutta eilen aamulla ontui selvästi enemmän ja olis taas halunnut nuolla jalkaa. Mitä sitä kivusta sitten kärsimään, kun kipulääkkeet on olemassa.

Oireilu helpottuikin siitä ihan muutamassa tunnissa. Parempi se nyt on lääkitä hyvin kun pitkä luutuminen vielä edessä. Se oliskin vihoviimeistä kun lopulta saisi Armaksen jotenkin yhdeksi kappaleeksi ja muuten kuntoon, niin sitten olisi ehtinyt kipu jalassa kroonistua. Ohje kuitenkin oli, että kipulääkettä kyllä saa pitkäänkin syöttää, joten tällä nyt mennään.

P.s. Aamun mielenilmaus lepäilyä kohtaan tehty, kongi molskautettu vesikuppiin ja vedenpaisumus aiheutettu.

Nuppi tutisee

Tästä en tainnut muistaa kirjoittaakaan vielä ollenkaan. Elmolle on nyt tullut kahden viikon sisään kaksi pään tärinä "kohtausta". Ensimmäinen kaksi viikkoa sitten ja viimeisin eilen illalla. Ensimmäisellä kerralla soitin heti eläinlääkäriin (oli juuri aloitettu Doximycin), mutta ei se siihen liittynyt niinkuin arvelinkin. Halusin vain varmistaa eläinlääkäriltä, että asiasta ei tarvitse sen enempää huolestua siinä kohdassa. Silloin Elmon diagnoosi oli vielä avoin, ja lääkäri sanoi oireen sopivan niin borrelioosiin, kuin reumasairauksiinkin. Mutta tärinä voi olla myös idiopaattista, eli sille ei tiedetä syytä ja se on vaaratonta.

Elmon pään tärinä kesti kummallakin kerralla minuutista kahteen. Elmo reagoi normaalisti nimeensä ja puheeseen ylipäätään, pystyi kävelemään ja liikkumaan normaalisti, heilutti häntää kun sille jutteli. ja oli vartaloltaan normaalin rento. Ei siis mitään kipukramppitutinoita, ja todellakin vain pää tärisi.

Sopii siis täydellisesti idiopaattiseen pään tärinään ja sitä tiedän muutamalla porokoiralla olevankin. Sellaisena se on vaaratonta eikä haittaa koiraa, mutta tulee tässä väkisinkin mieleen, että onko se AI-reuman neurologinen oire, ja eikö kortisoni tehoakaan...? Vai voiko olla niin, että kortisoni on auttanut kipuihin yms. niinkuin pitääkin, mutta onko sairaus voinut vaurioittaa joitakin hermoja niin, että pään tärinää edelleen esiintyy? Liikaa kysymyksiä, ja aivan liian vähän vastauksia.

Tämä epätietoisuus on kaikista pahinta. Nyt on kuitenkin laskettu kortisoniannosta, joten toivottavasti sitä virkistymistä alkaisi näkyä muutamassa päivässä. Pään tärinä tuli kuitenkin juuri ennen annoksen laskua, joten ei voi liittyä suoraan siihenkään. Toisaalta jos kortisoni ei ole tehonnut ja tärinä johtuu siitä, niin aika vähän taitaa olla sitten enää tehtävissä.

Muutamia tarinoita SLE, tollersjukan ja A/M -koirista lukeneena, tuntuu että kaikilla kortisoni on vienyt oireet ihan parissa päivässä (vaikka kai se on helpompi havaita, kun monella lähtötilanteena on ollut takapäästään halvaantunut koira, kun se sitten alkaa ottaa taas jaloilleen), joskin kortisonin sivuvaikutuksia on tullut myös. Eläinlääkäri kuitenkin kannustaa vielä katsomaan ja odottamaan. Kuten olen jo monesti todennut, oireiden poistumista on ollut todella haastavaa arvioida, kun tilalle on tullut tuo julmettu väsymys joka taas on ihan normaali kortisonin ison annoksen sivuvaikutus.

No, edelleen odotellaan ja ihmetellään...

Odotellaan ja ihmetellään vol II

Kovinkaan paljoa uutta kerrottavaa ei ole. Armas on ilman Previcoxia nyt neljättä päivää, ja tuntuu voivan ilman kipulääkettä ihan yhtä hyvin kuin kipulääkkeellä. Olkoon siis toistaiseksi ilman, tänään olisikin viimeisen Cartrophen-pistoksen aika. Takapäästä tulee tuotosta kyllä joka päivä, mutta hieman ummetusta tuo liikkumattomuus meinaa tehdä.

Parasta on kun pääsee sohvalle!
(Tiukasti vahdittuna tosin)

Pitkästä aikaa voi pitää vahtia ikkunalla!

Elmolla on nyt menossa 7. päivä kortisonia, ja illalla saa sitten enää puolikkaan annoksen. Tälle päivälle tulee siis 30mg vuorokausiannos, ja huomisesta jatketaan 20mg vuorokausiannoksella. Haittavaikutukset ovat olleet melkoisia: Juomista, pissaamista (yölläkin ulos 1,5 - 2 tunnin välein) ja armotonta väsymystä. Koko olemus on hieman kuihtunut, en tiedä voiko lihaskatoa tulla jo viikossa, mutta onhan Elmolla kroppa ollut kovilla jo useamman viikon.

Kontrolliaika olisi sitten kahden viikon kuluttua, sinne asti pitäisi jaksaa odotella ja ihmetellä.

Kuva ennen kortisonin aloitusta:
Päällikarvatkin irtoaa tuppoina

Mutta vaikka muualta kaljuuntuisi,
niin tassunpohjakarvaa riittää!

Elmo sylissä.
Katteltiin telkkaria.
Eikä oltu jaksettu siivota...

Odotellaan ja ihmetellään

4. päivä kortisonia menossa ja Elmon elämään kuuluu lähinnä juominen, pissaaminen ja nukkuminen. Toki oli oletettavaakin, että aloitusannoksella niitä haittavaikutuksia riittää, mutta eipä tätä isoa annosta tarvitse syödä tällä erää kuin viikko.

Nettiä on tullut surffattua ja päädyin tollereiden keskusteluryhmäänkin, jossa selvisi että se "tollersjukan" on eri asia kuin SLE. Tollersjukaniin kuuluu mm. aivokalvontulehdus joka aiheuttaa niskajäykkyyttä yhtenä oireena. Ei se ainakaan Elmoon tunnu sopivan. Edelleenkään sitä varmaa diagnoosia ei ole, mutta omatoimigooglailulla oireet sopisivat eniten SLE:n alle.

Elmosta ei siis vielä juurikaan uusia uutisia. Kirputtelu on loppunut, mutta eipä se juurikaan liikukaan mihinkään, niin vaikea arvioida onko sillä vielä jotakin kipuja vai ei. Ja kovin lyhyen aikaa tuo kortisoni on vasta mennytkin.

Armaksen kanssa hengaillaan sohvalla.
Taas malttaa hetken viihtyä aitauksessaan, kun on päässyt osallistumaan.

Armakselta sen sijaan päädyin nyt jättämään kokeeksi kipulääkkeen pois. Jo viime kontrollissa saatiin ohje, että sitä voi omatoimisesti kokeilla olla ilmankin, vaikka mikään myöskään ei estä sitä syöttämästä jos siltä tuntuu. Ei tietenkään ole tarkoitus pitää Armasta kipeänä ja sitäkautta aloillaan. Lähinnä nyt ajatus on se, että jalka ei olisi kipeä kun malttaa olla suht rauhallisesti, mutta kun tuo virtamäärä kasvaa vaan päivä päivältä, niin ei olisi välttämättä huono jos se edes tuntisi jotain saadessaan kaikenmaailman kilareita. Osaisi varoa ja säästellä hieman jalkaansa.

Jatkuva kipu ei tietenkään tule kysymykseen, joten tuossa nuo kipulääkkeet ovat, niin voi sitten antaa jos tuntuu siltä. On se kuitenkin ollut ilman Previcoxia aina Cartrophenin pistospäivänä.

Autoimmuuni reumasairaus

Ei se kuitenkaan sitten ollut borrelioosia, vaan autoimmuuni reumasairaus.

Eilen aloitettiin Prednison 40mg 1/2 tbl kaksi kertaa päivässä ensimmäisen viikon ajan. Sen jälkeen annos puolitetaan ja mennään sillä kontrolliin saakka. Antibiootti jätetään nyt pois, Elmo ehti sitä viikon syödä (tujulla annoksella kun oli ajateltu sitä borrelioosia).

Ja johonkinhan se hieman auttoikin. Mun oma ajatus on, että Elmolla oli kuitenkin taas jylläämässä siellä hyvin syvällä nielutulehdus, koska sen henki haisi ja närästyslääkkeet eivät auttaneet mitään. Nielutulehdushan kahdella aiemmallakin kerralla on vetänyt tuon koiran aivan maihin, joten olis loogista että hengityksen haiseminen (=nielutulehdus) loppui antibiootilla niin Elmo virkistyi. Samalla huomasi valitettavasti että kun se yhtään enempää alkoi olla jalkeilla, niin se myös nuoli ja kirputti taas jalkojaan.

Edellispäivänä oltiin taas akupunktiossa ja laserhoidossa, ja vaikka olin jo päivän aikana huomannut Elmon olevan taas huonompi ja mm. makuullemeno oli kovin kankeaa, niin kyllä se oli sydäntäsärkevää katsella kun siitä edelleen vaan löytyi todella kipeitä kohtia. Ja taas osittain eri paikasta kuin aiemmilla kerroilla (oikea lonkka, vasemmalla hännäntyven ja istuinkyhmyn alue, selkä). Ja siitä parin tunnin kuluttua sitten Univetista Anssi Tast soitti ja kertoi uutisia.

Elmolta siis oli otettu viikkoa aiemmin reumafaktori (S -RF) joka oli negatiivinen ja Tumavasta-aineet (S -ANA) joka sitten olikin positiivinen. S -ANA on seulontatutkimus joka kertoo autoimmuunipohjaisesta sidekudossairaudesta. Tällaisia sidekudossairauksia/reumoja on sitten olemassa useampia, ja tällä kokeella ei päästä tarkempaan diagnoosiin. Biopsian otto voisi tuoda tarkempaa tietoa, mutta sille ei nähty nyt tässä vaiheessa tarvetta, koska hoitona on jokatapauksessa kortisonihoito.

Kysyin voiko mikään infektio nostaa virheellisesti S -ANA arvoa, niin kuulemma voi, mutta koska

1) Elmolta on poissuljettu jo kokolailla kaikki muu, mikä sen oireita voi aiheuttaa

2) Oireet sopivat hyvin reumasairauteen

3) Positiivinen S -ANA vahvistaa diagnoosin

Ei siis ole mitään syytä epäillä, etteikö tulos olisi oikea.

Sitten seuraavaksi omaa, täysin epätieteellistä ja vailla luotettavia lähteitä olevaa ajatuksenjuoksua, josta ei kukaan ota mitään tolkkua. Tässä siis ajatuksia, joihin on vielä löytymättä vastauksia:

Sidekudosreumoja tuntuu koirilla olevan kovin vähän, voisiko se kuitenkin olla autoimmuuni moninveltulehdus (pauttiarallaa siis niinkuin nivelreuma, jota koirilla kuitenkin jonkinverran on)? Noh, autoimmuuni raumasairaus sekin, joten tämäkään diagnoosi ei sinänsä muuttaisi mitään.

SLE? Iho-oirepuolelta löytyisi se edelleen olemassaoleva naaman hinkkaus ja armoton karvanlähtö päällikarvaa myöden. Nivel ja lihaskipuja on selvästi. Ainoa mikä ei täsmää, niin Elmolla ei ole ollut korkeaa kuumetta. Onko sairaus vielä niin alkuvaiheessa, vai eihän se kaikilla aina mene tismalleen oppikirjan mukaan. Löysin googlen avustuksella koirien yhteydessä myös maininnan "SLE:n kaltainen reumasairaus". No mikäs se sitten on?

Tollersjukan. Tai "toller disease". En onnistunut löytämään tästä juuri muuta, kuin että se on tollereiden (reuma tai reumankaltainen) sairaus. Löytyi tollereiden autoimmuunisairauslistalta, jossa nivelkipujen, väsymyksen ja kankeuden seurana oli ollut löydöksenä aina positiivinen S -ANA. Mitenköhän tollereihin sidottu sairaus tämä on? Onko tämä sama asia kuin "SLE:n kaltainen reumasairaus"?

Joopa, no kontrollissa on sitten hyvä kysellä muutaman viikon päästä kaikkea mikä on ehtinyt ihmetyttää. Loppuun vielä note to self Elmon lääkityksistä:

Prednison 40mg/vrk (20+20)

Gabapentin 600mg/vrk (300+300)

Ollakko, vaiko eikö olla?

Borrelioosi nimittäin. Tänään on menossa 5. päivä Doximyciniä, ja jotain on tapahtunut. Edelleenkään en uskalla huokaista helpotuksesta, mutta nyt ei auta muu kuin nauttia näistä paremmista hetkistä. Eilen kävin Elmon kanssa vähän kävelyllä, koska se on yksi hyvistä keinoista verrata Elmon vointia aiempaan. Käveltiin rauhallisesti 20 minuuttia. Ei ole tarkoitus toipilasta tietenkään lenkittää, mutta kyllä Elmo silminnähden nauttii kävelyistä, ja ehkä ennenkaikkea nuuskutteluista.

Eilisen saldo siis 20 min rauhallista kävelyä ilman hyytymistä. Ja kävelyn jälkeen se vielä halusi jäädä ulos leikkimään itsekseen. EIkä siinä vielä kaikki. Eilen ihan kyttäämällä kytättiin miten paljon Elmo järsii ja nuolee itseään, kun jo sitä edellisenä päivänä oli semmoinen olo että kirputtelut ovat alkaneet vähentyä. Kaksi parin sekunnin kirputusta - eli ihan niinkuin koirat normaalisti tekevät. Ei yhtäkään "järsin jalkani irti" sessiota.

Elmo
(Ja salainen elämä sutena?)

Siellä meni orava!

Tänään käytiin taas hieman kävelyllä. Ei kuljettu eilistä pidempää matkaa, mutta koska jäätiin suustamme kiinni marjastajan kanssa, koko reissu venyi puoleen tuntiin. Ihan loppusuoralla Elmosta näki että se väsyi. Mutta alkaa puoli tuntia (vaikkakin rauhallista) ulkoilua olemaan mille tahansa toipilaalle paljon. Eikä missään nimessä ole tarkoitus rasittaa Elmoa. Pidämme siis visusti huolen, että kävelyt pysyvät vielä 20 minuutissa tai alle. Ja muutenkin voinnin mukaan tietenkin. Ja hei, tätä kirjoittaessa ollaan jo hyvän matkaa iltapäivän puolella, eikä vieläkään maanista jalkojan järsimistä tai nuolemista!

Ainoa mikä vielä huolettaa, on Elmon väsymys. Kuitenkin aiempien Gabapentin annosmuutosten yhteydessä on ollut ihan normaalia semmoinen viikonkin kestävä väsymys, joten ei tässä auta kuin odottaa. Mielummin kuitenkin vain väsynyt, kuin kipeä.

Toipilaalle riittävästi unta ja lepoa

Armaksen viihdyttämiseksi on aloitettu hajuerotteluharrastus, joka eteneekin aika kivasti. Yhtäkään koiraa en ole aiemmin tällä saralla kouluttanut, joten odotukset eivät suoritusvarmuuden osalta ole kovin kummoiset, mutta omaksi iloksi ja aivojumpaksi on toistaiseksi mun kouluttajantaidot ainakin riittäneet. Ja Armas on oivaltava oppilas. Sen päässä pyörivien pikkuratasten raksuttamisen voi melkein kuulla. (Hitsi kun saisin mun puhelimesta tänne videon...).

Elmolle diagnoosia etsimässä

Vihdoin koitti eilen se päivä, kun päästiin Elmon kanssa Hattulaan ihmettelemään missä mättää. Tai onhan sitä tässä ihmetelty jo viimeiset 4 viikkoa, mutta aikansa sitä piti seurailla kun alkuperäinen dg oli nivelkipu, steriili niveltulehdus ja lievä nivelrikko. Sittemmin kuitenkin tuli huomattua että kivun paikka vaihtelee 1-1,5 viikon välein, eikä apaattisuus ota väistyäkseen.

Lääkärinä meidän luottolääkäri, joka on:
-Kaivanut esiin Ruun anaplasmoosin (vaikka kaikki testit negatiivisia)
-Todennut Oivan IBD:n nopeammin kuin minä asiaa suostuin hyväksymään (ja teki tähystyksen)
-Hoitanut Elmon takapään kipuilun 11kk iässä
-Leikannut Armaksen kyynärnivelen kasvuhäiriön

Näillä "meriiteillä" oli toiveet aika korkealla käynnin suhteen, että jotain selviäisi. Punkkitautien pikatesti oli edelleen negatiivinen, mutta koska oireet sopii borrelioosiin, ja jotakin pitää Elmon voinnille jo tehdä, niin aloitettiin kokeellisesti Doximycin 150 mg (1tbl 2 krt vrk).

Sanoi kyllä, ettei henkilökohtaisesti usko borrelioosiin, kun jo toinen pikatesti negatiivinen, mutta kuitenkin totesi jo ennen testin ottamista, että tottakai voidaan kokeellinen lääkitys aloittaa kun oireet sopii niin hyvin. Kysyin sitten muistaako vielä Ruuta, siitä otettiin kaksi tai kolme testiä ja silti se anaplasmoosi siellä oli. Muisti kyllä.

Kyselin myös Elmon nielutulehduksista (joista viimeisin alkoi vain kaksi viikkoa ennen nivelkipuja) ja sanoi, että borrelioosi voi kyllä aiheuttaa oikeastaan ihan mitä tahansa. Tuli sitten vaan mieleen, että jos tämä olisikin vanha tartunta, niin selittäisikö se viime kevättalven 4 silmätulehdusta? Jää nähtäväksi.

Toinen monen nivelen kipuun ja Elmon oireisiin sopiva sairaus voisi olla jokin autoimmuuni moniniveltulehdus, joten Elmosta otettiin myös reumafaktori ja tumavasta-aineet. Näiden verikokeiden tuloksia voi soitella viikon kuluttua.

Elmoa toki väänneltiin ja käänneltiin, ja eilen ei juuri muualta löytynyt kipua, kuin ristiluun ja lannenikaman liitoskohdasta, mutta se olikin sitten tosi kipeä. Jos Doximycin ei auta ja loputkin verikokeet tulevat negatiivisina takaisin, niin ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto olisi CT-kuvaus. Epäilynä on, että rangassa on ahtauma ja hermot jäävät puristuksiin. Jos tähän vaivaan ei riitä Gabapentin pitämään oireita kurissa, ainoa vaihtoehto olisi leikkaus ja hermokanavan (vaimikäsenytoli?) avartaminen. Ja tämä oireiluhan alkoi, kun Gabapentinannos oli suurimmillaan.

Heittäkää vaan kivellä vaikka kaikki, mutta en Elmoa enää tuollaiseen toimenpiteeseen laittaisi. Varsinkaan kun kuitenkin kolmessa jalassa on jo nivelrikkoakin, ja ei taida ennusteetkaan ihan sataprosenttisia olla, kun aletaan selän hermoja kaivelemaan ja ronkkimaan. Siinävaiheessa on viimeisen palveluksen aika, ja vaikka olenkin jo asian takia porannut silmät päästäni, niin yritetään nyt kuitenkin olla miettimättä sitä vielä ja katsotaan ensin muut vaihtoehdot loppuun.

Ja sitten ne lääkitykset:

Previcox jätetään pois närästelyn takia, ja koska se ei ole oikein mihinkään auttanutkaan.

Vastaavasti Gabapentin nostetaan takaisin annokseen 300mg 1 tbl 2 krt vrk
Doximycin 150mg 1 tbl 2 krt vrk
Pepcid 1 tbl 2 krt vrk

Lisäksi maitohappobakteereja vatsan tueksi.