Rengas-mörön alkuperäkin on tiedossa. Reginalla oli melko muhevaa jumia takapäässä, ja se päättikin sitten viimetipassa renkaalla, ettei muuten pystykään hyppäämään, jolloin se törmäsi renkaaseen. Törmäys yhdistettynä ikävään kropan kireyteen (joka sitten tietenkin käytiin jo hierojalla aukomassa) herkällä koiralla muutenkin aksatauon jälkeen aikaansaa ihan helposti mörön. Mutta alkaa Regina pikkuhiljaa huomata, ettei rengastakaan tarvi möröstellä, ja se on ihan yhtä kiva kapistus kuin aina ennenkin.
Tämän ratakruisailun ehkä ohjauksellisesti merkittävin paikka meillä oli este nro 3, ja siinä kääntyminen. Tai siis ettei Regina osaa kääntyä (tai mä en osaa kääntää sitä, tai että eipä ole edes kummemmin ehditty harjoitella). Ainakaan kovin tiukasti ja sulavasti, vaan se olettaa, että aina singotaan suoraan eteenpäin. Ihan kaikkihan meillä on vielä harjoittelun alla, mutta pitääkin alkaa listaamaan itselleen ihan ohjauskuvioita / muita harjoituksia paperille, että mitä ja missä järjestyksessä aletaan hommia opiskelemaan.
Hulda ei päässyt hallille, koska sinne ei nykyään saa vielä juoksuisia edes housut jalassa. Möllitokoon se on kuitenkin ilmoitettu tammikuulle, joten pihalla pitää sitten treenailla. Nyt on liikkeestä maahanmeno ja kaukot eniten työn alla. Jää sitten nähtäväksi miten alkuvaiheen valeraskaus-tokot sujuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti