Paikkishaaste!

Blogi tuntuu nyt jääneen hieman taka-alalle, mutta ihmekös tuo: Ulkona on ollut mitä parhainta kesäsäätä (niitä paria myrskypäivää lukuunottomatta, kun tuulesi niin että tukka oli lähteä päästä). Silloin kaikki olemassaoleva energia kannattaakin tuhlata sinne ulkoilmaan, ja lepäillä sitten hyvällä omallatunnolla loppuaika.

JÄLKI

Eniten on tullut tehtyä nyt jälkeä. Reginakin on selvästi pikkuhiljaa syttymässä jäljestyspuuhiin, ja kun se autosta katselee matkankin päässä kun tallaan jälkeä, on sillä kiire sitten jo päästä katsomaan, että mitä olen siellä pellossa tonkinut. Se on pari kertaa ottanut 4-5 askelta ennen paalua hajun, ja tarkasti seurannut siitä jalanjälkiä paalulle. Viimeisin jälki oli jo 58 askelta pitkä, sisälsi yhden 45 asteen kulman (koska oli kamala piikkisikakasvusto muuten edessä) ja satunnaisia tyhjiä (n. 2 tyhjää per 10 askelta). Kyllähän Regina on vielä häiriöherkkä, ja keskittymiskyky on vielä hieman ailahteleva. Se saattaa nostaa päänsä kun kuuluu jotakin selkeitä ääniä, kuten läheltä ohi ajava auto, tai naapurissa haukkuva koira, mutta pysyy sitten aloillaan ja pian jo taas jatkaa jäljestystä.

Hulda sai uudet jälkivaljaat, ja nyt pysyy liina kiinni selän päällä, eikä valjaiden kiinnityskohta valu kyljelle kesken töiden. Tässä joitakin Huldan jälkiä, kuvien ylälaidassa päivämäärä, jäljen vanhenemisaika ja askelmäärä:

Ensimmäinen harha ikinä. Hulda oli esineellä, kun kaveri lompsi jäljestä yli.
Sujui tosi hyvin. Myös pitkä suora ilman tapahtumia sujui hyvin,
ja muisti olla tarkkana eikä mennyt autopilotille, vaan kääntyi hyvin kulmassa.

Lyhyt jälki, jossa roimasti totuttua vähemmän nameja.

Vaikeuksien kautta voittoon.

Hulda olis mennyt ekan kulman pitkäksi, koska 2m päässä edessä olis ollut ihana peuranmakuu. Hääräsi ympäriinsä, ja kun sanoin, että "Hei mitäs me tänne on tultu tekemään, AJA!", niin tokaisi takaisin (jos siis osaisi puhua), että "No JOO, JOO!" ja lähti muitta mutkitta oikeaan suuntaan. Ihme elukka, ei kyllä ikinä hukkaa jälkeä, vaikka mitä muuta keksisi sählätä siinä ohessa. Tälläkin jäljellä oli suht vähän nameja jäljen pituuteen nähden. Olisko sinne maksimissaan noin 2dl mennyt kaikkiaan. Välillä namitan pätkän nami per askel ja välillä saatan sitten jättää pienen kasan yhteen askeleeseen. Tällä jäljellä pisin yhtenäinen tyhjä pätkä oli noin 40 askelta. Tässä vielä lyhyt videopätkä samalta jäljeltä tuolta pitkältä suoralta. Tässäkin Hulda tarkistaa jotakin kumpaankin suuntaan (mahdollisesti mennyt riistaa), mutta päättää ilman mun puuttumista asiaan jatkaa hommia omalla jäljellään.

Jäljen päätteeksi naurava ja tyytyväinen koira.

TOKO

Facebookissa kiersi hauska paikkamakuuhaaste.

HAASTE!

Video päälle, koira istumaan tai maahan ja sitten seuraavat häiriöt järjestyksessä:

1) kävele 3m
2) käänny selkä koiraan päin
3) "sido kengännauhat"
4) juokse 3m (tai muuten liiku niin rivakasti kuin irtoaa)
5) käy maahan makaamaan.

Ohjaajalla ei saa olla ruokaa tai leluja. Käskyjä ei saa toistaa, koiraa ei saa kehua suorituksen aikana.

Postaa sitten video. Missä kohtaa koira jättää paikkansa? Jos treenaat hommaa pidemmälle ja sitten onnistuu, voit laittaa toisen videon, mutta eka pitäisi olla koiran alkuperäisestä reaktiosta.

Tätä piti sitten tietenkin Huldan kanssa kokeilla. Regina kanssa en kokeillut, koska se pysyis just ja just tuon kohdan 1, mutta siihen se sitten kosahtaisikin. Tältä se näytti Huldan kanssa:

Tää pitää ehdottomasti ottaa haltuun. Reginan kanssa vähän pidemmällä aikataululla, mutta Huldan kanssa onnistunee jo melko pian. Että siitä muutkin kokeilemaan!

Kertaalleen on jopa haasteesta innostuneena treenattu Huldan kanssa BH-koetta silmälläpitäen paikkista, ja perinteisen tokon "naama koiraa kohti" -paikkiksen sijaan olin selin Huldaa kohti. Tehtiin helppo paikkamakuu 12 askeleen välimatkalla ja aikaa otettiin 1 minuutti. Tässä ei ongelmaa.

Reginan kanssa tokoilut seilaa vähän sen mukaan, miten kiinnostunut se sattuu olemaan palkasta. Viimeisin treeni meni kuitenkin todella hyvin, kun päätin lakata pingottamasta mistään asiasta. Ei mun alunperinkään ole ollut tarkoitus pingottaa yhtään mistään, mutta joskus siinä vaan silti käy vähän niin. Varsinkin jos alkaa mennä huonosti - tai ainakin ei niin hyvin - alkaa yrittää enemmän ja huomaamattaan pingottaa. Viimeksi kuitenkin tehtiin vaihteleva ja rento treeni, joka sisälsi kahdessa kierroksessa sikinsokin merkin kiertoa, kontaktikävelyä, istumista, leikkimistä, paikkamakuuta ja istuen odottamista. Toisella kierroksella kaverin koira oli yhtäaikaa kentällä. Reginalle sopii parhaiten treeni, jossa kokoajan jokin muuttuu, eikä samaa asiaa tehdä paria toistoa enempää peräkkäin. 

Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa, kun löytyy sopivat tavat toimia Reginan kanssa. Vielä ei aina tiedä mikä olisi paras tapa, mutta se on tullut huomattua, että se mikä toimii Huldalla, ei yleensä toimi Reginalla. Siinä on jo hyvä lähtökohta: Ainakin tietää miten EI kannata tehdä! :D