Pissakontrollia ja rokotuksia

Torstaina oli Armaksen pissakontrolli. Stixissä veri oli kahdella plussalla ja sedimetissä näkyi yksittäisiä punasoluja. Bakteereita tai struviittikiteitä ei enää ollut. Eläinlääkäri arveli veren tulleen joko punktaattina otetun näytteen takia tai sitten Armaksen rakko on ollut niin ärtynyt, että sitäkautta hieman verta tullut pissaan.

Pissaviljely valmistui seuraavaksi päiväksi, eikä siinä ollut kasvua. Antibiootti oli siis kaikkinensa tehnyt tehtävänsä ja nyt jatketaan Urinaid-lisäravinteella. Uusi pissanäyte kontrolloidaan heti, jos mitään oireilua alkaa uudelleen.

Kuvia, joita löytyi puhelimen kätköistä.

Hulda oli mukana saamassa rokotteensa. Sitä ennen hän olisi halunnut toki avustaa eläinlääkäriä Armaksen punktaattinäytteen kanssa, sekä muutenkin viuhtoa ympäriinsä tutkimassa asioita.

Rokotuksia Hulda ei edes huomannut, tarjosi vain hoitajalle maahanmenoa namien toivossa kun eläinlääkäri tuikkasi piikit niskanahkaan. Nameja toki sitten saikin, ja se oli Huldan mielestä reissun paras osuus.

Tuossa yhtenä päivänä, tarkemmin keskiviikkona, jouduin jättämään pilalle hemmotellut pienet polokoilat tarhaan heti aamutuimaan klo 6.00. ja suuntasin itse Turkuun lääkärireissulle. Tarhaanhan nuo menevät äärimmäisen mielellään, sinne kun aina heitelleään vähän nappuloita etsittäväksi. Jonottavat oikein tarhan portilla, että päästä meidät jo tänne!

Aikainen ajankohta sai hieman hämmentyneitä ilmeitä osakseen, olihan päivä vasta valkenemassa. Nappulanetsintä oli kuitenkin niin hyvässä vauhdissa, ettei mun perään paljon katsottu kun kurvasin pihasta pois.

Vasta kokonaiset kuusi (6) tuntia myöhemmin palasin reissultani. Voi pieniä polokoilia, miten he ilostuivat saapumisestani. Tarhasta päästyään he ilostuksissaan juoksivat kerran pihan ympäri, ja sen jälkeen jonottamaan oven taakse sisälle pääsyä. Kumpainenkin suorinta tietä omalle lempipaikalleen, ja siltä seisomalta - tai oikeastaan makaamalta - unta kupoliin niin että tuhina vain kävi! "On se elämä niin kovin lankkaa!", sanoo pienet polokoilat.

Se on kyllä hassu juttu, miten jo parin tunnin tarhailu saa ne aivan uupuneeksi. Samaa ei kuitenkaan tapahdu vaikka miten urheilisivat pihassa. Kai se on se suuri vastuu vahtia pihaa ja taloa, kun ketään ihmistä ei ole kotona.