Armaksen fysioterapia ja eräretki omalla pihalla

Eilen maanantaina kurvailtiin sitten taas Tampereelle Koirakuntosalille fysioterapiaan. Päätettiin että ei laiteta Armasta vesimatolle pissatulehduksen takia. Ei sitten ainakaan märkänä pääse kylmettymään, vaikka takki mukana olikin. Ihan ensin katsottiin liikkeitä ulkona. Ontuma oli todella pientä, mutta sanoinkin että vieraammassa paikassa se skarppina ontuu vähemmän ja sitten kotona rentona joskus hieman enemmän. Toki ei se ontuminen kotonakaan mitenkään kovin huomattavaa ole enää ollut.

Koirani on kumia...?

Sitten fyssari halusi taas ihastella Armaksen bravuuria: maasta ylös nousemista yhdellä etujalalla seisten tassua antaen. :) Oli kuulemma ottanut tempun koirajumpan ohjelmistoon ja opettanut omalle koiralleen. Puomikuja ja iso tasapainotyyny sujuivat Armakselta niin ikään ongelmitta.

Hieronnassa löytyi jonkin verran jumia leikatun jalan lavasta, sekä rintarangan alueelta selästä. Molemmat kohdat sopivat jumittumaan vielä olemassaolevasta ontumasta. Mitään ihmeempiä ei löytynyt, ja seuraava kerta olis sitten taas 1,5 - 2 kk kuluttua, että saadaan pidettyä paikat auki.

Retkellä.

Sunnuntaina allekirjoittaneella oli taas yksi erittäin huonoista päivistä, enkä pystynyt lenkille. Päätettiin aktivoida koiria ja itseämme nuotioretkellä - ihan vaan omalla pihalla. Varsinainen eräretki! :D Vaan onhan siinä kaikkeen osallistuvilla koirilla aikamoinen tehtävälista:

1. Nuotion rakennukseen osallistumista.
2. Makkaratikkujen tekoon osallistumista.
3. Yleistä riehumista.
4. Pihan vahtimista.
5. Makkaran paistumisen seuraamista.
6. Kerjäämistä.
7. Makkaran syömistä.
8. Lisää yleistä riehumista.

Yleistä riehumista.
Kyllä muuten koirat simahti "eräretken" jälkeen. :)