sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Raapiminen loppui, ihottuma ei

Kuten siis otsikkokin kertoo, niin pitkävaikutteinen kortisonipistos ainakin toistaiseksi lopetti niskan möhkyröiden raapimisen oikeastaan kokonaan. Eilen taisin sen tasan yhden kerran nähdä raaputtelevan. Yksi vaiva siis toistaiseksi selätetty. (Ne möhkyrät tosin on edelleen olemassa, mutta niiden sulamiseen ell arvelikin menevän useamman viikon.).

Mutta se ihottuma... Se ei s**tana tunnu lähtevän kulumallakaan! Atop 7 -suihke on auttanut siinämäärin, ettei alue tunnu juurikaan enää ahdistavan Armasta, joka tietenkin on hieno asia. Joskin koiran logiikalla, kun siinä on jotakin the ainetta, sitä pitäiis saada (salaa, kun muuten kielletään) nuoleskella. Siispä edelleen mennään yöt kaulurilla kun ei pysty vahtimaan.

Ei nyt ole oikein mitään ennen ja jälkeen kuvia olemassa, mutta tuossa aamusella kuvasin kuitenkin mikä on tämän hetken tilanne. Ihottumaa on oikeastaan vaan sillä alueella josta karvat on ajeltu. Että jos olisin optimisti, niin toivoisin tilanteen rauhoittuvan kun karvat kasvaa takaisin ja kovat pakkaset loppuu. Mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä: Mitä tulee mun koiriin, ei taida kannattaa olla kovin optimisti...


Pitänee antaa vielä tuolle suihkeelle aikaa ja katsoa mihin tilanne etenee. Onhan tuossa nyt iho onneksi ehjä eikä vaikuta kipeältä, mutta ihan selkeä punoitus tuolla alueella on. Jos sitten vertaa taas vaikka tähän kuvaan, joka on otettu viikko sitten:

11.1.2016

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogiisi joskus jostain. Tarkoitus ei missään nimessä ole huolestuttaa tai kylvää pelkoa, mutta tilanteestanne (koirien sairasteluista) tuli väkisin mieleen erään tuttavani hometaloepisodi. Hänellä siis useita koiria, jotka kaikki sairastelivat mitä ihmeellisimmillä tavoilla (tulehdukset, kilpirauhaset, autoimmuunit, punkkisairauksiakin epäiltiin jne.) ja lopulta he sairastuivat itse. Vasta siis vuosien kuluttua ymmärsivät talon merkityksen, joka vasta rakenteita avattaessa (ei missään kuntotutkimuksissa tms.) paljastui pommiksi. Toivon todella, ettei samasta ole kyse teillä, mutta tuli vain mieleen. Homekoiratutkimus lienee yksi hyvä keino selvittää tällaista, jos yhtään on epäilyksiä. Paljon tsemppiä teille!

Vonotus kirjoitti...

Mullahan on siis neljästä oireilevasta koirasta (jos Armaskin lasketaan tähän omituisen kastraatiokomplikaationsa kanssa) 2 on sairastunut niin että on asuttu muualla. Myöskään perheen astmaatikko-ihminen ei oireile täällä mitenkään. Mä olen tota Armaksen ihottumaa tässä pohtinut, ja se sopisi olemaan ihan niinkin yksinkertainen asia, että kun yhdistetään kovat pakkaset ja ajellun ihokohdan sänki joka hankaa, niin tämä voisi olla lopputulos. Vaan jää nähtäväksi miten se tuosta tokenee.

Mutta et ole ensimmäinen joka homeonglemaa väläyttelee lukiessaan näitä mun juttuja, mutta ihan vielä en siihen usko. Tai halua uskoa. Tosiaan ei kaikki mystisoireiset koirat ole edes asuneet täällä.