No, oli kumminki siis niin komee ilma (ja ihan hajutontaki kyllä) että lährettiin vähä tonne ulkoileen. Mutsiki jo jakso selkänsä kans melkein tunnin olla, mutta enimmäkseen se kykki ton kameransa kanssa ja mun olis pitäny sille muka poseerata. Sanoin että emmää ny ehri ku tarttee reenata itteensä ny ku taas vähän pääsee ja kyä mää si reenasinki. Lyhkästä matkaa, pitkää matkaa, umpihankee ja kepinkantoo. Täsä olis ny kuvaa siittä ku teen melkein kaikkee yhtäaikaa!
Sinne jäälle oli merkitty tommosilla risuilla (mihin mun mielestä olis kaikkiin tarttenu kusta) tommonen reitti, mutta ei sinne voinu mennä ku jään päällä oli nii paljo vettä. Mutsi kökki taas rannalla ruikuttamassa ku mää kävin muutamat kusasemassa mutta voitteko kuvitella mitä si kävi!? No ku mää tiätty olin kans kastellu tassuni tua vetesä mitä ton lumen alla on ni mun alko tassuja paleleen! Paleleen! Porokoiralla! Mää olen kasvattanu nii jumalattomat varpaanvälikarvakki, mutta siinä sitä sitte vasta onki ku neki kastuu. No mää unohrin sitte semmosen takaiskun kyä heti ku lähettiin taas eteneen.
Mää päätin si mutsillekki kertoo et varpaat jäätyy et tarttis keppiäki heitellä ni tulis lämmin. Ei se heti uskonu. Mää huusin kovempaa:
Suastuin si lopuks viä yhteen tämmöseen maisemaposeerauskuvaan ku ajattelin et kaikki beipet olis ihan kuumana tästä mun herkästä ja romanttisesta puolesta. Ja onhan tossa tota luntaki nii paljo et onhan se ny taivaan tosi että mää sovin tämmösiin maisemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti