Ensin siinä käveltiin semmosta rauhallista tahtia ja mä vähän tarkkailin tota mutsia et kuinka se ny oikein pärjää. Ihan hianosti se meniki aluks, mutta takastullessa se tuli jo niin hitaasti että mun piti huolestuneena sille vähän haukkua et se jakso takas autolle asti.
Rupesinki siinä si miättiin että tarttis saara jostain pulkka ni voisin vetää sitä perässäni. Ei se ny kauheen hyvältä näyttäny kun vaikka 40 minuuttia sainki juosta ni mutsi ei päässy siinä ajassa ku 2 kilometriä! (Joista kuulemma toinen oli liikaa). Mä sitten loppumatkasta koitin sitä piristää. Ensin hain sitä ihan kamalasti leikkimään, mutta ei se alkanu mun kans ollenka. Si keksin että pidän sen hyväntuulisena esittämällä kaikki hianot seuraamiset ja sivulletulot ja se kyä kannatti ku alko nameja ropista suuhun kokoajan.
Päästiin sitte takasi vihreelle ratsulle ja mä olisin jaksanu juosta vielä ainakin sata kilometriä, mutta menin sitte kiltisti kyytiin ja esitin tyytyväistä. Täytyy varmaan kysyä W-miäheltä alkasko se heittää mulle palloo joku ilta. Ainaki kuulin ku se eilen suunnitteli mun pään menoks jotain namin etsintää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti