Ylihysteerinen koiranomistaja vol. miljoona...
Ruu alkoi sunnuntaiaamuna oksentaa. Se oli myös ripulilla, joskin se ei saanut tätä asiaa tulostettua kovin paljoa. Ruu vaikutti hieman kipeältä ja yritti päivän mittaan monta kertaa käydä kakkimassa ilman tulosta. Se vaan vinkui ja kykki pusikoissa. Hain apteekista Ruulle peräruisketta, mutta se ei aiheuttanut muutakuin lisää kakkimisen yrittämistä ilman mainittavaa tulosta.
Viimeaikojen ikävät tapahtumat on saanet mut jotenkin murheelliseksi ja nähtävästi myös kovin ylihysteeriseksi. Puolitutun koira kuoli täällä Hervannassa pari viikkoa sitten, eikä vielä tiedetä että myrkytykseen vai sairauteen. Töissä tallinomistajan hevonen paiskoi kuskinsa alas sellaisella rodeolla että tuloksena katkennut solisluu ja ambulanssikyyti sairaalaan... Olen toki nähnyt ihmisten tippuvan ennenkin hevosen selästä, mutta ne yleensä vaan tippuilee sieltä kyydistä, harva hevonen oikeasti paiskoo kuskejaan kanveesiin. No, oli miten oli. Tuntui kuitenkin siltä, että jos koirani hyväksi voidaan jotakin tehdä, on se tehtävä. Ja tietenkin nämä omistajan ylihysteriaoikut tapahtuvat aina sunnuntaina (kalliiseen) päivystysaikaan.
Ruulla epäiltiin siis suolitukosta oireiden perusteella, mutta onneksi sellaisesta ei ollut kyse! Ruu sai kuitenkin Tylosin-kuurin, nesteytystä sekä kipulääkettä piikkinä. Loppuilta meni koirapojalla ihan pöhnässä, ja hyvä niin sillä uni maittoi. Vaiva diagnosoitiin suolistotulehdukseksi ja itseään tässä saa taas soimata kun on tullut nähtävästi liian huolettomasti annettua rustoluita. Hyvin Ruun vatsa on nykyään kestänyt erilaiset herkut, raa'an lihan nappuloiden lisukkeena (sekä hevosensonnan, hevosenruuan ja porkkanat ja kuivat leivät) ja niitä rustojakin muttei näemmä näin paljoa.
Ruu on parantunut hienosti, mutta vielä otetaan toki varovaisemmin ja Petrin mukaan juoksulenkeille pääsee Otto. Maanantaina koirat olivat mukana tallilla, mutta eivät saaneet kirmailla juurikaan vapaana ja tiistain molemmat huilivat kotona, niin Ruu sai toipua rauhassa. Tänään oli sitten menoa ja meininkiä kun päästiin normaaliin tallielämän rytmiin. Ruu haukkui pihalla ainakin kolmen päivän edestä ja Otto sinkoili hirmuista hepulia pellolla ja pitkin pihaa.
Otolla on nyt kolmas D.A.P. panta menossa ja pannasta on ollut hirmuisesti apua. Yhtenä aamuna ulkoiltiin jopa pelottavaakin pelottavamman jalkapallo/jääkiekko kentän ohitse - ja aivan reippaasti, kun vielä 2kk sitten ei päästy pelkäämättä 400m lähemmäs! Lisäksi Otto on paljon puuhakkaampi ja osallistuu asioihin. Ennen jos Otto pelkäsi ulkona 3-4 kertaa viikossa, niin nyt se pelkää vähän ehkä kerran 1-2 viikossa! Se myös sietää paljon enemmän ääniä kuin ennen. Lisäksi se nukkuu paljon majansa sijaan sängyssä, myös yöllä mielellään Petrin ja mun välissä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti