Armaksella oli eilen kontrollikäynti, ja saatiin aika ortopedille jotta katsoi samalla Armasta sillä silmällä, ettei kipu sitten vaan kuitenkaan ole johtunut mistää muusta. Katsoi takapään kuvat ja myös muualla otetut etupään kuvat, ja sanoi että kuvissa ei näy mitään! Ainakin siis luusto sai tässä kehitysvaiheessa puhtaat paperit. Ja vääntelyissä ja kääntelyissä ei myöskään ilmennyt mitään kipua tai epänormaaliutta. :)
Sitten sitä on tässä parin viikon aikana tullut pohdittua, että mistä ihmeestä se nyt pissatulehduksen on saanut, kun uroksilla tuo virtsaputki on paljon pidempi kuin nartuilla, niin harvemmin ne saa ihan samalla tavalla bakteeritulehduksia kuin nartut. No, niissä pari viikkoa sitten otetuissa rtg-kuvissa on jo näkynyt hieman suurentunut eturauhanen. Nyt näyte otettiin kystosenteesillä ja samalla siinä tuli ultrattua paikat. Ultrallahan se on näppärää ihan mitata se eturauhanen, ja se edelleenkin oli kuulemma Armaksen kokoiselle koiralle hieman suuri (4,7 cm).
Tulehdus oli kuitenkin lähtenyt kokonaan pois, joten asialle ei tehdä nyt mitään, mutta tarkkaillaan toki sen varalta että alkaako uudelleen vaivata. Ei viitsi ehdointahdoin noin nuoreen vielä hormoonejakaan laittaa, kun se eturauhanen voi siitä ilmeisesti vielä itsekseen normalisoitua.
Enpä olis eturauhastakaan osannut mitenkään epäillä, kun ei tuo ole ollut mikään hormoonihirviönylkky, eikä oikeen mikään muukaan nylkky. Toki kyllähän niillä silti hormoonit hyrrää tuossa iässä. Ja pari viikkoa sitten tutkinut ell ei löytänyt eturauhasesta vikaa vaikka sen katsoi. Mikä sitten taas siltä osin on se ja sama, kun yhtälailla pissatulehdukseen olisi se antibiootti saatu.
Pääasia, että Artsi on nyt kunnossa! :)
perjantai 12. kesäkuuta 2015
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Lookin' goooood!
Ensin ehdin kyllä panikoida tapani mukaan, kun tuntui ettei Armaksen antibiootti lähde toimimaan. Pikkunappula oli vain kipeä ja tramalin voimin katseli sateenkaaria kaiket päivät. Muutamat soittelut ympäriinsä ja päädyin siihen että pari päivää vielä katsellaan, mutta suunnitelma oli valmiina, että mitä sitten jos ei helpota.
Mahtoi olla paha tulehdus, kun vasta 4 vuorokauden jälkeen alkoi helpotusta näkyä. Mutta siitä nuo otukset on kiitollisia potilaita, että kun ne alkaa parantumaan, niin se tapahtuu sitten aikamoisessa hujauksessa! Ei paljon eilisiä muistella, vaan heti kun ei satu ja ole kipeä, niin ollaan vähän liiankin kanssa touhuamassa ympäriinsä. Siinä oli puruluut koetuksella, samoin kun "etsi desi minimaalisia nappuloita nurmikon seasta" -leikki.
Tänään olen antanut Armaksenkin jo oman mielensä mukaan viipottaa pihalla ja kuviakin tuli tietty otettua, koska auringonpaiste. :)
P.s. Armas tänään 7 kk - 15,5 kg - 48,5 cm
Mahtoi olla paha tulehdus, kun vasta 4 vuorokauden jälkeen alkoi helpotusta näkyä. Mutta siitä nuo otukset on kiitollisia potilaita, että kun ne alkaa parantumaan, niin se tapahtuu sitten aikamoisessa hujauksessa! Ei paljon eilisiä muistella, vaan heti kun ei satu ja ole kipeä, niin ollaan vähän liiankin kanssa touhuamassa ympäriinsä. Siinä oli puruluut koetuksella, samoin kun "etsi desi minimaalisia nappuloita nurmikon seasta" -leikki.
Tänään olen antanut Armaksenkin jo oman mielensä mukaan viipottaa pihalla ja kuviakin tuli tietty otettua, koska auringonpaiste. :)
P.s. Armas tänään 7 kk - 15,5 kg - 48,5 cm
| Fashoins fade, style is eternal |
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
Harvinaisen hankalaa diagnoosintekoa
Jos laittaisit koirallesi punkinhäätölitkua, ja se siitä 4 tunnin kuluttua alkaa vääntyä 90 asteen mutkalle vasemmalle ja sen takapää on hutera, sekä lisäksi koira mutkaillessaan törmäilee asioihin ja kaatuilee kumoon, niin mitä epäilisit vaivaksi?
Epäilitkö heti pissatulehdusta? Hyvä! Toimita mullekin yksi niistä kristallipalloista.
Minä epäilin punkkimyrkyn aiheittamia hermosto-oireita ja niitä alettiin myös perjantaina eläinlääkärissä hoitamaan kortisonipistoksella ja i.v. nesteytyksellä. Toki ensimmäinen tiskiainepesu haalealla vedellä tehtiin heti oireiden alettua, ja uusi pesu kosteuttavalla shampoolla seuraavana päivänä.
Oireet kuitenkin jatkuivan yhtään helpottamatta vielä kolmantenakin päivänä, joskin tuntui että peräpää mutkailun lisäksi alkoi erityisesti vaivata Armasta. Ja kuinkas muutenkaan kuin päivystysaika ja tuttu virsi: Hattula here we go! Eli ei muuta kuin suunta Hattulan eläinsairaalaan.
Sielläkin ensimmäinen epäily oli punkkilitkun aiheuttamat hermosto-oireet. Tutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään hermostolliseen vikaan viittaavaa. "...Aivohermot normaalit. Pupillit symmetriset, reagoivat normaalisti valoon. Kaulan taivuttelu normaali. Korvakäytävät siistit, tärykälvot ehjät. Katselee vasemmalle peräpäätä, yrittää kiertää kehää vasemmalle..." Asentotunto oli myös normaali. Anaalirauhaset tyhjät. Pinnalliset imusolmukkeet normaalit. Vatsa palpoiden pehmeä.
Armaksesta oli heti otettu verikokeet siltä varalta, että oireet johtuvat punkkilitkun (tai muun) aiheuttamasta myrkytyksestä, mutta tutkimusten edetessä saatiin langanpäästä kiinni: Selkeä aristus lanneselässä. Vastustaa lonkkien taaksevetoa. Tässävaiheessa eläinlääkärikin vaikutti hieman yllättyneeltä ja sanoikin, että hermosto-oireilta Armaksen liikkuminen ja vääntyily kieltämättä näyttää, mutta ei hän kyllä kuitenkaan saa tästä irti millään muuta kuin kipureaktion lantion alueelta.
Se on semmoista paniikinomaista vuoristorataa, kun ensin pelkäät koirasi jäävän ikuisiksi ajoiksi hermostovikaiseksi Armas Ysikympiksi punkkilitkusta, ja seuraavassa hetkessä saat pelätä että sillä on vähintään lantio tai jokin nikama murteilla. Tässä vaiheessa Armas otettiin tarkempiin tutkimuksiin, ja mä lähdin kyläilemään, kahvittelemaan ja hermoilemaan. Oli sovittu, että jos verikokeet ovat normaalit, Armas uskalletaan rauhoittaa ja sitäkautta jatkaa tutkimuksia.
Verikokeiden tulokset olivat tulleet takaisin normaaleina ja Armas uskallettiin rauhoittaa röntgeniä varten. Koko takapää kuvattiin, mutta mitään ei ollut löytynyt: "Lonkkien rakenne normaali, selkänikamat normaalirakenteisia, ristiluu normaali. Polvissa ja kintereissä ei huomauttamista." Kuvat jäivät vielä kuitenkin ortopedin lausuttaviksi, mutta mitään kipureaktiota selittävää niissä ei ollut.
Minä olin vielä kaikesta autuaan tietämätön (ja onnekseni äidilläni oli kaapissa samaa beetasalpaajaa, jota itse tarvittaessa käytän. saatiin 120 leposykkeet taas normaalin rajoihin... Jaa mikä stressi? :P ), mutta pian eläinlääkäri soitti melko yllättäviä ja helpottaviakin uutisia. Kun ei mitään muuta ollut löytynyt, olivat vielä ottaneet pissanäytteen. "Runsaasti valkosoluja ja kohtalaisesti punasoluja. Armaksen oireet johtunevat rakkotulehduksesta."
Siis pissatulehdus! Siis aivan mahtavaa kaiken sen jälkeen, mitä se olisi voinut olla. Mutta oireet? Ei pissaamisoireita kuten kivuliasta pissaamista, usein pissaamista tai vaikeutta pissata. Ei hyppäämishaluttomuutta esim. sohvalle tai sänkyyn. Ei lisääntynyttä juomista. Ei ruokahaluttomuutta. Ei mitään.
Eilisilta meni naperokoiralla opiaattipöllyissä. (Jos sen vei ulos pissalle, se heittäytyi nurmikolle selälleen ja ujelsi. No, ei siis käyttäytyminen eronnut sisälläolemisesta mitenkään...) Antibioottia sai sairaalassa pistoksena, ja tänään jatkui kotona Synulox 200mg/50mg 1½ tbl aamuin illoin.
Epäilitkö heti pissatulehdusta? Hyvä! Toimita mullekin yksi niistä kristallipalloista.
Minä epäilin punkkimyrkyn aiheittamia hermosto-oireita ja niitä alettiin myös perjantaina eläinlääkärissä hoitamaan kortisonipistoksella ja i.v. nesteytyksellä. Toki ensimmäinen tiskiainepesu haalealla vedellä tehtiin heti oireiden alettua, ja uusi pesu kosteuttavalla shampoolla seuraavana päivänä.
Oireet kuitenkin jatkuivan yhtään helpottamatta vielä kolmantenakin päivänä, joskin tuntui että peräpää mutkailun lisäksi alkoi erityisesti vaivata Armasta. Ja kuinkas muutenkaan kuin päivystysaika ja tuttu virsi: Hattula here we go! Eli ei muuta kuin suunta Hattulan eläinsairaalaan.
Sielläkin ensimmäinen epäily oli punkkilitkun aiheuttamat hermosto-oireet. Tutkimuksissa ei kuitenkaan löytynyt mitään hermostolliseen vikaan viittaavaa. "...Aivohermot normaalit. Pupillit symmetriset, reagoivat normaalisti valoon. Kaulan taivuttelu normaali. Korvakäytävät siistit, tärykälvot ehjät. Katselee vasemmalle peräpäätä, yrittää kiertää kehää vasemmalle..." Asentotunto oli myös normaali. Anaalirauhaset tyhjät. Pinnalliset imusolmukkeet normaalit. Vatsa palpoiden pehmeä.
Armaksesta oli heti otettu verikokeet siltä varalta, että oireet johtuvat punkkilitkun (tai muun) aiheuttamasta myrkytyksestä, mutta tutkimusten edetessä saatiin langanpäästä kiinni: Selkeä aristus lanneselässä. Vastustaa lonkkien taaksevetoa. Tässävaiheessa eläinlääkärikin vaikutti hieman yllättyneeltä ja sanoikin, että hermosto-oireilta Armaksen liikkuminen ja vääntyily kieltämättä näyttää, mutta ei hän kyllä kuitenkaan saa tästä irti millään muuta kuin kipureaktion lantion alueelta.
Se on semmoista paniikinomaista vuoristorataa, kun ensin pelkäät koirasi jäävän ikuisiksi ajoiksi hermostovikaiseksi Armas Ysikympiksi punkkilitkusta, ja seuraavassa hetkessä saat pelätä että sillä on vähintään lantio tai jokin nikama murteilla. Tässä vaiheessa Armas otettiin tarkempiin tutkimuksiin, ja mä lähdin kyläilemään, kahvittelemaan ja hermoilemaan. Oli sovittu, että jos verikokeet ovat normaalit, Armas uskalletaan rauhoittaa ja sitäkautta jatkaa tutkimuksia.
Verikokeiden tulokset olivat tulleet takaisin normaaleina ja Armas uskallettiin rauhoittaa röntgeniä varten. Koko takapää kuvattiin, mutta mitään ei ollut löytynyt: "Lonkkien rakenne normaali, selkänikamat normaalirakenteisia, ristiluu normaali. Polvissa ja kintereissä ei huomauttamista." Kuvat jäivät vielä kuitenkin ortopedin lausuttaviksi, mutta mitään kipureaktiota selittävää niissä ei ollut.
Minä olin vielä kaikesta autuaan tietämätön (ja onnekseni äidilläni oli kaapissa samaa beetasalpaajaa, jota itse tarvittaessa käytän. saatiin 120 leposykkeet taas normaalin rajoihin... Jaa mikä stressi? :P ), mutta pian eläinlääkäri soitti melko yllättäviä ja helpottaviakin uutisia. Kun ei mitään muuta ollut löytynyt, olivat vielä ottaneet pissanäytteen. "Runsaasti valkosoluja ja kohtalaisesti punasoluja. Armaksen oireet johtunevat rakkotulehduksesta."
Siis pissatulehdus! Siis aivan mahtavaa kaiken sen jälkeen, mitä se olisi voinut olla. Mutta oireet? Ei pissaamisoireita kuten kivuliasta pissaamista, usein pissaamista tai vaikeutta pissata. Ei hyppäämishaluttomuutta esim. sohvalle tai sänkyyn. Ei lisääntynyttä juomista. Ei ruokahaluttomuutta. Ei mitään.
Eilisilta meni naperokoiralla opiaattipöllyissä. (Jos sen vei ulos pissalle, se heittäytyi nurmikolle selälleen ja ujelsi. No, ei siis käyttäytyminen eronnut sisälläolemisesta mitenkään...) Antibioottia sai sairaalassa pistoksena, ja tänään jatkui kotona Synulox 200mg/50mg 1½ tbl aamuin illoin.
![]() |
| Toipumista torkuilla |
sunnuntai 24. toukokuuta 2015
Match Show
torstai 21. toukokuuta 2015
tiistai 19. toukokuuta 2015
Pihalla hengailua
maanantai 18. toukokuuta 2015
Osteopaatilla osa II ja Match Show
Elmolla on nyt riittänyt ohjelmaa. Perjantaina käytiin toistamiseen osteopaatilla. Elmo ei enää juurikaan kiemurrellut hoidon aikana - alussa hyvin vähän ja loppuajan se näytti nautivan hyvin tyytyväisen näköisenä. Paranemisprosessi on vaiheessa, nyt pitää vain olla kärsivällinen. Seuraava kerta on juhannuksen jälkeen, tuolloin myös Armas pääsee tsekattavaksi.
Sunnuntaina lähdettiin sitten Elmon kanssa mätsäriin. Vähän omaa aikaa Elmollekin, kun on viimeikoina tullut keskityttyä enemmän Armaksen kanssa reissaamiseen. Elmolle PUN, mutta ei sijoitusta. Kaikki meni hyvin punaisten kehään asti, missä meidän perässä juoksi rotikka + omistajansa, niin että meinattiin jalkoihin jäädä. Kertaalleen oikaisin melkein koko kehän poikki, että saataisi tilaa, mutta tuo parivaljakko vaan ryysi perässä. Elmohan toki sitten pisteli laukalla karkuun minkä pääsi. :D
No, onneksi on ihan yhden tekevää mitä sieltä sieltä saa tai ei saa. Elmolla riitti ihailijoita kehän ulkopuolella. Käytin sen myös ilmaisessa miss & mr showhau kuvauksessa. Saadaan siitä studiokuva sitten ilmeisesti sähköpostiin itselle, ja samalla Elmo osallistui kyseiseen kilpailuun. Kannatti, sanoo Elmo, sillä siitä sai kotiinviemisiksi herkkuja!
Lisäksi joku teeveekameramies olisi halunnut kuvata Elmoa, mutta Elmon mielestä se oli epäilyttävää tai ainakin hyvin epäkohteliasta, sillä kameramies hiippaili kyyryssä kameransa kanssa suoraan kohti Elmoa. Elmo yritti kohteliaasti aina siirtyä pois tieltä, mutta kamera vaan seurasi. Meinasin jo ärähtää, että anna nyt s**tana sen koiran olla rauhassa, mutta mun tuurilla sekin lausunto olisi päätynyt telkkariin. :D
Sunnuntaina lähdettiin sitten Elmon kanssa mätsäriin. Vähän omaa aikaa Elmollekin, kun on viimeikoina tullut keskityttyä enemmän Armaksen kanssa reissaamiseen. Elmolle PUN, mutta ei sijoitusta. Kaikki meni hyvin punaisten kehään asti, missä meidän perässä juoksi rotikka + omistajansa, niin että meinattiin jalkoihin jäädä. Kertaalleen oikaisin melkein koko kehän poikki, että saataisi tilaa, mutta tuo parivaljakko vaan ryysi perässä. Elmohan toki sitten pisteli laukalla karkuun minkä pääsi. :D
![]() |
| Elmo hengaa. Odotellaan vuoroa kehään. |
No, onneksi on ihan yhden tekevää mitä sieltä sieltä saa tai ei saa. Elmolla riitti ihailijoita kehän ulkopuolella. Käytin sen myös ilmaisessa miss & mr showhau kuvauksessa. Saadaan siitä studiokuva sitten ilmeisesti sähköpostiin itselle, ja samalla Elmo osallistui kyseiseen kilpailuun. Kannatti, sanoo Elmo, sillä siitä sai kotiinviemisiksi herkkuja!
![]() |
| Lem-Lem |
Lisäksi joku teeveekameramies olisi halunnut kuvata Elmoa, mutta Elmon mielestä se oli epäilyttävää tai ainakin hyvin epäkohteliasta, sillä kameramies hiippaili kyyryssä kameransa kanssa suoraan kohti Elmoa. Elmo yritti kohteliaasti aina siirtyä pois tieltä, mutta kamera vaan seurasi. Meinasin jo ärähtää, että anna nyt s**tana sen koiran olla rauhassa, mutta mun tuurilla sekin lausunto olisi päätynyt telkkariin. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



