Pitkät piuhat

Sitähän tässä on ihmetelty, että mistä Elmolle tuli ne kaksi antibioottikuurin vaatinutta nielutulehdusta. Mahasta/närästyksestä lähtöisin olevaksi ne todettiin sen perusteella, että tulehdus oli todella syvällä. Aiemmin Elmo söi ongelmitta nivelvaivoihinsa Arthroflexiä ja Nutrolin senioria. Sitten tuossa nelisen (?) kuukautta sitten siirsin sen Nutrolin nivel moniteholle. Ensimmäisen nielutulehduksen jälkeen onnistuin oivaltamaan, että sitä aivan selvästi närästää kala (niinku lohena ruokakupissa) ja se jätettiin pois ruokavaliosta.

Ja vieläkään ei sytyttänyt. Ennenkuin tänään mulle sitten valkeni: Nutrolin nivelen öljy on kalaöljyä! DAA, tottakai se on! En kai osannut ajatella asiaa kun Nutrolin seniori oli sopinut aiemmin hyvin. Nyt tarkemmin tutkailin asiaa, ja seniorissa on kalaöljyn lisäksi kasviöljyjä, kun nivel moniteho on ehtaa kalaöljyä. Seniori on siis kalan osalta "laimeampaa".

Ei muuta voi sanoa, kun voi koira parkaa! Omistajan pitkistä piuhoista kärsii koko koira.

Nyt pitää siirtyä takaisin Arthroflexiin tai vastaavaan, ja etsiä omega kolmoset muualta. Äkkivilkaisulla taitaa kalaöljy olla ainoa (ainakin helppo) vaihtoehto mistä saa EPA ja DHA rasvahappoja, mutta muuten kolmosia voi ottaa vaikka pellavaöljystä. En taida ainakaan heti uskaltaa kokeilla sitä aiemmin sopinutta Nutrolin senioriakaan, että saataisi nyt oikeasti toi kala pois ruokavaliosta ja tilanne rauhoittumaan, jotta nähdään onko se ollut ongelmien aiheuttaja.

p.s. Artsi toipuu hienosti!

Käytiin yhtenä päivällä Myötätuulessa kahvillakin!
Kyllä siinä muutama aivosolu nyrjähti katsellessa
toripäivän ruuhkaa... :D

Nivelrikkoa

Onneksi verikokeet eivät tuoneet uusia yllätyksiä. Kilpirauhasessa ei ole vikaa, eikä Elmolla ole sen puoleen addisonin tautiakaan. Jäljelle ei siis oikeastaan jää muuta kuin kyynärnivelten nivelrikko. Sykettäkin on kotona ahkerasti seurailtu, ja se on jo kivunnut kuudekymmenen paremmalle puolelle.

Sain aiheen tiimoilta eilen ortopedin langan päähän, ja asian hahmottamiseksi halusin tietää mitä arvioisi kyynäristä kennelliiton asteikolla. 1/1 ne edelleen olisi, mutta oikea on kuitenkin hieman pahempi kuin vasen. Lievää nivelrikkoa ja steriili tulehdustila kummassakin. Muistilappuun tuli raapusteltua puhelun aikana hajanaisesti seuraavaa: "Oik. pahempi, skleroosi, varislisäkkeen alueella epämääräistä, inkongruenssi?, vas. tiiviyttä puolikuun alueella, oik + vas ei osteofyyttejä, 1/1, synoviitti".

Nyt mennään kipulääkkeillä (Tarkemmin edellinen postaus: Previcox, Gabapentin, Cartrophen) ja levolla. Koiraa lukien levon jälkeen pikkuhiljaa pieniä pätkiä liikuntaa voinnin ja vasteen mukaan.

Jos ei helpota näillä eväillä, niin niveliin voidaan pistää kortisonia, hyaluronihappoa ja puudutusainetta 2-3 kerran sarjana. Mutta sitä ei tehdä nyt yhtäaikaa cartrophen-hoidon aikana sen aiheuttaman kohonneen verenvuotoriskin takia. Lisäksi itse olen jo aiemmin penkonut tietoa IRAP- ja PRP-hoidoista nivelrikkoon, ja tuo PRP voisi tulla kysymykseen jos muu ei auta.

Sitten kiltisti kuuntelin mihin kaikkeen nykylääketiede eläimilläkin pystyy. Kun toki aina olisi vaihtoehtona nivelien CT-kuvaus ja niiden perusteella suunniteltu nivelien osaimplantti (hintaa useampi tonni per nivel, luulisin).

Mutta vaikka voittaisin lotossa, niin joku järki. Sitä voisi edes harkita, jos kyseessä olisi yksi nivel. Mutta jos ensin korjataan kumpikin kyynärä erikseen niin isolla rahalla jota normaalilla kuolevaisella ei ole, pitkine toipumisaikoineen, niin edelleen jää takapään oireilu ja nivelrikkoinen lonkka (tai siinä vaiheessa ehkä jo lonkat?), niin siihenkö sitten päälle vielä useamman tonnin lonkkaleikkaus? Sellaiseen leikkaus- ja toipumisrumbaan en laittaisi edes pahinta vihamiestäni.

Jos joku nyt ihmettelee onko Armas jotenkin arvokkaampi, kun pääsi (tai joutui?) leikkaukseen, niin vastaus on yksioikoisesti "ei". Armas sai mahdollisuuden leikkauksen muodossa, koska sillä vaikuttaa kaikki muut nivelet olevan ihan terveet ja ehjät ainakin tässä vaiheessa kasvua. Niimpä todella toivon että tämä tulee olemaan sille ainoa leikkaus ikinä.

Mutta palatakseni Elmon tilanteeseen, toivon että kyynärät ovat nyt vaan ottaneet itseensä, kun noin viikko takaperin oltiin pyörälenkillä ja kesken lenkin alkoi ukkostaa. Vaikka muuten on pyörällä menty todella maltillisesti, niin silloin tuli hieman pistettyä vauhtia salamoinnin takia. Se saattoi olla liikaa Elmolle ja toivottavasti se siitä taas korjaantuu kun saadan nivelten tilanne rauhoittumaan.

Epikset jaot vol II

Tästä tulee piiitkä teksti. Otsikko olisi voinut olla myös "Hyviä ja huonoja uutisia".

Hyvät ensin, eli Armas. Hakasten poisto sujui hienosti, haava on siisti, ja kaikki näyttää tässä vaiheessa just siltä kuin pitääkin. 2,5 viikon päästä on ensimmäinen kontrolliröntgen ja siihen asti pitäisi pysyä edelleen levossa. 1,5m x 2m aitaus olkkarin nurkassa on siis Armaksen asumus vielä ainakin seuraavaan kontrolliin saakka. Kaulurista sentään päästiin jo eroon. Cartrophen pistossarja aloitetaan todennäköisesti kontrolliröntgenien yhtedessä. Vielä ei viitsi jättää päiväksikään ilman tulehduskipulääkettä, jonka cartrophen vaatii.

Sitten ne huonot... Edellisestä postauksesta siis selviää miksi Elmo tuli mukaan eläinlääkäriin. Vaisuus ja kipuoireet. Vastaanotolla löytyi vielä matala syke ja kuumottavat kyynärnivelet. Näitä sitten selvittämään. Olin huomannut aamulla ennen lääkäriin lähtöä, että Elmo on tosi haluton liikkumaan pihalla. Kävi se nyt pissalla, mutta muuten lähinnä seisoskeli ja katseli.

Ja mitä sitten lähdettiin tutkimaan?
-Pieni verenkuva
-Elinarvot
-Elektrolyytit
-CRP
-Punkkivälitteiset sairaudet
-Kilpirauhasen vajaatoiminta
-Addisonin tauti
-Kyynärnivelten rtg

Kilpirauhasen vajaatoiminnan ja addisonin tuloksia vielä odotellaan, muissa kokeissa ei löytynyt poikkeavaa. Röntgenkuvissa löydöksenä lievää nivelrikkoa (kyynärät olleet 1/1, mutta ilman rikkoa puolisen vuotta sitten), joka toki voi aiheuttaa kipua, mutta epäilyttää aiheuttaisiko se noin voimakasta flegmaattisuutta. Matalaa sykettä se ei ainakaan aiheuta, päinvastoin, yleensä kipu nostaa sykettä. Anaalirauhaset olivat aika täynnä, mutta tyhjentyivät helposti, eturauhanen ok, nielussa ei hereillä poikkeavaa, imusolmukkeet normaalit. Lonkkien taaksevedossa jäykkyyttä.

Koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun eläinlääkäri heittää ilmoille tuon addisonin (edellinen oli vielä eri klinikalla, eli sitä epäilyä ei voinut lukea missään Elmon tiedoissakaan), päätin että normaaleista natrium ja kaliumarvoista huolimatta tehdään ACTH-rasitustesti, koska se on ainoa luotettava keino diagnosoida addison.

Addisonhan voi aluksi oireilla tuollaisena totaalisena vetämättömyytenä esim. vain sairastumisen yhteydessä, kun elimistö joutuu stressitilaan. Eikä tuo Elmo nyt oikein ole ihan täysin entiselleen reipastunut missään vaiheessa viimeisen nielutulehduksen jälkeen.

Koska se nyt eniveis on kipeä, ja ainakin osa oireilusta selittyy nivelkivuilla, muutettiin hieman lääkitystä:

Previcox 227mg ½ tbl aamuisin
Gabapentin 300mg iltaisin

Lisäkis aloitettiin Cartrophen pistossarja, koska edellisestä on kulunut reilu 5kk ja se olisi ollut edessä kuitenkin ihan just kohta. Pistospäivinä ei anneta tulehduskipulääkettä.

Nielutulehdusten takia käytetään nyt jonkin aikaa Pepcidiä (10mg aamuin illoin) tulehduskipulääkkeen vuoksi.

Nyt on ainakin niin kattavasti tutkittu, ettei jäänyt mitään availujen varaan. Eikä tarvitse miettiä "Mitäs jos?" "Olisko pitänyt?" "Jos kuitenkin?". Jos tämä kaikki sitten osoittautuu johtuvaksi nivelrikkokivusta, niin sitten selvitellään mitä sen asian hyväksi on vielä tehtävissä. PRP-pistoshoito? Kortisoni- ja hyaluronhappo pistokset niveleen? Nivelten "siivous" tähystämällä? (josta siis toipuu miljoonasti nopeammin, kuin Armaksen tapauksessa, kun aikuisilta ei enää lähdetä katkomaan kyynärniveltä).

Epikset jaot

Miten. Voi. Olla. Mahdollista.
Miten?

Elmohan vetristyi ihan hyvin sairaslomansa jälkeen, kun päästiin pikkuhiljaa lenkkeilyn makuun. Kunnes se sitten alkoi taas lepäillä ja nukkua enemmän. Perjantaina se alkoi hinkata kuonoaan. Ja raapia. Sillain ihan kunnolla, että sen huomasi, eikä se todellakaan ollut normaalia. Lisäksi se alkoi kirputtaa kyynärniveliään ja etujalkojaan. Tai oikeammin oikein rouskuttaa. Tänään tuntui jo että se rouskuttaa myös takajalkojaan, mutta muualta kropasta se ei itseään raapinut.

Ensin ajattelin kuonossa olleen ötökänpureman, mutta ei sekään oikein sovi kuvioon, kun raapii ja hinkkaa kuonoa ihan kauttaaltaan. Välillä iho on punoittanut, mutta erityisemmin rikki se ei sitä onneksi ole raapinut. Hotspotin varalta olen koko naamaa ja päätä käynyt monta kertaa läpi, mutta eipä ole mitään löytynyt.

Kuonon hinkkaaminen on jo laantumaan päin, mutta eniten nyt pelottaa tuo kyynärien tilanne. Nehän on puolisen vuotta takaperin kuvattu, ja kennelliitosta 1/1 takaisin tulleet. En edes itseasiassa tiedä mikä niistä ykköset tekee, eikä tiennyt kuvannut eläinlääkärikään, mutta ennen tätä ne eivät ikinä ole oireilleet. Eikä se nytkään onnu tai mitään, mutta se saattaa olla mahdoton huomatakin jos kumpikin kyynärä ahdistaa tasaisesti yhtä paljon. Jos ne nyt edes on kyynärät mitkä ahdistaa. Saattaahan se olla vain etujalat sopivasti rouskutettavana kun jonnekin sattuu.

Ja jonnekin aivan varmasti sattuu. Nämä oireet on nähty ennenkin tuon takapään kipuilun kohdalla. Elmo nukkuu paljon ja vähän itselleen epätavallisissa paikoissa. Ja sitten se viimeinen oire, jonka pitää viimeistään herättää toimimaan. Elmo on kärttyinen Armakselle (varsinkin kun kuvioissa on puruluita). Vaikka toinen reppana on teljettynä aidan taakse. Ja vaikka ei todellakaan ole ollut mitään "tilanetta" päällä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta täysin kummallista käytöstä aina leppoisalle Elmolle. Ja valitettavasti ei ole ensimmäinen kerta. Joka kerta nämä oireet on olleet yhdistettävissä kipuun.

Niinpä varasin ajan huomiselle eläinlääkäriin. Menee samalla reissulla kun Armaksella on hakasten poisto.

Että semmosta.

Kuvapläjäys

Ensin Elmon touhuja eilisellä lenkillä.

Emuli

Ei pöllömmät lenkkimaastot

Ja sitten Armaksen.

Aina vaan hihnassa oltava

Hyväntuulinen potilas

Hyvä meidän joukkue! :D

Hyvä meidän joukkue vol II

Terapiametsä

Olen tässä joutunut pariin kertaan tällä viikolla piipahtamaan Tampereella, ja siellä tungoksessa ja ruuhkassa meinaa samantien aivot räjähtää. Mutta nyt on Elmolle haettuna nestemäistä Gabapentiniä, joten päästään vähän laskemaan annostusta. Tähän asti on mennyt 600mg/vrk ja Elmo on ollut kyllä tosi hyvä, mutta nyt päästään etsimään pienin toimiva annos, jotta ei turhaan syödä isoja määriä lääkettä. Olkoonkin, ettei isostakaan annoksesta ole mitään haittoja ollut. Vielä.

Lasken annoksen nyt ensin 400mg/vrk (edelleen kahteen osaan ajettuna), ja jos kuukauden päästä Elmo on vielä yhtä hyvä, niin sitten lasketaan lisää. Sairasloman aiheuttama takapään jäykkyys tuntuu olevan tiessään, ja käytiinkin Elmon kanssa pyöräilemässä. Elmon mielestä pyöräily on parasta! Ja tuolla metsäteillä hermo lepää Tampereen ihmispaljouden jälkeen. Kummallista miten siinäkin kaupungissa on ihan sujuvasti asunut monta vuotta. Vaan ei enää!

Fillarilenkillä
"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,Kuinka onnellinen voikaan olla hän,Joka täällä vaan saa aina asustaa."

Elmo odottaa jo kovasti marjasadon kypsymistä. Karviaisia se on jo käynyt napsimassa, mustaherukat on tarkastettu ja raaoiksi todettu, sekä pudonneet parisenttiset omenanalut ihmetelty.

Karviaisia

Armaksen voinnissa ei ole tapahtunut ihmeempiä muutoksia. Yhtenä päivänä se takajalallaan raapaisi (Vahingossa? Luulis että sattuu!) tuota leikkaushaavaa, ja siinä on nyt yksi pieni hieman punoittavampi kohta, mutta sitä nyt edelleen ahkerasti suihkutellaan ja tarkkaillaan. Betadinea olen siihen myös muutaman kerran valuttanut.

Vaikka Armaksella meinaa aika pitkäksi käydäkin, niin toistaiseksi se on kyllä uskomattoman kiltti potilas ollut! Visusti pidetään kauluria kaulassa, mutta vahdittuna saa hetkittäin olla ilman, haava siteellä suojattuna, jotta onnistuu mm. puruluun järsiminen.

Rouskis!

Leikimmunkaa!

Omnomnom!

Puruluiden ostaminen olikin hauska tapahtuma. Kun Armas oli eläinsairaalassa leikattavana, menin päiväksi jännittämään äidin luokse. Siis koirien "mamman" luokse. Käytiin sitten kaupoilla ja piipahdin Mustiin & Mirriin. Äiti sitten halusi ostaa potilaalle puruluita. Kassa oli sitten kysäissyt jotakin, ja mä kuulin vaan vastauksen: "En mä tiedä, nää tulee mun lapsenlapselle". :D

Tyyyylsäääää!

Tänä aamuna Armas päätti, että on tyyyylsääää! Lenkille olis pitänyt päästä, perhosia jahdata ja ulkoa löytynyttä palloa kanniskella ympäriinsä. Niin että kuka sitä nyt jossain olkkarin nurkassa jaksaa nököttää?!?

Booooring!

Hihna ja henkselit on, portti auki ja lenkille!
Jaa mitenniin ei?

Haava on onneksi siisti,
kyynärän sisäsivulla on toinen pienempi.

Elmon antibioottikuuri loppui pari päivää sitten, ja on päästy taas lenkkeilemäänkin. Virtaa tuntuisi taas olevan! Nielutulehduksen aiheuttama lepojakso aiheutti sen, että alkuun lenkillä Elmo oli takaa vähän jäykkä, mutta vertyi hyvin lenkin edetessä. Varsinaisesti kipeältä se ei ole vaikuttanut, joten eiköhän se liikkellelähtöjäykkyys siitä tasoitu ny kun päästään taas säännöllisen liikunnan pariin. :)

Säteilevä Elmo