Rokotusreaktion jäljillä

No nyt aletaan olla vainulla siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Tänään käytiin meidän oman eläinlääkärin lähettämänä Turussa Koirakissaklinikalla sisätautilääkärillä. Esitietojen jälkeen Hulda väänneltiin kauttaaltaan, sekä sydän ja keuhkot kuunneltiin. Huldalta otettiin PAPA-näyte, jonka jälkeen sisuskalut ultrattiin ja otettiin punktaattina pissanäyte. Tutkimuksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa. PAPA:ssa solut olivat sen sorttisia, että juoksu on lähiviikkoina tulossa. Se taas kertoo siitä, että pissassa ollut veri on todennäköisesti ollut peräisin kohtuosastolta pissavärkkien sijaan. Sieltä saattaa jo paljon ennen varsinaista juoksuvuotoa tulla hieman verta, joka ei paljaalla silmällä vielä näy. Varsinkin nuorilla nartuilla juoksu voi olla pitkään tuloillaan. Pissanäytteessä ei ollut sen enempää verta, kuin mitään muutakaan poikkeavaa. Ultrassa katsottiin kaikki mahdolliset ultralla näkyvät sisuskalut, ja kaikki oli normaalia.

Muun oireilun laatu ja ajankohta sopisi hyvin rokotusreaktioksi. Huldahan sai tuossa juuri ennen oireiden alkamista kennelyskärokotteen, jonka jälkeen oireet alkoivat ryystämisellä ja jatkui sitten piakkoin kipuiluna ja apaattisuutena. Rokote on aktivoinut immuunijärjestelmää vähän liiaksi ja se sitten pommittaa kroppaa vähän sieltä ja täältä. Siksi oireetkin ovat vähän sen sorttisia, että on vähän sitä ja tätä kremppaa, mutta ei mitään selkeää ja kunnollista. Jos immuunijärjestelmä toimii normaalisti, niin oireiden pitäisi hävitä itsekseen seuraavan parin kuukauden aikana. Niinpä tässä kohtaa jäädään seurantalinjalle, varsinkin kun Huldan vointi on hitusen parempi kuin mitä se pahimmillaan oli. Ihan lupaava alku siis. Toki eilen otetut punkkivälitteisten sairauksien verikokeiden tulokset vielä odotetaan, ja toimitaan sitten jos niissä jotakin poikkeavaa ilmenee.

Korvapesu!

 Hulda on ollut Reginasta vallan innostunut, joten on välillä vaikea arvella missä sen vointi menee verrattuna siihen kun se oli kipeimmillään. Vaikkakin se on nyt kipulääkkeellä, niin väittäisin, että jos se yhtä apaattinen olisi kuin pahimmillaan pari viikkoa sitten, niin ei se mitenkään jaksaisi Reginaa leikittää noin innokkaasti. Kipulääkettä annetaan vielä viikon verran, ja sitten kokeillaan pärjäisikö jo ilman. Jos ei, niin sitten sitä annetaan tarpeen mukaan.

Sitä tässä jäin pohtimaan, että kun tällainen ei taida kovin yleistä kuitenkaan olla, että voiko olla niin, että sellaisella Perus-Pertin Koti-Koiralla tällaiset jäisivät huomaamatta? Itsekin huomasin oireet ensimmäisenä agilityssä, joka on lajina omiaan tuomaan ilmi fyysisiä vaivoja, jos niitä on ollakseen. Sitten kun löytyy ihmisiä, jotka iloisella ilmeellä kertovat koiran vaikka ontuvan, mutta toteavat heti perään, että ei se kipeä kuitenkaan ole, kun se ei vingu. (Välihuomautus: ARGH!) Huomaisiko sellainen ihminen koiran kivun, jos koira isuu lonkallaan ottaen samalla tukea nojaamalla johonkin? Huomaako sellainen ihminen muuttuneen nukkumisasennon? Tai kiinnittääkö huomiota siihen miten koira on "rauhallisempi", nukkuu enemmän kuin normaalisti? Sitten kun oireet poistuvat itsestään, niin ei edes tajuta että mikään oli ikinä vialla?

Huti meni...