Sanoista tekoihin, eli jotakin on saatu oikeasti aikaiseksikin. Pari päivää sitten rakenneltiin tuollainen mini-2o2o-harjoittelukapistus eli pikku-A. Heti valmistumisensa jälkeen juoksutin Huldan siitä muutaman kerran yli, ja näytin sille että tämä on vähän niinkuin melkein oikea A, eli hurjan kiva juttu. Eilen sitten aloitettiin tositoimet. Jonkin verran on aiemmin laatikolla harjoiteltu 2o2o-asentoa, mutta täytyy myöntää, että olis sitä enemmänkin voinut tehdä.
Huldalla ei ollut aluksi hajuakaan, että tämä voisi olla millään tavalla sama asia, kuin laatikko, ja vaikkei sen antanut ottaa yhtään vauhtia, niin se tuli silti niin lujaa ettei se millään konstilla saanut pysäytettyä itseään ajoissa. Varsinkaan kun sillä ei ollut hajuakaan mitä haluttiin. Siis ei edes niin, että olis nami käskyn apuna tai mitenkään muutenkaan. Laitoin siis Huldan valjaisiin ja kontaktikäskyn säestyksellä pysäytin sen valjaista alastulolle. Nyt se alkoi hoksata homman, mutta vaati silti vielä pientä apua hihnasta. Pätettiin kuitenkin treenit hyvissä fiiliksissä. Tänään aloitettiin heti valjaissa, ja loppua kohden sitä pientäkään jarrutusta ei enää tarvittu hihnasta! Ta-Daa! Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa ehkä etenee, ja nyt ei ole ainakaan enää yhtään tekosyytä olla treenaamatta kontakteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti