torstai 5. syyskuuta 2013

Sänkkärillä














Oivan mielestä ihan mahtilenkki: Syötävää paskaa ja multapaakkuja, edellämainittuja myös kierittäväksi ja vienosti paskalta haiseva oja lutattavaksi. Suolistovammaisen koiran omistajana toi sonnan syöminen ei vaan ollut kovin mahtijuttu... Muu lähtee pesemällä.

Sitä ei tule ajatelleeksikaan miten paljon koirat oikeasti syö ja tonkii ihan kaikkea, silloin kun koiruus kestää normaalin määrän semmoista koiraeläimen luontaista maistelua ja maan tonkimista. Siihen kun lisätään vielä kortisonin aiheuttama ahneus, niin kaikki pitää syödä. Sinne meni taas mehevä pökäle jonkun elukan paskaa. Noh, elämä on. Toivottavasti selvitään ilman kummempia vatsanväänteitä.

Kortisonin vähentäminen on alkanut auttaa. Oiva on pirteämpi ja jaksaa leikkiä. Kortisonista tuli myös muutamassa päivässä närästysoireita (nieleskelyä lähinnä) ja se saattaakin kai ärsyttää mahaa. Nieleskely on jo kokolailla loppunut, mutta puolikas annos tuntuu riittävän ainakin toistaseksi pitämään mahan kunnossa, eikä oksentelu ole tullut takaisin.

Eilen käytiin Mustissa & Mirrissä myös vaakassa. 16,2kg. Tirppana. Paino on samassa kuin 3 viikkoa sitten rokotuksilla. Massiivinen karvanlähtö vaan saa Oivan näyttämään entistäkin laihemmalta, mutta hyvä tietää että edes samoissa lukemissa pysytään.

Sitten niitä kuvia:
















Ei kommentteja: