Ruu luonnetestissä

Tuhkavuorten Lumipyörre

Toimintakyky: +2, hyvä
Terävyys: +1, pieni
Puolustushalu: +3, kohtuullinen
Taisteluhalu: +2, kohtuullinen
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +3, vilkas
Kovuus: +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys: +3, hyväntaitoinen, luoksepäästävä ja avoin.
+++, laukausvarma
= 203p

Ensin tervehdittiin tuomareita. Ruu oli oma itsensä, antoi koskea eikä väistänyt, mutta ei välittänyt sen suuremmasta läheisyydestä. (Tässä vaiheessa Ruu myös hoksasi että mutsi ei voi kieltää haukkumisesta ja niimpä Ruu haukkui ihan haukkumisen ilosta...). Ruu leikki reippaasti tuomarin kanssa kepillä ja naureskeltiinkin että KYLLÄ: Se pystyy haukkumaan keppi suussa ilman vaikeuksia.

Kelkkaa Ruu katseli jonkin aikaa haukkumatta ja välillä jopa meni itse kelkkaa vastaan. Vasta aika lopussa väisti mun sivulle ja alkoi haukkua. Ei kuitenkaan vetänyt hihnassa ja tulikin nopeasti katsomaan kelkkaa ennenkuin sitä tarvisti mitenkään siinä asiassa edes avustaa. Tuomarin "hyökätessä" pusikosta meidän kimppuun Ruu haukahteli ja pysyi pitkään mun edessä eikä missään vaiheessa väistänyt mun taakse. Tuomarin heittäessa kepin pois oltiin heti taas kavereita.

Haalaria ja tynnyriä Ruu luonnollisestikin säikähti mutta taaskaan ei edes hihna kiristynyt. Samaa reittiä takaisin palatessa Ruu innokkaasti tutki tynnyriä ja käveli melkein haalarin päältä. Ei siis minkäänlaista kyttäilyä tai pelokkuutta.
Pimeässä huoneessa kesti hetken ennenkuin Ruu löysi perille asti, sittenkin se nuuhkaisi mua että "ai moi, säkin olet täällä" ja jatkoi haisteluaan. Oli vähän sen oloinen että "Niin mitä täältä piti etsiä? Onks teillä jotain hukassa? Laittaisitte valot, dorkat!".

Sitten Ruu hylättiin seinään ja menin itse nurkan taakse. Sitten ei kuulunut pihaustakaan. Yleisö tosin alkoi nauraa ja mietin että mitä nyt, pyörtyikö se vai mitä? Mut kutsuttiin hakemaan koiraa ja kysyin varovasti että niin mitä se teki kun kaikki nauraa eikä koira pihahtanutkaan...? Tuomari kysyi että tuleeko tää videolle. Myöntävästä vastauksesta sanoi että kyllä sinäkin naurat kun näet. Sain kuitenkin selvitystä, että Ruu oli istua tönöttänyt paikoillaan ja kun tuomari huitoi Ruuta jo ihan viiksikarvojen päästä niin Ruu vain räpsyttelee silmiään! :D
Laukauksiin Ruu ei ole tottunut, mutta eipä se välittänyt niistä nytkään. Katsoi vähän ampumisen suuntaan mutta siinä kaikki.

Tuomari sanoi että muuta "vikaa" tässä koirassa ei olekaan kuin sen jatkuva haukkuminen silloin kun mitään ei tapahdu. Heti kun alkoi äksöni, niin Ruukin hiljeni huomattavasti. Toki se esim. kelkkaa haukkui, mutta silloin haukulla olikin tarkoitus. Kaikenkaikkiaan tämä oli Ruun mielestä enemminkin koirien särkänniemi eikä mikään pelottava juttu. :)