Metsälammella

Tänään käytiin läheisellä metsälammella kurkkaamassa jäätilanne. Oivakin reipastui kun pääsi mukaan. Itseasiassa se ei ole nyt nieleskellyt juurikaan, kun suurempi kortisoni- ja tylosiiniannos on alkanut vaikuttaa. Toivoa siis on, että tästä edetään siihen vaiheeseen, että närästyslääkkeen voi jättää pois.

Kortisoni väsyttää

15mg Prednisonia on nyt kolmas päivä menossa ja Oiva on todella väsynyt. Tämä oli oletettavaa ja onneksi tätä kestää vain viikon, kunnes päästään laskemaan annosta. Toivottavasti väsymyskin helpottaa. Näinä hetkinä kuitenkin aina on sydän vähän syrjällään, että mitä jos se ei pysy näilläkään lääkityksillä oireettomana paria kuukautta pidempään? Onko taas edessä lääkkeiden annosnostoja? Aletaan pian olla nimittäin siinä rajamailla, että milloin lääkitys aiheuttaa liikaa haittavaikutuksia, vaikka periaatteessa nostovaraa vielä olisi.

Monilla koirilla lääkitykset saadaan alun jälkeen laskettua pitkiksikin ajoiksi ihan minimiin, tai jätettyä jopa ajoittain pois. Meillä näkyy suunta olevan tasan ja vain se, että aina tarvitaan lisää lääkettä. Ja kyllä niitäkin surullisia tarinoita löytyy, kun enää mikään lääkitys ei tuo helpotusta. Kun kysymyksessä on krooninen parantumaton sairaus, on tässä viimepäivinä taas muutama parku päässyt siitä pelosta, että joudun Oivasta luopumaan ihan liian pian.

Jos nyt ei oteta huomioon tätä väliaikaisesti suurennetun kortisoniannoksen väsymstä, niin onneksi Oiva on hyvinä päivinä todella reipas ja leikkisä. Ja niitä hyviä päiviä on vielä ollut runsaanlaisesti. Vielä on hätävarana olemassa se siklosporiini (Atopica), jos tuntuu että kortisonin kanssa ei pärjätä.

Huh, päivä kerrallaan....

Pentukurssia ja peltorallia

Eilen oli toinen kerta Elmon pentukurssia. Harjoiteltiin katsekontaktia ja siinä ohessa enimmäkseen keskusteltiin pentujutuista ja monella olikin paljon kysymyksiä pentuihinsa liittyen. Täytyy kyllä sanoa että hyvä kurssi varsinkin ensimmäisen koiran omistajille. Se on ihan turha hinkata pentukurssilla perusasentoa, jos on miljoona kysymystä ihan vaan jo arkisiin juttuihin liittyvissä asioissa. Mitä teen kun koira vetää hihnassa? Miten saan koiran kulkemaan tien sivussa? Mitä olisi pitänyt tehdä eilen lenkillä tilanteessa X, kun pentu ei totellutkaan niinkuin koirakirjassa sanotaan? Pentu varasti sille kuulumattoman tavaran ja lähti karkuun, mitä pitää tehdä?

En minäkään todellakaan ole mikään täysinoppinut koiranomistaja, mutta vähän alkoi hymyilyttää, että on sitä 10 vuodessa jonkunlainen matka kuljettu ihanien omien otusten kanssa ja opittu niiltä paljon.

Oivalla oli maanantaina närästyspäivä, ja se vaan nukkui koko päivän. Ja nieleskeli. Ensin sohvalla, sitten sängyssä. Ja kun iltapäivällä laitoin sen ulos, että pitäähän sitä asioillaan käydä, se vain makasi pihalla. Tiistaina suunta oli jo kohti parempaa, ja eilen keskiviikkona otin sitten Oivankin mukaan tuohon pellolle vähän irrottelemaan, kun vointi oli jo hyvä.

Onni on oma ystävä

Ja räkä roiskuu

Lutakossa

Uimamaisteri kevään ensimmäisellä uinnilla. Ojassa.

Kastumishepuli

Oiva hankki jostakin sotamaalauksen

Takaisin kotiin!

Oivan IBD-lääkepäivitys

Tilannehan on taas luisunut siihen, että Oiva tarvitsee närästyslääkettä päivittäin. On tarvinnut jo vuodenvaihteesta saakka, ja se on huono juttu. Tänään kävin tuolla omalla lääkärillä Viksussa taas täydentämässä Oivan lääkekaappia ja mietittiin vähän onko lääkitys nyt kuitenkaan paras mahdollinen. Lääkäri pyysi, että olisin yhteydessä Oivan tähystäneeseen ja diagnosoineeseen lääkäriin neuvojen saamiseksi.

Tilannehan on nyt tosiaan noin vuoden aikana huonontunut diagnoosin varmistuttua niin (jolloinka siis saatiin muu lääkitys kohdilleen), että aluksi pärjättiin ilman närästyslääkettä, sitten sitä tarvittiin kuureina, ja nyt taas kokoajan. Ja suuntaus on, että kohta tarvitaan vielä vahvempaa närästyslääkettä, jos ei muuta ratkaisua keksitä.

Jätinkin Vethaussiin soittopyynnön, ja hetki sitten sieltä lääkäri soitti. Viimeisen vuoden aikana onkin kuulemma osa hoitosuosituksista hieman muuttunut IBD:n osalta. Tai ei vallan muuttunut, mutta suositellaan aiempaa suurempia Tylosiiniannoksia esimerkiksi. Käytiin läpi Oivan oireita, joita ei siis tällähetkellä ole kuin närästys ja siihen liittyvä väsymys. Kyllä se melkein kerran viikossa-kahdessa nukkuu 1-2 päivää ihan reporankana, se on kovin haluton menemään edes pihalle ja sillä on selkeitä närästysoireita. Ja näitä 1-2 päivää kestäviä "närästyskohtauksia" on alkanut tulla useammin. Jos niitä ennen oli kerran kuussa, sitten kerran kahdessa viikossa, niin nyt niitä alkaa olla jo viikottain.

Jatkuvasta happosalpaajien syöttämisestä olisi kuitenkin päästävä eroon, sillä se edelleen peittää vain oiretta, ei hoida perimmäistä syytä. Vethausin lääkäri tietenkin kaivoi Oivan hoitohistorian esille, sekä koepalojen lausunnon, ja totesi että on siellä sen verran voimakkaita muutoksia ollut jo silloin, että lääkityksen nostaminen on ihan perusteltua. Ja että nyt nimenomaan pitää pureutua siihen tulehdusreaktion lievittämiseen.

Nyt siis jatkuu seuraavasti:

Tylosin 240mg 1,5 tbl 2x vrk

Prednison 5mg 3 tbl 1x vrk viikon ajan, jonka jälkeen
                          2 tbl 1x vrk joka toinen päivä

Antepsin 4 ml iltaisin, juuri ennen nukkumaanmenoa tyhjään mahaan 2-3 viikon ajan

Losec MUPS 10mg 1x vrk 2 viikon ajan (ei jätetä heti pois, kun muu lääkitys muuttuu), 
jonka jälkeen --> Pepcid 10mg 2x vrk ½h ennen ruokaa viikon ajan
***Nämä jää pois kokonaan***

Kortisoniin jää kuulemma vielä varaa nostaa, annos ei ole vieläkään kovin suuri (10mg jokatoinen päivä). Se on tietenkin eri asia millä annoksilla alkaa tulla haittavaikutuksia. Jos kortisoni ei toimi toivotulla tavalla ja/tai annoksesta tulee liikaa haittavaikutuksia, voidaan harkita atopican käyttöä. Juuri nyt mulla ei ole siitä muuta käsitystä, kuin sitä käytetään kortisonia korvaavana lääkkeenä ja se maksaa miljoonan. Sitä toisaalta saatetaan pystyä kättämään riittävän isolla annoksella ilman häiritseviä haittavaikutuksia. Tosin on silläkin kai mahdollisesti jotain haittavaikutuksia, joskin erilaisia kuin kortisonilla.

Näillä siis nyt lähdetään liikkeelle.

Match Show

Aurinko paistoi, joten suunnattiin Elmon kanssa Sastamalaan mätsäriin. Tänään Elmo hoksasi, että siitäkin voi tienata paljon nameja, että seisoo. Aina ei tarvi istua ja napottaa silmiin. Nähtiin pari tuttuakin ja taas aiheutti ihmetystä, miten Elmo voi olla niin rauhallinen. "Oletko sä doupannut sen jollain?".

Kehässä Elmo esiintyi oikein todella edukseen. Tuomari tuli kopeloimaan Elmoa ja kysyi tietysti ikää. Kaikki 6,5 kk se jo on. "Ai vasta?" ihmetteli tuomari. "Sehän menee kuin vanha tekijä!". Elmo juoksi kauniisti, seisoi kauniisti, eikä se kertakaikkiaan olisi voinut mennä paremmin. Punainen nauha saatiin.

Odotteluajat olivat taas pitkiä, mutta Elmo jaksoi vielä kolmen tunnin kohdalla esiintyä edukseen myös punaisten kehässä. Tuomari oli mukavan ja perusteellisen oloinen. Aika pitkään saatiin mukana kisassa olla, mutta lopulta tuomari tuli kättelemään meidät pois. Totesi hieman pahoitellen, ettei meidän pudottamiselle ole varsinaisesti mitään syytä, on vaan liikaa hienoja koiria.

Kyllä tuommoisen koiran kanssa on mukava lähteä kohti oikeita näyttelyitä! :)

Wellu oli sillävälin käynyt Oivan kanssa lenkillä. Olivat törmänneet kyykäärmeeseen tuossa ihan 100 metrin päässä kotoa tiellä. Oiva oli sitä ehtinyt jo mennä haistamaan ennenkuin Wellu huomasi, mutta oli onneksi ollut tosi kohmeinen kärmes eikä mitään tapahtunut. Kuollut se ei vissiin kuitekaan ollut, kun oli ollut vähän eri paikassa takaisintullessa. Oliskohan Oiva osannut stä varoa jos olisi ollutkin liikkuva...? Toivottavasti. Onneksi nyt selvittiin säikähdyksellä. Kunhan eivät pihaan tuppaisi....

Match show ja pentukurssi

Viime sunnuntaina käytiin Elmon kanssa Valkeakosken kennelkerhon mätsärissä. Taas tuli punainen nauha, muttei sijoitusta "ryhmäkehässä". Elmo on nyt kahdessa mätsärissään liikkunut todella kauniisti, mutta seisomista pitäisi vielä harjoitella. Tai osaahan se nyt neljällä jalalla tönöttää, mutta sitä malttia ja kestoa. Elmo mielellään istuisi ja pitäisi katsekontaktia, että "siis _miten_ niitä nameja siis nyt voi tienata?". :D

Sitten iskikin emäntään kuumetauti, joka helpotti sen verran että päästiin keskiviikkona pentukurssin ensimmäiselle käytännönkerralle. Ohjelmassa oli rauhoittumista, sylissä pötköttelyä, pöydällä olemista ja vieraan ihmisen kopelointia. Tai siis ei siellä sentään vieraita ihmisiä tarvinnut kopeloida, mutta se vieras ihminen kopeloi pentuja. :D

Oma vointi huononikin sitten taas siinämäärin että torstain rally-tokot oli pakko jättää välistä. Pentukurssilta saatiin läksyksi opettaa koira kuonolla näyttämään eri sormet. Ollaan nyt kerran tehty ja pian Elmo hoksasi että sormia tökkimällä saa makeisia. Peukkua ja rilliä ollaan vasta opeteltu.

Huomenna pitäisi olla ihan kaunis ilma, ja tavoitteena olisi saada räkätauti sen verran kuriin, että piipahdettaisi taas mätsärissä harjoittelemassa. Olis kuitenkin niinkin lähellä kun tuossa naapurikylässä Sastamalassa. Tänään on vietetty sadepäivää kuitenkin näissä merkeissä:

Okei, okei, tämä on näistä lavastettu kuva.
Elmo ja peitto ei ole semmoinen luonteva yhdistelmä, koska the muhkuturkki ja kuuma.

Pimpelipom!

Oiva sydänkäpynen

Rally-tokoa!

HSKY:ssa laitettiin tohinaksi rally-tokon tutustumispäivän jälkeen, ja tänään oli jo ensimmäiset rallireenit. Elmon kanssahan ei ole vielä varsinaisesti käyty missään treeneissä. On käyty kylillä opettelemassa hihnakävelyä ja sosiaalistumisringissä harjoittelemassa lähinnä häiriössä olemista ja yleisiä arkitaitoja.

Mä olen ollut Elmon kanssa ihan pihalla, kun se on jotenkin niin erilainen koira kuin aiemmat - ainakin mitä harrastuksiin tulee. Se tekee kyllä mielellään, ja sen mielestä juttujen opettelu on kivaa. Mutta se on niin rauhallinen. Ja mä en osaa viritellä sitä. Semmoisesta tekopirteästä hihhuloinnista ja kimittämisestä se lähinnä ahdistuu, kun se ei ymmärrä mitä se tarkoittaa ja mikä mua vaivaa. Mä olen tottunut melko itsestäänsyttyviin ja vauhdikkaisiin koiriin, joten en osaa sitä luontevasti innostaa. Ainakaan yhtäaikaa kun pitäis saada jotain samalla aikaiseksi.

Mutta tänäänpä lähdettiin opettelemaan seuraamista semmoisella tavalla, jossa kaikki tapahtuu kuin itsestään. Ja Elmo innostui. Se teki asioita nopeasti ja innokkaasti. Se jopa hypähteli ja tuijotti mua silmät teevadin kokoisina, että "JOO!". Meillä molemmilla oli ihan huippuhauskaa!

Yritän tähän nyt saada ilmaistua, miten harjoitus eteni. Aloin välittömästi kutsua tätä seuraamisen opettamisen taikakeinoksi. Voi miksei kukaan kertonut tätä mulle 10 vuotta sitten?

1. Opeta koiralle palkkalupaus. (Sana, naksaus, mikävaan. Meillä oli jo opetettuna suulla tehty naksu, joka on AINA lupaus tulevasta palkasta.)

2. Hengaile koiran kanssa. Asettaudu niin, että olet koiran kanssa naamatusten. Koira voi istua tai seistä. Kun koira ottaa katsekontaktin, anna palkkalupaus, peruuta iloisesti ja vauhdikkaasti muutama askel ja anna nami. (Tässä tietysti auttaa, kun Elmonkin kanssa on jo opeteltu pelkkää katsekontaktia = se tarjoaa sitä aina sillointällöin itsekseen).

3. Sama kuin kohta kaksi, mutta namin saa vasemman jalan vierestä. Koira saa edelleen olla "väärään suuntaan" namia saadessaan.

4. Taas koira hengaa edessä. Katsekontaktista palkkalupaus ja ohjaaja kääntyy ja lähtee kävelemään poispäin, jolloin koira lähtee seuraamaan (siis ihan vasta 1-2 askeleesta kyse). Namin saa heti taas vasemman jalan vierestä, kun koira ehtii namille.

5. Katsekontaktista ohjaaja kääntyy ja lähtee kävelemään poispäin. Palkkalupaus tulee HETI kun koira ehtii/pyrkii vierelle, jolloinka vasta kaivetaan nami taskusta. (Tällöin palkka = palkkalupaus tulee oikeasti siitä tilanteesta kun koira pyrkii säilyttämään katsekontaktin, eikä siitä kun se tuijottaa taskuun menevää kättä).

6. Kuten edellinen, mutta kun koira ehtii vierelle sanotaan "seuraa!" ja heti perään palkkalupaus, ja sitten kaivetaan nami.

Tästä sitten lähdetään pidentämään seurattavaa matkaa ja palkkalupauksen myöhäistämistä. :)