Isoja pentuja oli kuitenkin vain kaikki hurjat 4 kpl, joten vaikka tuttuun tapaan pareittain mentiinkin kehään, niin kaikki saivat punaisen nauhan. Olin tyytyväinen Huldan esiintymiseen, ja ihmeekseni kiilattiin kakkospallille sen maailman suloisimman otuksen ohi. Voittaja oli japanin akita (tai vastaava, ei o maailman parasta tuo mun rotutuntemus). Huldan ystävä Naava-porokoira oli isojen aikuisten kehässä sinisten ykkönen.
 |
| Launatai Hulda PUN 2 Naava SIN 1 |
 |
| Sunnuntai Hulda PUN 3 |
"Minkäs rotuinen tämä on?"
"Lapinporokoira."
"Ai, se onkin tällainen lyhytkarvainen."
"Niin siis se on lapinporokoira, ei suomenlapinkoira."
"Ai jaa jaa joo! Mun moka."
Huldalle punainen nauha ja kolmanneksi. Siis punaisten viimeiseksi, mutta ei kerrota sitä. Sijoitus mikä sijoitus...
Sunnuntaina oli sitten vielä pentukurssin päätös ja teemana oli rally-tokoon ja agilityyn tutustuminen. Mä olen sillätavalla nipo, etten tee pauttiarallaa yhtäkään agilityestettä hihnassa - turvallisuussyistä. On tuo vaan uskomaton puolivuotias (!), kun se on niin työorientoitunut ja hivenen putkihullu, että ei sitä kiinnostanut hallin 5 muuta koirakkoa, jotka samanaikaisesti tekivät kuka mitäkin rally-tokoliikettä tai agilityestettä. Niimpä sitä pystyi pitämään irti, ja eniten-hauskinta-siistiä-ikinä oli tietenkin putkissa sinkoilu.
No entäpä Armas sitten? Armas kävi osteopaatilla, joka oli sitä mietä, että älä missään nimessä anna katkoa sitlä yhtäkään jännettä. Samaa mieltä oli kuitenkin kuin eläinlääkärimmekin siitä, että vie se ortopedille. Päädyin vielä vaihtamaan ortopediajan Helsinkiin Talviolle. Se mitä olen antanut itseni ymmärtää, niin olisi aika nimekäs ell eläinortopedian saralla, ja jos vaiva on mahdollista hoitaa konservatiivisesti, niin häneltä saisi siihen parhaat eväät. Toki ortopedina varmasti sitten osaa kertoa, jos vaiva kuitenkin vaatii kirurgista hoitoa.
Osteopaatilta saatiin ohjeeksi alkaa liikkua ja mikäli mahdollista, niin myös uida, jotta jänteen alueelle saadaan verenkiertoa. Sopivissa määrin tietenkin liikuntaa, eikä mitään hullua rallia. Ja uimaanhan me sitten mentiin tuonne läheiselle metsälammelle. Ekaa kertaa ikinä Armas suostui menemään itse uimaan, ja kun vauhtiin pääsi, ei olisi malttanut tulla pois! Uiminen tapahtui kuitenkin flexissä ja valjaissa rantautumis- ja muiden hepulien välttämiseksi.
 |
| Me oltiin uimassa! |
